Tästä taisi tulla hieman pidempi kuin edellisistä
Osassa on alastomuutta joten jos jotakuta se häiritsee, niin ei kannata lukea. Tai ainakin voi hyppiä kuvien yli.
Hyviä lukuhetkiä.
Pinja ja Daavid olivat odotushuoneessa. Pinja ei pystynyt istumaan aloillaan joten
hän lueskeli seinillä olevia tiedotteita ja ilmoituksia. Hän ei vain mahtanut
sille mitään että hän pelkäsi vaikka tiesi ettei toimenpide sattuisi yhtään. Daavid
huomasi vaimonsa olotilan ja yritti lohduttaa.
”Hyvin se menee. Älä huoli. Vauvalla on varmasti kaikki
hyvin.”
”Kyllä minä tiedän mutta aina se jännittää. Entä jos vauvan
sydän ei lyökään.” Pinja sanoi vaikka tiesi huolen olevan turha sillä vauva
potki jatkuvasti hänen kohdussaan.
Silloin ovi aukesi ja nuori mieslääkäri kutsui heidät
sisään.
”Kilpinen!”
Pinja ja Daavid kävelivät perätysten huoneeseen.
”Mitenkäs te olette voineet?” Lääkäri kysyi kun Pinja
istuutui tuolille. Lääkärillä oli miellyttävä rauhallinen ääni joka sai Pinjan
välittömästi rentoutumaan.
”Ihan hyvin. Vauva liikkuu todella paljon. ”
”Se on hyvä. Minä luin neuvolan merkinnät ja näyttäisi siltä että painoa ei ole tullut sinulle kovinkaan paljoa. Muistatko sinä syödä tarpeeksi?” Lääkäri oli selvästi huolissaan.
”Muistan minä. Minä myös liikun aika paljon.””Se on hyvä. Minä luin neuvolan merkinnät ja näyttäisi siltä että painoa ei ole tullut sinulle kovinkaan paljoa. Muistatko sinä syödä tarpeeksi?” Lääkäri oli selvästi huolissaan.
”Painonnousuhan on yksilöllistä. Tärkeintä on että vauvan kasvu on normaalia ja sinä itse voit hyvin. Voit mennä pitkäkseen tuonne sängylle niin aloitetaan tutkimus.”
Lääkäri ohjasi Pinjan verhon taakse ja Daavid asettui
istumaan sängyn viereen.
Pinja yritti tulkita miehen kasvoja tämän työskennellessä
mutta ne olivat ilmeettömät. Välillä mies kuitenkin huomasi Pinjan katseen ja
hymyili rohkaisevasti.
”Kaikki näyttää normaalilta. Vauvan kasvu on tasaista ja
kaikki sisäelimet on oikealla paikoillaan. Voitte olla huoletta. Olisiko teillä
vielä jotain kysyttävää?”
”Näkyykö kumpaa sukupuolta vauva on?” Daavid puhui
ensimmäistä kertaa heidän tultua huoneeseen.
”Hetkinen. Katsotaan suostuuko vauva sitä meille
paljastamaan.” Hetken lääkäri pyöritteli tottunein liikkein anturia kunnes
sanoi.
”Kyllä täällä näyttäisi tyttö olevan.”
Pinja ja Daavid katsoivat toisiaan säteillen. He olivat
keskustelleet aiemmin sukupuolesta ja kumpikin oli sitä mieltä ettei sillä ole
väliä. Mutta oli ihana tietää että heille oli tulossa oma pieni tyttö.
Laskettuun aikaan ei ollut enää kuin reilu kuukausi ja
Daavidille tuli kiire saada talo valmiiksi. Hän ei halunnut että yhtään
irtonaulaa lojuisi lattialla tai puuttuvaa jalkalistaa olisi laittamatta
paikoilleen kun vauva syntyisi. Pinjan oli monesti muistutettava että ei se
vauva heti synnyttyään kävele, mutta hänestä tuntui kuin hän puhuisi seinille.
