Lopussa on sitten pieni kysymys johon halutessaan voi vastailla. Mutta osan pariin. Olkaapas hyvä.
(Yritin vielä kerran tuon tekstin laittaa kun muistin että Mesinen viimeksi neuvoi käyttämään wordpadia. Ei se vieläkään täydellinen ole mutta parempi.)
”Tunsitko?” Sini kysyi mieheltään kun tämä piteli kättään naisen vatsakummun päällä. Sakun ilmeestä päätellen tämä oli tuntenut vauvan potkun, sillä hänen kasvoille levisi niin leveä hymy jollaista Sini ei ollut vielä kertaakaan miehensä kasvoilla nähnyt.
”Uskomatonta.” Saku henkäisi. Hänestä oli kerta kaikkiaan uskomatonta että Sinin sisällä kasvoi ihan oikea ihminen.
”Minä olen kateellinen sinulle kun saat tuntea vauvan sisälläsi.” Saku jatkoi.
”Minäpä kysyn sitten synnytyksessä oletko yhä kateellinen.” Sini sanoi ja oikoi itseään parempaan asentoon.
He loikoilivat sängyllä hiljaisuudessa ja Sakun puolelta sänkyä alkoi kuulua vaimeaa kuorsausta. Sini ei nykyään oikein saanut nukuttua. Hän oli raskauden alettua haeskellut netistä tietoa raskaudesta ja synnytyksestä.
Hän huomasi sen virheeksi sillä hänen mieleensä oli hiipinyt kauhutarinoita mitä vauvalle tai hänelle voisi käydä. Hän ei ollut uskaltanut kertoa vielä kenellekään että pelkäsi synnytystä äärimmäisen paljon. Sini tiesi että neuvolassa hänen täytyisi siitä kertoa mutta ei halunnut osoittaa olevansa pelkuri. Kautta aikojen naiset olivat synnyttäneet lapsensa ilman valitusta.
Millaiselta surkimukselta hän vaikuttaisi jos ei omaa lastaan uskaltaisi synnyttää. Hänestä oli ihanaa olla raskaana mutta väistämättä jokainen päivä, joka läheni laskettua aikaa, hirvitti häntä enemmän kuin mikään muu. Sini nousi hiljaa vuoteesta ja siirtyi peilin eteen. Hän ihasteli pyöreää vatsaansa ja piti näkemästään. Hän kuuli kuinka hänen appivanhempansa tulivat kotiin päiväkävelyltä ja meni pitämään heille seuraa.
*****
”Osaan minä tämän itsekin. Lopeta tuo kyttääminen.” Samassa hän painoi valkoista nappia ja pesukoneen kansi ponnahti auki.
Pinja huokaisi väsyneesti ja laittoi pyykit pyörimään. Hän oli lopen uupunut. Daavid oli alkanut heräilemään joskus yölläkin ja kerran Pinja oli löytänyt miehensä seisomassa ulkona pelkät yöhousut jalassa. Mies ei ollut muistanut minkä takia oli ulos edes mennytkään.
Siihen Pinja ei tosin haluisi ryhtyä. Onneksi Saku ja Sini olivat luvanneet auttaa ja pitämään myös hieman silmällä Daavidia.
*****
”Joko teille syntyi vauva?”
”Ei vielä. Vasta parin kuukauden kuluttua.” Saku vastasi. Aika oli tosiaan mennyt nopeasti.
”Niinhän se taisi olla.” Pomo sanoi ja katseli lappusia pöydällään. Ilmeisesti työtarjouksia ja palkkalaskelmia. Hetken niitä selailtuaan hän kohotti katsettaan.
”Niin, olihan minulla asiaakin.”
Saku kohottautui parempaan asentoon ja valmistautui pahimpaan.
”Niin?” Saku mietti kuumeisesti oliko tehnyt virheen jossain.
”Meiltä kun on tuo Mikkosen Sakari jäämässä kohtapuoliin eläkkeelle niin hänen paikkansa olisi sitten vapaana. Mietin vain että olisitko sinä kiinnostunut?” Pomo kysyi kulmat koholla.
”Ihan tosi? Mutta eihän minulla ole edes koulutusta.” Saku sanoi ja ihmetteli miksei pitänyt suutaan kiinni. Pomo tarjoaa hänelle parempipalkkaista työtä ja hän möläyttää jotain tuollaista.
”Kyllä se minulle käy. Kiitos.” Saku vastasi hymyillen.
