maanantai 23. heinäkuuta 2012

Osa 3

Mulla on näköjään kesällä enemmän aikaa niin näitä osia tipahtelee nyt ihan taivaalta.
Tästä taisi tulla hieman pidempi kuin edellisistä
Osassa on alastomuutta joten jos jotakuta se häiritsee, niin ei kannata lukea. Tai ainakin voi hyppiä kuvien yli.
Hyviä lukuhetkiä.


Pinja ja Daavid olivat odotushuoneessa.  Pinja ei pystynyt istumaan aloillaan joten hän lueskeli seinillä olevia tiedotteita ja ilmoituksia. Hän ei vain mahtanut sille mitään että hän pelkäsi vaikka tiesi ettei toimenpide sattuisi yhtään. Daavid huomasi vaimonsa olotilan ja yritti lohduttaa.
”Hyvin se menee. Älä huoli. Vauvalla on varmasti kaikki hyvin.”
”Kyllä minä tiedän mutta aina se jännittää. Entä jos vauvan sydän ei lyökään.” Pinja sanoi vaikka tiesi huolen olevan turha sillä vauva potki jatkuvasti hänen kohdussaan.
 
Silloin ovi aukesi ja nuori mieslääkäri kutsui heidät sisään.
”Kilpinen!”
Pinja ja Daavid kävelivät perätysten huoneeseen. 
 
”Mitenkäs te olette voineet?” Lääkäri kysyi kun Pinja istuutui tuolille. Lääkärillä oli miellyttävä rauhallinen ääni joka sai Pinjan välittömästi rentoutumaan.
”Ihan hyvin. Vauva liikkuu todella paljon. ”
”Se on hyvä. Minä luin neuvolan merkinnät ja näyttäisi siltä että painoa ei ole tullut sinulle kovinkaan paljoa. Muistatko sinä syödä tarpeeksi?” Lääkäri oli selvästi huolissaan.
”Muistan minä. Minä myös liikun aika paljon.”
”Painonnousuhan on yksilöllistä. Tärkeintä on että vauvan kasvu on normaalia ja sinä itse voit hyvin. Voit mennä pitkäkseen tuonne sängylle niin aloitetaan tutkimus.” 

 
Lääkäri ohjasi Pinjan verhon taakse ja Daavid asettui istumaan sängyn viereen.

 Pinja yritti tulkita miehen kasvoja tämän työskennellessä mutta ne olivat ilmeettömät. Välillä mies kuitenkin huomasi Pinjan katseen ja hymyili rohkaisevasti. 
”Kaikki näyttää normaalilta. Vauvan kasvu on tasaista ja kaikki sisäelimet on oikealla paikoillaan. Voitte olla huoletta. Olisiko teillä vielä jotain kysyttävää?”
”Näkyykö kumpaa sukupuolta vauva on?” Daavid puhui ensimmäistä kertaa heidän tultua huoneeseen.
”Hetkinen. Katsotaan suostuuko vauva sitä meille paljastamaan.” Hetken lääkäri pyöritteli tottunein liikkein anturia kunnes sanoi.
”Kyllä täällä näyttäisi tyttö olevan.”
Pinja ja Daavid katsoivat toisiaan säteillen. He olivat keskustelleet aiemmin sukupuolesta ja kumpikin oli sitä mieltä ettei sillä ole väliä. Mutta oli ihana tietää että heille oli tulossa oma pieni tyttö.

 
Laskettuun aikaan ei ollut enää kuin reilu kuukausi ja Daavidille tuli kiire saada talo valmiiksi. Hän ei halunnut että yhtään irtonaulaa lojuisi lattialla tai puuttuvaa jalkalistaa olisi laittamatta paikoilleen kun vauva syntyisi. Pinjan oli monesti muistutettava että ei se vauva heti synnyttyään kävele, mutta hänestä tuntui kuin hän puhuisi seinille. 
 Daavid oli päässyt lääkikseen ja teki samalla harjoittelijan töitä sairaalassa joten Pinja luonnollisesti oli paljon yksin kotona. Pinjan päivät kävivät tylsiksi ja hän toivoi että vauva syntyisi pian. 
 