Daavid
oli päässyt lääkikseen ja teki samalla harjoittelijan töitä sairaalassa joten
Pinja luonnollisesti oli paljon yksin kotona. Pinjan päivät kävivät tylsiksi ja
hän toivoi että vauva syntyisi pian.
Kauaa hänen ei tarvinnut odottaa. Oltuaan äitiyslomalla pari
viikkoa, vauva päätti saapua maailmaan. Pinja tunsi kovia supistuksia ja hänestä tuntui kuin koko hänen lantionsa olisi tulessa. Jaksettuaan kipuja pari tuntia hän halusi jo sairaalaan.
Pinja soitti Daavidille töihin joka onneksi pääsi
lähtemään heti.
*****
Helena koputti hiljaa kanslian ovelle. Pöydän ääressä istuva
hoitaja käänsi katseensa.
”Missähän huoneessa Pinja Kilpinen mahtaa olla?” Helena
kysyi.
”Huoneessa 2. ””Kiitos.”
Pian
hän jo koputtikin ovea ja aukaisi hiljaa oven. Hän jähmettyi liikuttuneena
nähdessään lapsensa vauva sylissään.
”Ai hei äiti.” Pinja hymyili nähdessään äitinsä joka kantoi
pientä nallea.
”Kuinka sinä voit?” Helena kysyi katsoen samalla ensimmäistä
lapsenlastaan.
”Hyvin. Olihan se rankkaa mutta kaikki meni hyvin.” Pinja
vastasi onnellisena. Hän nousi jaloittelemaan varovasti.
”Missä Daavid on?”
”Hän lähti äskettäin kotiin nukkumaan. Hänellä on tentti
parin tunnin päästä. Missä Petra on?” Pinja kysyi kun hänen pikkusiskoaan ei
näkynyt.
”Hänellä on nuha enkä uskaltanut tuoda häntä tänne.” Helena
vastasi.
”Saanko pidellä häntä?” Pinjan nyökätessä hän ojensi kätensä
ja piteli pientä hellästi sylissään.
"Joko vauvalla on nimi?"
”Tytöstä tulee Lotta.” Pinja sanoi katsellessaan kuinka
Helena heijasi vauvaa.
Ensimmäiset
päivät kotona olivat uuden opettelua. Pinja yllättyi kuinka paljon aikaa vauva
vei. Hän ei joka päivä edes kerennyt suihkuun eikä jaksanut syödäkään kun vauva
tarvitsi häntä miltei koko ajan.
Daavidkaan
ei voinut pitää vapaata, joten vauvan hoito jäi kokonaan Pinjalle. Muutaman
kuukauden kuluttua vauva kuitenkin jo nukkui enimmän osaa yötä ja Pinjakin oli
paljon virkeämpi ja hän rupesi nauttimaan päivistään.
*****
”Milloin sinä voit pitää vapaata?” Pinja kysyi mieheltään
heidän istuessaan pöydän ääressä myöhäisellä iltapalalla. Pinja oli varta
vasten odottanut Daavidia kotiin sillä hänestä tuntui ettei hän ollut nähnyt
miestä pitkään aikaan.
”Sinä et nykyään ole koskaan kotona ja kun olet niin nukut
aina. Vauva ei edes muista kuka hänen isänsä on.” Pinja puuskahti.
”Kohta helpottaa. Kun teen töitä ja saan opintoviikkoja
täyteen niin minä valmistun nopeammin.”
”Ja perheesi saa maksaa siitä.” Pinja sanoi surullisena.
”Välitätkö sinä edes meistä enää? ”
”Tietysti välitän. Teidän takiahan minä töitä teen.” Daavid
vastasi takaisin. Kuitenkin nähtyään vaimonsa ilmeen hän jatkoi.
”Anteeksi. En ole edes tajunnut miten paljon olen
ollut kotoa pois. Minä yritän sopia vähän vapaata. Sopiiko?”