”Ole hyvä vaan. Ilmoitan sitten lähempänä kun työt alkavat. Ja minä katson sinulle jonkun sopivan kurssin johon voisin sinut ilmoittaa.” Pomo sanoi.
”Kiitos vielä kerran.”
”No, menehän takaisin töihisi.” Pomo sanoi ja lähetti Sakun tiehensä.
Saku oli onnensa kukkuloilla. Hänen elämänsä oli juuri niin hyvää kuin se vain voi olla. Rakastava vaimo, vauva tulossa ja kohta hyväpalkkainen työ. Työkaverit nostivat peukaloitaan Sakun lähestyessä työmaa-aluetta ja Saku loisti kilpaa auringon kanssa.
*****
Sinin kädet hikosivat kun hän istui terveydenhoitajan huoneessa. He olivat vasta kuunnelleet vauvan sydänäänet jotka olivatkin kuuluneet varsin hyvin. Vauva oli kasvanut normaalisti vaikka Sinin vatsa oli kovin pieni.
”Noniin. Tässäpä taisi olla kaikki tällä kertaa. Olisiko sinulla vielä jotain kysyttävää?” Nissinen kysyi kuten aina heidäntavatessaan.
”Itse asiassa on.” Sini sanoi ja tunsi sydämensä kiihtyvän.
”Olen vähän miettinyt synnytystä. Oikeastaan todella paljon.”
”Jännittääkö sinua?”
Sini sai vain nyökätyksi.
”Se on ihan normaalia. Ei ole olemassa varmastikaan yhtään naista joka ei jännittäisi synnytystä. Onhan se erittäin iso tapahtuma. Onko sinulla jotain erityistä mielessä?”
”No jotkut kyllä pelkäävätkin. Eri asia on onko se pientä pelkoa vai ei. Millaista sinun on?”
”Kun ajattelenkin synnytystä, pulssini kiihtyy ja päässä alkaa humista. Tuntuu että saisin jonkinlaisen paniikkikohtauksen.” Sini kertoi.
”Tuo kuulostaa jo pahalta. Minä voisin lähettää sinut pelkopoliklinikalle niin voisit jutella jonkun kanssa. Ei se ainakaan pahasta olisi.” Nissinen sanoi ja alkoi naputella konettaan uudestaan.
”Hyvä on.” Sini sanoi ja tunsi itsensä typeräksi mutta samalla hieman helpottuneeksi että ei tarvitsisi olla yksin asian kanssa.
*****
Sini ja Saku olivat iltapäiväkävelyllä läheisessä puistossa. Moni muukin oli tullut viettämään päivää sinne sillä olihan sää hyvin lämmin vuodenaikaan nähden. He miettivät vauvalle nimeä mutteivät päässeet yhteisymmärrykseen.
”Entäs Aatu tai Aapeli? Siis jos se on poika.” Saku ehdotti.
”No kunhan ehdotin. Minusta ne vaan on kivan kuuloisia.” Saku vastasi. Hetken oltuaan hiljaa Sini ehdotti.
”Minusta tytölle kävisi Siru tai Milla.”
”No mikä vika siinä on? Kävisi meidän nimien kanssa hyvin yhteen.” Sini puolusteli.
”Jospa ei vielä päätettäisi mitään kun ei tämä tästä etene yhtään. Jospa odotetaan että vauva syntyy ja katsotaan minkä nimiseltä hän näyttää.” Saku ehdotti. Laskettu aika oli seuraavalla viikolla.
”Hyvä on. Ehkä se on viisainta.”
He jatkoivat kävelyä ja he vaihtoivat aiheen tulevaan synnytykseen. Sini oli käynyt keskustelemassa pelkopolilla ja saanut hieman vertaistukea muilta samassa tilassa olevilta. Heidän kannustamana Sini oli valmiimpi synnytystä varten. Hänen pelkonsa oli selvästi lieventynyt ja hän jopa hieman odotti koettelemusta.
He lähtivät kävelemään kotiin päin ja odottivat edessä olevaa elokuvailtaa. Siinä heidän jutellessa ja kävellessä, heillä ei ollut aavistustakaan että seuraava vuorokausi mullistaisi heidän elämänsä.