Kauaa hänen ei tarvinnut odottaa. Oltuaan äitiyslomalla pari viikkoa, vauva päätti saapua maailmaan. Pinja tunsi kovia supistuksia ja hänestä tuntui kuin koko hänen lantionsa olisi tulessa. Jaksettuaan kipuja pari tuntia hän halusi jo sairaalaan.
Pinja soitti Daavidille töihin joka onneksi pääsi lähtemään heti. 

*****
Helena koputti hiljaa kanslian ovelle. Pöydän ääressä istuva hoitaja käänsi katseensa.
”Missähän huoneessa Pinja Kilpinen mahtaa olla?” Helena kysyi.
”Huoneessa 2. ”
”Kiitos.”

Pian hän jo koputtikin ovea ja aukaisi hiljaa oven. Hän jähmettyi liikuttuneena nähdessään lapsensa vauva sylissään. 
 
”Ai hei äiti.” Pinja hymyili nähdessään äitinsä joka kantoi pientä nallea.
”Kuinka sinä voit?” Helena kysyi katsoen samalla ensimmäistä lapsenlastaan.
”Hyvin. Olihan se rankkaa mutta kaikki meni hyvin.” Pinja vastasi onnellisena. Hän nousi jaloittelemaan varovasti.
 
”Missä Daavid on?”
”Hän lähti äskettäin kotiin nukkumaan. Hänellä on tentti parin tunnin päästä. Missä Petra on?” Pinja kysyi kun hänen pikkusiskoaan ei näkynyt.
”Hänellä on nuha enkä uskaltanut tuoda häntä tänne.” Helena vastasi.
 
”Saanko pidellä häntä?” Pinjan nyökätessä hän ojensi kätensä ja piteli pientä hellästi sylissään.
"Joko vauvalla on nimi?"
”Tytöstä tulee Lotta.” Pinja sanoi katsellessaan kuinka Helena heijasi vauvaa.


Ensimmäiset päivät kotona olivat uuden opettelua. Pinja yllättyi kuinka paljon aikaa vauva vei. Hän ei joka päivä edes kerennyt suihkuun eikä jaksanut syödäkään kun vauva tarvitsi häntä miltei koko ajan. 
Daavidkaan ei voinut pitää vapaata, joten vauvan hoito jäi kokonaan Pinjalle. Muutaman kuukauden kuluttua vauva kuitenkin jo nukkui enimmän osaa yötä ja Pinjakin oli paljon virkeämpi ja hän rupesi nauttimaan päivistään. 

*****
”Milloin sinä voit pitää vapaata?” Pinja kysyi mieheltään heidän istuessaan pöydän ääressä myöhäisellä iltapalalla. Pinja oli varta vasten odottanut Daavidia kotiin sillä hänestä tuntui ettei hän ollut nähnyt miestä pitkään aikaan.
”Sinä et nykyään ole koskaan kotona ja kun olet niin nukut aina. Vauva ei edes muista kuka hänen isänsä on.” Pinja puuskahti.
”Kohta helpottaa. Kun teen töitä ja saan opintoviikkoja täyteen niin minä valmistun nopeammin.”
”Ja perheesi saa maksaa siitä.” Pinja sanoi surullisena. ”Välitätkö sinä edes meistä enää? ”
”Tietysti välitän. Teidän takiahan minä töitä teen.” Daavid vastasi takaisin. Kuitenkin nähtyään vaimonsa ilmeen hän jatkoi.
”Anteeksi. En ole edes tajunnut miten paljon olen ollut kotoa pois. Minä yritän sopia vähän vapaata. Sopiiko?”
 Pinja nyökkäsi ja sanoi menevänsä nukkumaan. 
Raivattuaan astiat ja mennessään sänkyyn, Daavid kuuli kuinka Pinja nyyhkytti. Hän veti naisen lähemmäksi itseään ja pyyteli uudestaan anteeksi. 
Pinjan rauhoituttua, Daavid alkoi suudella tämän suuta siirtyen hitaasti alemmas kohti kaulaa. Samalla hän hyväili vaimonsa pehmeää ihoa. Hän kohottautui ja katsoi Pinjaa suoraan silmiin kysyen.
”Joko olet toipunut synnytyksestä?” Pinja nyökkäsi ja he kietoutuivat toisiinsa. Daavid oli erityisen hellä, sillä he eivät olleet vielä rakastelleet vauvan syntymän jälkeen. 
Lopulta he nukahtivat sylikkäin kunnes muutamaa tuntia myöhemmin heidät herätti Lotan vaativa itku. Pinja oli jo nousemassa mutta Daavid kehotti vaimoaan nukkumaan ja meni vauvan luokse. 