Pinja
nyökkäsi ja sanoi menevänsä nukkumaan.
Raivattuaan
astiat ja mennessään sänkyyn, Daavid kuuli kuinka Pinja nyyhkytti. Hän veti
naisen lähemmäksi itseään ja pyyteli uudestaan anteeksi.
Pinjan rauhoituttua, Daavid alkoi suudella tämän suuta siirtyen
hitaasti alemmas kohti kaulaa. Samalla hän hyväili vaimonsa pehmeää ihoa. Hän
kohottautui ja katsoi Pinjaa suoraan silmiin kysyen.
”Joko
olet toipunut synnytyksestä?” Pinja nyökkäsi ja he kietoutuivat toisiinsa.
Daavid oli erityisen hellä, sillä he eivät olleet vielä rakastelleet vauvan
syntymän jälkeen.
Lopulta he nukahtivat sylikkäin kunnes muutamaa tuntia
myöhemmin heidät herätti Lotan vaativa itku. Pinja oli jo nousemassa mutta
Daavid kehotti vaimoaan nukkumaan ja meni vauvan luokse.
*****
Pinjalla oli tapana mennä ulos tytön nukahdettua vaunuihin.
Heidän pihansa oli vielä aivan mitäänsanomattoman näköinen mutta Pinja oli
välttämättä halunnut hankkia pienen kukkapenkin ja pari pensasta joita hän
innokkaasti yritti hoitaa aikansa kuluksi.
”Kukas se täällä?” Kuului ääni Pinjan takaa.
”Mitä sinä täällä teet?” Pinja kysyi huomattuaan kuka oli
saapunut.
”Tulin katsomaan onko huhu totta. Ja onhan se.” Mikko nauroi
levittäen kätensä vaunujen suuntaan.
”No nyt näit ja voit mennä.” Pinja sanoi ja vannoi itselleen
ettei koskisi mieheen pitkällä tikullakaan.
”Näinkö sinä kohtelet vanhaa ystävää?”
”Meidän ystävyys loppui jo aikoja sitten. Kuka sinulle muuten kertoi?” Pinja tivasi.
”Meidän ystävyys loppui jo aikoja sitten. Kuka sinulle muuten kertoi?” Pinja tivasi.
”Arvaa.” Mikko kiusoitteli ja Pinja alkoi toden teolla
tuskastua.
”No jospa nyt kerrot vaan. ”
”Sinun ihana isäpuolesi.”
”Paavoko?” Pinja ei olisi ikinä arvannut että Paavo ja Mikko törmäisivät toisiinsa ja jos törmäisivätkin niin eivät ainakaan puhuisi toisilleen.
”Sinun ihana isäpuolesi.”
”Paavoko?” Pinja ei olisi ikinä arvannut että Paavo ja Mikko törmäisivät toisiinsa ja jos törmäisivätkin niin eivät ainakaan puhuisi toisilleen.
”Nii-in. Et muuten arvaakaan miten mukava heppu se loppujen
lopuksi on.” Mikko vastasi ja nyt vasta Pinja huomasi miten erilaiselta mies
näytti. Hänen silmänsä verestivät ja hiukset roikkuivat rasvaisina silmillä.
Lähemmäksi tultuaan Pinja haistoi miehestä leijuvan imelän tuoksun. Pinja alkoi
miettiä kuumeisesti ja pelkäsi pahinta.
”Sinun on nyt parasta mennä. Daavid tulee kohta kotiin.”
Pinja valehteli ja toivoi Mikon uskovan.
”Minähän voisin tutustua siihen mieheesi. Ja annahan kun
kurkistan lastasi.” Mikko hoiperteli lähemmäs. Pinjan mieleen palasi ilta
jolloin Mikko melkein hyökkäsi erään miehen kimppuun ilman syytä. Ja nyt Pinja tunsi jo pelkoa Mikkoa kohtaan.