*****
Pinja oli löytänyt uuden, mieleisen harrastuksen jäätyään eläkkeelle muutamaa vuotta aiemmin. Nytkin hän oli neulomassa uudelle lapsenlapselleen peittoa, samanlaista minkä hän oli jo aiemmin tehnyt Lotan pojalle. Pinja ei tosin tiennyt kumpaa sukupuolta vauva on mutta oli valinnut neutraalin värin.
Hän muisteli aikoja, jolloin oli itsekin odottanut lapsiaan. Aina se oli yhtä jännittävää ja kiehtovaa, oli kyseessä sitten esikoinen tai jo kolmas lapsi. Sini oli ainakin näyttänyt hyvinvoivalta mutta kuitenkin jännittyneeltä koko raskauden ajan ja kerran Saku olikin paljastanut äidilleen syyn.
Pinja ei kuitenkaan halunnut kysellä miniältään asiasta koska tämä ei ollut itse asiasta maininnut mitään. Hän vain yritti olla mahdollisimman paljon tukena ja olikin luvannut olla tulevaisuudessa lapsenvahtina, kunhan vauva olisi syntynyt. Pinja silmäili neuleen pituutta ja ihasteli työtään. Hänestä oli tullut melko taitava ja hän oli jopa osallistunut pariin käsityömyyjäisiinkin.
”Onpa siellä ihana ilma” Sini sanoi ja meni anoppinsa luo. Ulkona alkoi jo hieman hämärtää.
”Oi, se on kohta jo valmis.” Sini jatkoi ja silmäili hänkin neuletta.
”Niin. Kohta puuttuu enää vauva.” Pinja vastasi ja katsoi hymyillen miniänsä vatsaa.
”Onko sinun pakko juoda kun vauvakin kohta syntyy?” Sinikin istui pöydän ääreen. Seisominen oli nykyään hieman vaivalloista.
”No ei kai se just nyt synny. Ja kai sitä nyt yhden saa ottaa?”
”Kuules Saku. Joskus se vauva saattaa tulla hyvinkin nopeasti. Parasta olisi nyt vaan olla vaimosi tukena ja olla hänelle mieliksi. Ethän sinä ole tarpeen vaatiessa ajokykyinenkään.”
”No kylläpä te nyt olette ärhäkällä tuulella. Yhden oluen otan ja hirveät haukut tulee niskaan.” Saku sanoi ja siemaisi tuoppinsa tyhjäksi.
”Minä taidan käydä kylvyssä ja menen sitten nukkumaan. Katsotaanko se elokuva vaikka huomenna? Minua väsyttää ja jalatkin on ihan turvoksissa.” Sini meni pesemään lasinsa.
”Viitsisitkö? Se olisi ihanaa.” Sini sanoi ja yritti halata miestään. Vatsa oli kuitenkin ikävästi heidän välissään.
”En tarvitse.” Sini vastasi ja meni kylpyhuoneeseen.
Ammeessa hän yhä tunsi oudon tunteen vatsassaan eikä hänellä ollut aavistustakaan mitä se voisi olla. Tunne ei ollut varsinaisesti kipua mutta selvästi epämiellyttävältä se tuntui.
Noustuaan ja vaihtaessaan yöasun päälleen hän meni toiveikkaana huoneeseen jossa Saku jo odottikin häntä.
Saku oli taitava hieroja ja nytkin Sinin valtasi hyvänolon tunne kun Sakun kädet työskentelivät hänen jalkojensa kimpussa. Puoli tuntia myöhemmin he menivät hyvillä mielin nukkumaan ja käpertyivät toisiaan vasten.
*****
”Saku herää.” Sini sanoi hädissään ja yritti töniä miestä hereille. Oli jo yö ja Sini oli herännyt kipuun ja märkään tunteeseen. Sakulla oli kuitenkin loistavat unenlahjat ja tarvittiin monta tönäisyä ennen kuin mies virkosi.
”Vauva taitaa syntyä.” Sini sanoi kimeästi.
”Nytkö?”
”Auuu!”
”Koskee.” Nainen sai sanottua ja hänelle alkoi tulla inhottava tunne että hänen pelkonsa alkoi kaivautui uudestaan esiin. Hän yritti keskittyä ja hengittää mahdollisimman normaalisti. Hän ei missään nimessä halunnut joutua pakokauhun valtaan.
”Nyt tuntuu jo vähän paremmalta. Jospa vielä odotellaan ja katsotaan sitten.” Sini vastasi ja alkoi repiä märkiä lakanoita pois sängystä. Saku meni auttamaan ja vilkuili samalla hermostuneesti vaimoaan milloin tämä taas ähkäisisi kivusta.