*****
Pinjalla oli tapana mennä ulos tytön nukahdettua vaunuihin. Heidän pihansa oli vielä aivan mitäänsanomattoman näköinen mutta Pinja oli välttämättä halunnut hankkia pienen kukkapenkin ja pari pensasta joita hän innokkaasti yritti hoitaa aikansa kuluksi.
”Kukas se täällä?” Kuului ääni Pinjan takaa.
”Mitä sinä täällä teet?” Pinja kysyi huomattuaan kuka oli saapunut.
”Tulin katsomaan onko huhu totta. Ja onhan se.” Mikko nauroi levittäen kätensä vaunujen suuntaan.
”No nyt näit ja voit mennä.” Pinja sanoi ja vannoi itselleen ettei koskisi mieheen pitkällä tikullakaan.
”Näinkö sinä kohtelet vanhaa ystävää?”
”Meidän ystävyys loppui jo aikoja sitten. Kuka sinulle muuten kertoi?” Pinja tivasi.
”Arvaa.” Mikko kiusoitteli ja Pinja alkoi toden teolla tuskastua.
 ”No jospa nyt kerrot vaan. ”
”Sinun ihana isäpuolesi.”
”Paavoko?” Pinja ei olisi ikinä arvannut että Paavo ja Mikko törmäisivät toisiinsa ja jos törmäisivätkin niin eivät ainakaan puhuisi toisilleen.
”Nii-in. Et muuten arvaakaan miten mukava heppu se loppujen lopuksi on.” Mikko vastasi ja nyt vasta Pinja huomasi miten erilaiselta mies näytti. Hänen silmänsä verestivät ja hiukset roikkuivat rasvaisina silmillä. Lähemmäksi tultuaan Pinja haistoi miehestä leijuvan imelän tuoksun. Pinja alkoi miettiä kuumeisesti ja pelkäsi pahinta.
”Sinun on nyt parasta mennä. Daavid tulee kohta kotiin.” Pinja valehteli ja toivoi Mikon uskovan.
 ”Minähän voisin tutustua siihen mieheesi. Ja annahan kun kurkistan lastasi.” Mikko hoiperteli lähemmäs. Pinjan mieleen palasi ilta jolloin Mikko melkein hyökkäsi erään miehen kimppuun ilman syytä.  Ja nyt Pinja tunsi jo pelkoa Mikkoa kohtaan.
”Ei!” Pinja huusi ja katsoi hädissään ympärilleen etsiessään katseellaan jotakuta joka tulisi auttamaan. Ensimmäistä kertaa Pinja kirosi asuinpaikkaansa joka oli poissa muiden katseilta. Mikon sormet kerkesivät hipaista vaunuja kun auton ääni kantautui heidän korviinsa. Mikko vetäisi kätensä nopeasti pois.
 
”Luojan kiitos.” Pinja ajatteli nähdessään heidän sähkömiehen auton ajavan talon eteen. 
Sähkömies näki Pinjan ilmeen ja kysyi huolissaan.
”Onko rouvalla kaikki hyvin?”
”Kaikki hyvin.” Hän huikkasi miehelle. Mikolle hän sen sijaan sanoi matalasti toivoen kuulostavansa uhkaavalta.