”Ei!” Pinja huusi ja katsoi hädissään ympärilleen etsiessään
katseellaan jotakuta joka tulisi auttamaan. Ensimmäistä kertaa Pinja kirosi
asuinpaikkaansa joka oli poissa muiden katseilta. Mikon sormet kerkesivät
hipaista vaunuja kun auton ääni kantautui heidän korviinsa. Mikko vetäisi
kätensä nopeasti pois.
”Luojan kiitos.” Pinja
ajatteli nähdessään heidän sähkömiehen auton ajavan talon eteen.
Sähkömies näki Pinjan ilmeen ja kysyi huolissaan.
”Onko rouvalla kaikki hyvin?”
”Kaikki hyvin.” Hän huikkasi miehelle. Mikolle hän sen
sijaan sanoi matalasti toivoen kuulostavansa uhkaavalta.
”Nyt häivyt täältä etkä tule enää koskaan takaisin.”
”Niinhän sinä luulet.” Tämä sanoi kävellen samalla pois.
Sisällä Pinjan kädet tärisivät hänen tarratessaan
puhelimeen. Hän hengitti muutaman kerran syvään tasatakseen hengityksensä. Hän
paineli tutut numerot ja odotti vastausta.
”Helena.”
”No Pinja täällä. Mitäs teille kuuluu?” Hän kysyi äidiltään.
”Ihan hyvää. Petra kasvaa vauhdilla ja hän ikävöi teitä.
Mitäs teille?”
”Hyvää tännekin. Lotta voi hyvin. Leikkii tuossa vieressä?” Pinja
sanoi ja mietti samalla miten muotoilisi seuraavan kysymyksensä.
”Tuota. Onko Paavo kotona?” Pinjan ääni säröili. Ei hän
koskaan ennen ollut kiinnostunut oliko Paavo kotona vai ei.
”Paavoko?” Äitikin kuulosti yllättyneeltä. ”Ei ole. Kuinka
niin?”
”Ei kun… Törmäsin tuossa Mikkoon ja se sanoi että se on
jutellut Paavon kanssa. Sain sen käsityksen että useinkin.”
”Ei kai sentään. Paavohan ei ikinä ole tykännyt Mikosta.”
Helena ihmetteli puhelimen toisessa päässä.
”Voinhan minä kysyä ja pyytää että soittaa sinulle kun hän
tulee kotiin.” Helena ehdotti. Pinja mietti tilannetta.
”Älä sano mitään. Minä kysyn kunhan seuraavan kerran näemme.
Täytyy nyt lopetella.”
”Selvä. Kerro terveisiä.”
”Selvä. Kerro terveisiä.”
”Kerron. Hei hei.”
Pinja tunsi itsensä typeräksi. Miksi hän noin hermostui. Vaikka Mikko olikin käyttäytynyt
oudosti ja maininnut Paavon niin ei se välttämättä tarkoittaisi Paavon kannalta
mitään. Hän päätti jutella asiasta illalla Daavidin kanssa.
*****
Daavid
kuitenkin joutui jäämään vielä töihin joksikin aikaa ja Pinja ei jaksanut
odottaa miestään. Pettyneenä hän meni suihkuun saatuaan ensin vauvan
nukahtamaan. Hän laittoi veden valumaan ja riisui sillä välin vaatteensa.
Hän
astui veden alle nauttien sen lämmöstä hänen ihoaan vasten.
Pinja menetti ajantajunsa eikä tiennyt kuinka kauan hän oli
jo ollut suihkussa kun hän kuuli kylpyhuoneen oven käyvän. Ensin hän säikähti
mutta rauhoittui kuullessaan Daavidin äänen.
”Onko kaikki hyvin?”
”On kyllä.” Pinja vastasi. Hän tunsi kylmät kädet vasten
selkäänsä Daavidin tullessa hänen taaksensa. Daavid käänsi hänet itseään vasten
ja hamuili hänen suutaan. Hän painoi kätensä Pinjan rinnalle saaden Pinjan
sydämen laukkaamaan villisti.