”Hyvä kun tulit. Saku ei osaa muuta tehdä kun kysyä ”mitä nyt mitä nyt”.” Sini sanoi Pinjalle puristaessaan tätä samalla kädestä uuden supistuksen tullessa.
”Eihän ne miehet osaakaan. Kyllä raskaaksi osataan tehdä mutta tosipaikan tullen pupu menee pöksyyn.” Pinja sanoi ja molemmat nauroivat. Saku sen sijaan vain tuhahti ja mulkoili naisia.
”Yhtä paljon sinä siihen raskaaksi tulemiseen osallistuit.” Saku sanoi muka loukkaantuneena. Todellisuudessa hänestä oli raastavaa nähdä Sini tuskissaan eikä tilanne ainakaan tästä helpottuisi.
*****
”Tämähän onkin edistynyt nopeasti. Sanoitteko että tämä on ensimmäinen lapsenne?” Kätilö kysyi.
”Kyllä.” Saku sai vastatuksi.
”Monelta supistukset alkoivat?”
”Joskus kolme tuntia sitten ja lapsivedet meni sitä ennen.” Sini sanoi. Taas uusi supistus.
”Ajattele. Kohta meillä on vauva.” Saku sanoi kyyneleet silmissä. Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti ettei hän vieläkään oikein käsittänyt missä mennään. Hän osasi vain suudella Siniä ja silitellä tätä päästä.
*****
”Sinä teet juuri oikein. Nyt ponnista oikein kovaa ja pitkään.” Kätilö opasti. Sini teki työtä käskettyä ja hän tunsi kuinka koko hänen alaruumistaan poltteli.
”Ei se tule ulos.”
”Kyllä tulee. Älä hätäile. Se oli vasta ensimmäinen ponnistus.”
Montaa kertaa Sinin ei tarvinnut ponnistaa kun hän tunsi kuinka vauvan pää tuli ulos.
”Oikein hyvä. Nyt malta hetki.” Kätilö neuvoi.
Saku katsoi toimitusta haltioituneena. Hän ei voinut uskoa kuinka vahva nainen Sini oli. Saku itse olisi vähintään pyörtynyt vastaavassa tilanteessa.
”Kas näin. Hienoa työtä!” Kätilö kehui hetken päästä kun vauva oli viimein syntynyt. Sini makasi voimattomana ja erittäin väsyneenä sängyllä mutta kuitenkin onnellisena.
”Onneksi olkoon kauniista pojasta.” Kätilö onnitteli.
*****
Sini nukkui sängyllä ja Saku leperteli vastasyntyneelle pojalleen.
”Katso. Siinä on äitisi. Eikö hän olekin kaunis. Ihan niin kuin sinäkin. Isin poika.” Saku vaelteli huoneessa ja rupatteli vauvalle niitä näitä. Hetken päästä hän havahtui siihen että Sini tuijotti heitä hymyillen.
”Herätettiinkö me sinut?” Saku kysyi. Sini vain puisteli päätään liikutuksen vallassa. Saku oli vauvan kanssa suloinen näky. Pian poika alkoi hieman ynähdellä nälkäänsä ja Saku ojensi lapsen äidilleen joka alkoi tottuneesti imettää pienokaista.
”Sinä olet kuin luotu äidiksi.” Saku sanoi. Hoitaja oli alussa varoitellut että aina imetys ei heti ensi yrittämällä onnistuisi, mutta Sinille se oli kuin lasten leikkiä. Saku ei voinut muuta kuin ihastella uutta perheenjäsentään joka tuhisi onnellisena äitinsä sylissä.
*****
Muutaman päivän kuluttua pieni perhe pääsi kotiin. Vastassa heitä olivat Pinja ja Daavid jotka melkein itkivät ilosta. He halusivat vuorotellen pitää vauvaa sylissä ja Sini sai ansaitsemansa lepohetken vaikka kauaa hän ei halunnut olla erossa lapsestaan. Onneksi vanhukset kunnioittivat heidän rauhan tarvettaan ja antoivat tuoreiden vanhempien tutustua rauhassa poikaan.
Ensimmäiset viikot menivät hyvin koska Saku oli jäänyt isyyslomalle. Siniä jännitti miten hän pärjäisi vauvan kanssa yksin Sakun palatessa töihin. Olihan kaksi käsiparia aina enemmän kuin yksi.