”Nyt häivyt täältä etkä tule enää koskaan takaisin.”
”Niinhän sinä luulet.” Tämä sanoi kävellen samalla pois.

 
Sisällä Pinjan kädet tärisivät hänen tarratessaan puhelimeen. Hän hengitti muutaman kerran syvään tasatakseen hengityksensä. Hän paineli tutut numerot ja odotti vastausta.
”Helena.” 
”No Pinja täällä. Mitäs teille kuuluu?” Hän kysyi äidiltään.
”Ihan hyvää. Petra kasvaa vauhdilla ja hän ikävöi teitä. Mitäs teille?”
”Hyvää tännekin. Lotta voi hyvin. Leikkii tuossa vieressä?” Pinja sanoi ja mietti samalla miten muotoilisi seuraavan kysymyksensä.
”Tuota. Onko Paavo kotona?” Pinjan ääni säröili. Ei hän koskaan ennen ollut kiinnostunut oliko Paavo kotona vai ei.
”Paavoko?” Äitikin kuulosti yllättyneeltä. ”Ei ole. Kuinka niin?”
”Ei kun… Törmäsin tuossa Mikkoon ja se sanoi että se on jutellut Paavon kanssa. Sain sen käsityksen että useinkin.”
”Ei kai sentään. Paavohan ei ikinä ole tykännyt Mikosta.” Helena ihmetteli puhelimen toisessa päässä.
”Voinhan minä kysyä ja pyytää että soittaa sinulle kun hän tulee kotiin.” Helena ehdotti. Pinja mietti tilannetta. 
”Älä sano mitään. Minä kysyn kunhan seuraavan kerran näemme. Täytyy nyt lopetella.”
”Selvä. Kerro terveisiä.”
”Kerron.  Hei hei.” Pinja tunsi itsensä typeräksi. Miksi hän noin hermostui. Vaikka Mikko olikin käyttäytynyt oudosti ja maininnut Paavon niin ei se välttämättä tarkoittaisi Paavon kannalta mitään. Hän päätti jutella asiasta illalla Daavidin kanssa.

*****
Daavid kuitenkin joutui jäämään vielä töihin joksikin aikaa ja Pinja ei jaksanut odottaa miestään. Pettyneenä hän meni suihkuun saatuaan ensin vauvan nukahtamaan. Hän laittoi veden valumaan ja riisui sillä välin vaatteensa. 
Hän astui veden alle nauttien sen lämmöstä hänen ihoaan vasten.
Pinja menetti ajantajunsa eikä tiennyt kuinka kauan hän oli jo ollut suihkussa kun hän kuuli kylpyhuoneen oven käyvän. Ensin hän säikähti mutta rauhoittui kuullessaan Daavidin äänen.
”Onko kaikki hyvin?”
”On kyllä.” Pinja vastasi. Hän tunsi kylmät kädet vasten selkäänsä Daavidin tullessa hänen taaksensa. Daavid käänsi hänet itseään vasten ja hamuili hänen suutaan. Hän painoi kätensä Pinjan rinnalle saaden Pinjan sydämen laukkaamaan villisti.
”Anteeksi että tulin näin myöhään. Mutta arvaa mitä?”
”No?”
”Sain neljä päivää vapaata.” Daavid sanoi hymyillen nähtyään naisen ilmeen.
”Ihanko totta? Ihanaa!” Pinja kiepsahti Daavidin kaulaan.
”Mitä haluaisit tehdä?” Daavid otti saippuan ja hieroi sitä käsiinsä. Hän painoi liukkaat kädet vasten Pinjan vatsaa ja rupesi hellästi pesemään tätä.
”Olla vaan yhdessä.” Pinja huokasi tyytyväisenä tuntiessaan Daavidin käsien työskentelyn.
”Selvä.” He peseytyivät kiireettä ja menivät pitkästä aikaa yhdessä nukkumaan.