”Anteeksi että tulin näin myöhään. Mutta arvaa mitä?”
”No?”
”Sain neljä päivää vapaata.” Daavid sanoi hymyillen nähtyään
naisen ilmeen.
”Ihanko totta? Ihanaa!” Pinja kiepsahti Daavidin kaulaan.
”Mitä haluaisit tehdä?” Daavid otti saippuan ja hieroi sitä
käsiinsä. Hän painoi liukkaat kädet vasten Pinjan vatsaa ja rupesi hellästi
pesemään tätä.
”Olla vaan yhdessä.” Pinja huokasi tyytyväisenä tuntiessaan
Daavidin käsien työskentelyn.
”Selvä.” He peseytyivät kiireettä ja menivät pitkästä aikaa
yhdessä nukkumaan.
*****
Seuraavat
päivät Daavid todella vietti perheensä kanssa. Daavid olisi halunnut viedä Pinjan kahdestaan lomalle, mihin hän lupasi
tämän viedä häiden jälkeen mutta Pinja ei halunnut jättää Lottaa vielä hoitoon.
Joten he kävivät pitkillä kävelyillä kaupungissa ja rannalla. Aamut heillä
venyivät puoleen päivään eivätkä he murehtineet mistään.
Daavid
osallistui lapsen hoitoon ja antoi Pinja levätä yöllä. Pinja unohti kokonaan
Mikon käynnin eikä muistanut mainita siitä miehelleen.
*****
Pian
koitti aika juhlia Lotan synttäreitä. Paikalle kutsuttiin ainoastaan Helena,
Paavo ja Petra. Nähdessään Paavon, Pinja muisti Mikon vierailun ja päätti ottaa
asia puheeksi miehen kanssa ennen kuin tämä lähtisi. Pinja rutisti
pikkusiskoaan joka oli kasvanut jo isoksi tytöksi.
Pinja
auttoi lastaan puhaltamaan kynttilät.
Lotta katsoi hieman ujosti isänsä sylistä kun Helena ojensi
Lotalle ison valkoisen lahjan.
”Hyvää syntymäpäivää!”
Lotan
leikkiessä uusilla leluilla, Pinja tunsi silmänsä kostuvan ilosta kun hän
huomasi kuinka tyttö oli kasvanut niin nopeasti.
Myös Daavidilla nousi pala kurkkuun nähdessään jälkikasvunsa
niin tomerana ja reippaana. Hän tunsi syyllisyyttä oltuaan niin paljon poissa
kotoa. Hän pohti mielessään että mikään ei saisi olla tärkeämpää kuin hänen perheensä.
Vieraat olivat jo tekemässä lähtöä kun Pinja kysyi Paavolta.
”Olisiko sinulla hetki aikaa?”
Mies katsoi kummissaan nuorta naista mutta sanoi sitten.
”Toki. Mitä asiaa?” He vetäytyivät toiseen huoneeseen.
”Toki. Mitä asiaa?” He vetäytyivät toiseen huoneeseen.
Pinja ei tiennyt mitä sanoisi. Hän oli pyöritellyt asiaa
mielessään jo monta kertaa mutta nyt hän ei saanut sanaa suustaan.
”Niin?” Paavo kiirehti.
”Tuota. Ajattelin vain kysäistä että miten hyvin sinä tunnet
Mikon?”
Paavo valahti kalpeaksi ja tivasi.
”Miten niin. Mitä se on sanonut?”
”No ei paljon mitään. Sanoi vaan että te ootte ystävystynyt
tai jotain…” Pinja arveli tehneensä virheen. Mitä Paavo oikein salaili kun
suuttui niin äkkiä.
”Älä luota siihen. Sanoo hän mitä tahansa, hän valehtelee.”
Paavo oli jo kääntymässä pois mutta Pinja jatkoi sinnikkäästi.