Viikot sujuivatkin todella nopeasti ja haikein mielin Saku lähti töihin vaikka olikin innoissaan uudesta työstään. Hän oli saanut ylennyksen minkä pomo oli hänelle luvannut ja valitettavasti Sakun täytyi olla alkuun pitkiä päiviä töissä.
Kotona Sini kuitenkin huomasi ettei hänellä ollut mitään hätää vauvan kanssa. Olihan Roope, minkä nimen he lopulta lapselle valitsivat, varsin helppo hoidettava. Vauva oli perinyt isänsä hyvät unenlahjat ja imetyskin sujui hyvin. Sini sai levätä aina silloin kun Roopekin nukkui, sillä Pinja huolehti talon siivoamisesta ja ruoan laittamisesta. Sini olikin erittäin kiitollinen anoppinsa avusta joten hän halusi antaa tälle pienen lahjan. Sini oli ollut nuorena kova maalaamaan, mutta ajan saatossa hän oli luopunut harrastuksestaan. Nyt hän halusi kuitenkin yrittää uudestaan ja hankki maalausvälineet.
Saatuaan pojan nukkumaan, Sini katsoi keskittyneesti kangasta.
Hän otti siveltimen käteensä ja alkoi varovasti vedellä hyvin hentoja viivoja. Pian hänen mieleensä palasivat maalaustekniikat ja ihmetteli miksi oli aikoinaan lopettanut.
Maalaaminen oli hyvin rentouttavaa ja luovaa puuhaa ja Siniä oikein harmitti joutuessaan välillä lopettamaan työnsä. Hän käänsi telineen toisinpäin ettei kukaan vahingossa näkisi teosta liian aikaisin.
*****
Muutama päivä siinä vierähti. Sini katsoi ylpeänä kuvaa. Se olisi varmasti Pinjan mieleen.
”Tietysti. Onko joku hätänä?” Pinjan vakiokysymys sai hymyn Sinin huulille.
”Ei. Minä vain haluaisin kiittää sinua. Kaikesta. Siitä kun olet olemassa.” Sini sanoi ja halasi vanhaa rouvaa tämän noustessa ylös.
Pinja meni hieman hämilleen eikä oikein osannut sanoa mitään. Ei hänen miniänsä normaalisti noin tunteillut.
”Kiitos.” Pinja vastasi yhä hämmentyneenä.
”Tule. Haluan antaa sinulle lahjan.” Sini sanoi ja otti Pinjaa kädestä kiinni. He menivät heidän makuuhuoneeseensa ja Sini paljasti maalauksensa.
”En tiennytkään että osaat maalata noin hyvin.” Pinja jatkoi.
”Ai että pidänkö? Miten en voisi olla pitämättä. Voinko viedä tämän seinälle?”
”Tietysti.” Sini sanoi ja otti maalauksen varovasti pois telineeltä.
He veivät Roopen kuvan Pinjan ja Daavidin huoneeseen jossa he voisivat ihailla sitä aina kun halusivat.
*****
Loppuun muutama ekstrakuva sekalaisessa järjestyksessä.
"Hmm." Helpottaisi ehkä jos kannen laittaisi alas.
Miksihän Sakulla ja Sinillä on vieläkin kihlasormukset vaikka he ovat naimisissa.
Tällainen komistus tuli Sakun mukana töistä.
Niin suloinen...
...kuten isoisänsäkin.
Taisi Saku säikähtää pahanhajuista vaippaa.
Mut hei Saku. Tuo on vielä pelottavampaa.
Lähikuvaa.
Mistä lie tuleva mamma suuttunut neuvolassa.
Hauska ilme.
Sitten se mainitsemani kysymys. Olen muutaman päivän suunnitellut pientä tarinaa joka sijoittuisi keskiaikaan. Olisiko sellaiselle kiinnostusta? Juoni olisi jo selvillä ja osia tulisi 5-10. Voisin sellaista tehdä Kilpisten ohella. Saa sanoa mielipiteensä.
Loppuun muutama ekstrakuva sekalaisessa järjestyksessä.
Lähikuvaa.
Sitten se mainitsemani kysymys. Olen muutaman päivän suunnitellut pientä tarinaa joka sijoittuisi keskiaikaan. Olisiko sellaiselle kiinnostusta? Juoni olisi jo selvillä ja osia tulisi 5-10. Voisin sellaista tehdä Kilpisten ohella. Saa sanoa mielipiteensä.