”Ajattelin vain että minusta tuntuu että Mikolla ei ollut
kaikki hyvin. Tiedätkö sinä siitä jotain?”
”Miksi tietäisin?”
”Minusta tuntuu että Mikko oli ottanut jotain.””Ja minuako siitä syytät!” Paavo korotti ääntänsä mutta hiljensi sitten.
”Kuten sanoin. Älä usko mitä hän sanoo.” Ja hän lähti ulos.
Helena ja Petra lähtivät myös ja vilkuttivat heille ikkunasta. Pinja katsoi
heitä ja pohti tiesikö äiti mitään Paavosta. Vai näyttelikö hän vain että
kaikki on hyvin.
”Mistä te Paavon kanssa puhuitte?” Daavid kysyi
kiinnostuneena samalla kun kylvetti Lottaa. Pinja pursotti hammastahnaa
harjaansa.
”Minä kerron kunhan tyttö on nukkumassa.”
Pinja odotti miestään sohvalla. Hänen mielessään pyöri niin
paljon asiaa ettei tiennyt mistä aloittaa. Daavid istahti hänen seuraansa
odottavan näköisenä.
”Minusta tuntuu että Paavo on sekaantunut johonkin.” Pinja
sanoi kavuten samalla Daavidin syliin.
”Mihin?”
”Mihin?”
”Minä unohdin kertoa aiemmin mutta Mikko, minun ex, kävi
täällä joskus puoli vuotta sitten. Se oli tosi outo. Haisi imelältä ja sen
silmät harottivat.” Pinja kertoi ja muisteli tapaamista.
”Luuletko että hän oli nauttinut jotain.” Daavid kysyi.
”Luulen. Ja sitten Mikko mainitsi Paavon ja sain sen
käsityksen että he ovat kavereita vaikka aiemmin he vihasivat toisiaan.”
”Jospa he ovat vaan jutelleet ja huomanneet ettei toinen
olekaan kovin paha.
”On siinä oltava muutakin. Silloin kun minä vielä asuin kotona,
muistan kun Paavolle tuli joskus puheluita ja hän hävisi jonnekin. Eikä hän
koskaan kertonut siitä äidille.”
”Jospa Paavo välittää jotain?” Daavid mietti.
”Jospa Paavo välittää jotain?” Daavid mietti.
”Se minullakin kävi mielessä. Ja vaikka Paavo ei pahemmin
käynyt töissä niin aina sillä oli rahaa.”
”Pitäisikö sinun ilmoittaa asiasta poliisille?” Daavid
kysyi.
”Ei!” Pinja huudahti. ”Tai en tiedä. Pelottaa vaan äidin ja
Petran puolesta. Tiedä millainen Paavo on jos se onkin sekaantunut huumeisiin.”
”Jospa Paavo on tiennyt Mikon huumeiden käytöstä ja siksi
ollut teidän seurustelua vastaan.”
”Voiko muka välittäjä suojella minua. Sain aina sen
käsityksen että Paavo vihasi minuakin. Ei kai sillä ole omaatuntoa?” Pinja
tuumi ja jatkoi.
”En tiedä. Jotenkin pelottavaa jos omassa perheessä tapahtuu
tuollaista.”
”Niin. Mutta eikös Paavo ole aina huolehtinut hyvin
äidistäsi ja siskostasi?”
”On. Minä vain haluaisin unohtaa koko jutun mutta en voi.”
Pinja sanoi.
”Jospa
vielä seurailtaisi tilannetta ja mietitään myöhemmin. Voihan se olla että Paavo
on jättänyt nuo ajat taakse.”
Daavid silitti Pinjan niskaa aiheuttaen tälle kylmänväreitä.
Yllättäen mies suuteli häntä intohimoisesti.
”Minulla olisi kanssa asiaa.” Daavid kuiskasi.
”Mitä?”
”Minä haluaisin toisen lapsen.” Daavid yllätti.
”Todellako? Itse asiassa minä luulen että olen jo raskaana.”
Pinja sanoi hymyillen ja painoi Daavidin sohvaa vasten.
”No sehän sujui näppärästi.” Daavid virnisti ja suuteli
vaimoaan.
”Minä rakastan sinua. Olenko muistanut sanoa sitä?” Daavidin
katse porautui Pinjan silmiin ja hän näki kuinka tosissaan mies oli.
”Tiedän. Minäkin sinua.”
*****
Pinja
oli oikeassa. Hän odotti parin toista lasta. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan
selvinnyt niin vähällä. Pinja kärsi pahoinvoinnista ja kovasta väsymyksestä.
Kuitenkin
kotityöt oli tehtävä vaikka Daavidkin auttoi minkä kerkesi. Eräänä päivänä
Pinja oli imuroimassa kun kuului kova kolahdus jota säesti kova itku. Hädissään
Pinja juoksi Lotan luo joka oli päässyt kiipeämään sängylle ja tipahtanut
sieltä.
Pinja
nosti lapsensa syliin ja tutki oliko käynyt pahemmin. Onneksi Lotta kuitenkin
pian rauhoittui äitinsä sylissä ja Pinja huomasi ettei mikään paikka ollut
poikki. Ohimoon kuitenkin kohosi mahtava patti johon Pinja laittoi kylmää
päälle.
”Älä sinä säikyttele äitiäsi näin.” Pinja sanoi lapselleen
joka kiemurteli yrittäen jo päästä takaisin leikkimään. Pinja päästi tämän ja
huokasi helpotuksesta.
Onneksi raskaus kuitenkin eteni ja alkuraskauden väsymys
väistyi sillä mitä isommaksi Lotta kasvoi, sitä enemmän hänessä oli
vahdittavaa. Mikään paikka ei ollut liian tylsä tutkittavaksi ja Pinjalla sai
olla silmät selässäkin jotta lapsi ei satuttaisi itseään jatkuvasti.
*****
Pian heidän esikoisensa oli sen verran iso että Pinja
uskalsi jättää tämän hoitoon. Hän nimittäin halusi yllättää Daavidin sillä tämä
oli viimein valmistunut lääkiksestä. Kova työ auttoi ja Daavid oli valmistunut
vuotta aiemmin kuin muut.
Daavid
oli kertonut lapsuuden telttaretkistä hänen perheensä kanssa. Hän monesti
ikävöi niitä aikoja ja harmitteli ettei ollut sittemmin päässyt telttailemaan.
Niinpä Pinja päätti uhmata ötökkäpelkoaan ja viedä Daavid telttailemaan. Vain
muutaman kymmenen kilometrin päässä heistä oli mukava ranta jossa ihmiset
kävivät myös telttailemassa. Pinja oli kerran lapsuudessaan käynyt ukin kanssa
siellä ja hän halusi viedä miehensä sinne. Pinja ei kuitenkaan muistanut paikan
tarkkaa sijaintia joten hän tutkisteli karttaa toivoen että paikka vielä oli
yleisessä käytössä.
”Minkä takia pihassa on taksi?” Daavid kysyi tullessaan
kotiin.
”Se on yllätys.” Pinja sanoi pakaten vielä viimeisiä
tavaroita.
”Mihin me lähdemme?” Daavid uteli.
”Se on edelleenkin yllätys. Älä nyt kysele vaan käy
vaihtamassa vaatteet. Sellaiset rennot mitkä ei purista mistään. Lastenhoitaja
tulee ihan näillä minuuteilla.” Pinja jo kantoi kassinsa ulko-ovelle.
”Eikö Lotta lähde mukaan?”
”Ei. Älä huoli. Me tullaan jo huomenna takaisin.” Pinja vastasi
ja viittoi käsillään Daavidia nyt vain tottelemaan. Hän kävi itsekin
vaihtamassa vaatteet ennekuin nousivat taksiin.
Taksimatka
oli hiljainen. Daavid yritti pariin kertaan kysellä määränpäätä mutta Pinja
piti päänsä. Viimein Daavid ymmärsi olla utelematta ja he pääsivät hyvissä
ajoin perille.
Pinja maksoi taksin ja he lähtivät seuraamaan polkua. He ihastelivat luonnon kauneutta. He tervehtivät oravia ja lintuja jotka uskalsivat tulla näyttäytymään heille.
Varttitunnin
kävelyn jälkeen he saapuivat rantaan. Daavid näytti hämmästyneeltä ja haukkoi ihastuneena henkeään.
Daavid otti Pinjan karhunhalaukseen.
”Sinä olet maailman paras vaimo.” Ja suuteli tätä pitkään ja
hartaasti.
”Halusin onnitella sinua valmistumisen johdosta.” Pinja
nautti nähdessään miten Daavid ilahtui suunnattomasti. Pinja oli onnistunut
täydellisesti yllätyksessä.
He pystyttivät teltan ja nauttivat paikan hiljaisuudesta.
Vain linnut lauleli metsässä ja aallot iskivät rantaan. Pinja halusi nauttia
viimeisistä kesäpäivistä ja yritti ottaa aurinkoa Daavidin tehdessä
hiekkalinnaa.
”Ota kulta uimapuku pois niin mennään uimaan kunhan olen
saanut tämän valmiiksi..” Daavid ehdotti.
”No enkä ota, entä jos joku näkee.””Kuka täällä muka katselee. Ota nyt. Minun mieliksi.” Daavid rupesi riisumaan omia vaatteitaan.
Pinja ei halunnut olla ilonpilaaja ja niin hänkin uskaltautui uimaan ilman rihmankiertämää. Eikä katunut yhtään. Niin taivaalliselta kylmä vesi tuntui hänen ihollaan auringonoton jälkeen.
Illalla he sytyttivät nuotion ja paistoivat vaahtokarkkeja.
Molemmat kertoivat toisilleen lapsuuden retkistään ja nauttivat tulen lämmöstä
kasvoillaan.
”Ihan kuin olisin kokenut tämän ennenkin.” Daavid sanoi
heidän maatessa rantahietikolla.
”Tarkoitat varmaan sitä sinun untasi silloin seurustelun
alkuaikoina.” Pinja muisteli.
”Joo. Sinä tosin olit vähän hoikempi.” Daavid kiusoitteli ja
Pinja heitti hiekkaa tämän päälle nauraen. Daavid silitteli Pinjan vatsaa
saaden muutaman napakan potkun vastaukseksi.
”Ajatella että meillä on kohta jo toinen lapsi.” Pinja
rikkoi hiljaisuuden.
”Niin. En olisi uskonut että oma lapsi voisi tuoda
näin paljon onnea. ”
He makasivat pitkän tovin rannalla katsellen tähtiä ja
jutellen tulevaisuudesta.
”Joko mennään nukkumaan? Minua kylmää.” Pinja sanoi ja
Daavid auttoi vaimonsa ylös.
*****
Kotiin palatessa Lotta juoksi heitä vastaan. Daavid kaappasi
tytön syliinsä ja kutitteli tätä saaden tytön kiljumaan ilosta samalla kun
Pinja maksoi lastenhoitajalle ja lähetti tämän kotiin. He arvelivat käyttää
loppupäivän pihalla olemiseen, sillä kylmät ilmat alkaisivat pian.
He
olivat juuri päässeet ulos kun Helena ja Petra saapuivat heidän pihaansa. He
molemmat haisivat savulle ja Pinjan vatsaa kouraisi hänen nähdessään miltä
tulijat näyttivät.
Petra itki ja Helenankin silmät olivat itkusta turvonneet.
”Mitä on tapahtunut?” Pinja kysyi.
”Joku poltti meidän talon!”
Toivottavasti piditte. Mukavasti olettekin edellisiin osiin kommentoineet joten jatkakaa samaan malliin. Ne niin piristävät mieltä.