*****
Seuraavat päivät Daavid todella vietti perheensä kanssa. Daavid olisi halunnut viedä Pinjan kahdestaan lomalle, mihin hän lupasi tämän viedä häiden jälkeen mutta Pinja ei halunnut jättää Lottaa vielä hoitoon. Joten he kävivät pitkillä kävelyillä kaupungissa ja rannalla. Aamut heillä venyivät puoleen päivään eivätkä he murehtineet mistään. 
Daavid osallistui lapsen hoitoon ja antoi Pinja levätä yöllä. Pinja unohti kokonaan Mikon käynnin eikä muistanut mainita siitä miehelleen. 

*****
Pian koitti aika juhlia Lotan synttäreitä. Paikalle kutsuttiin ainoastaan Helena, Paavo ja Petra. Nähdessään Paavon, Pinja muisti Mikon vierailun ja päätti ottaa asia puheeksi miehen kanssa ennen kuin tämä lähtisi. Pinja rutisti pikkusiskoaan joka oli kasvanut jo isoksi tytöksi.
 Pinja auttoi lastaan puhaltamaan kynttilät.
 
Lotta katsoi hieman ujosti isänsä sylistä kun Helena ojensi Lotalle ison valkoisen lahjan.
”Hyvää syntymäpäivää!”
 Lotan leikkiessä uusilla leluilla, Pinja tunsi silmänsä kostuvan ilosta kun hän huomasi kuinka tyttö oli kasvanut niin nopeasti. 
 
Myös Daavidilla nousi pala kurkkuun nähdessään jälkikasvunsa niin tomerana ja reippaana. Hän tunsi syyllisyyttä oltuaan niin paljon poissa kotoa. Hän pohti mielessään että mikään ei saisi olla tärkeämpää kuin hänen perheensä.
Vieraat olivat jo tekemässä lähtöä kun Pinja kysyi Paavolta.
”Olisiko sinulla hetki aikaa?”
Mies katsoi kummissaan nuorta naista mutta sanoi sitten.
”Toki. Mitä asiaa?” He vetäytyivät toiseen huoneeseen. 
 
Pinja ei tiennyt mitä sanoisi. Hän oli pyöritellyt asiaa mielessään jo monta kertaa mutta nyt hän ei saanut sanaa suustaan.
”Niin?” Paavo kiirehti.
”Tuota. Ajattelin vain kysäistä että miten hyvin sinä tunnet Mikon?”
Paavo valahti kalpeaksi ja tivasi.
”Miten niin. Mitä se on sanonut?”
”No ei paljon mitään. Sanoi vaan että te ootte ystävystynyt tai jotain…” Pinja arveli tehneensä virheen. Mitä Paavo oikein salaili kun suuttui niin äkkiä.
”Älä luota siihen. Sanoo hän mitä tahansa, hän valehtelee.” Paavo oli jo kääntymässä pois mutta Pinja jatkoi sinnikkäästi.
”Ajattelin vain että minusta tuntuu että Mikolla ei ollut kaikki hyvin. Tiedätkö sinä siitä jotain?”
”Miksi tietäisin?”
”Minusta tuntuu että Mikko oli ottanut jotain.”
”Ja minuako siitä syytät!” Paavo korotti ääntänsä mutta hiljensi sitten.
 ”Kuten sanoin. Älä usko mitä hän sanoo.” Ja hän lähti ulos. Helena ja Petra lähtivät myös ja vilkuttivat heille ikkunasta. Pinja katsoi heitä ja pohti tiesikö äiti mitään Paavosta. Vai näyttelikö hän vain että kaikki on hyvin.

”Mistä te Paavon kanssa puhuitte?” Daavid kysyi kiinnostuneena samalla kun kylvetti Lottaa. Pinja pursotti hammastahnaa harjaansa.
”Minä kerron kunhan tyttö on nukkumassa.” 
Pinja odotti miestään sohvalla. Hänen mielessään pyöri niin paljon asiaa ettei tiennyt mistä aloittaa. Daavid istahti hänen seuraansa odottavan näköisenä. 
”Minusta tuntuu että Paavo on sekaantunut johonkin.” Pinja sanoi kavuten samalla Daavidin syliin.
”Mihin?”
”Minä unohdin kertoa aiemmin mutta Mikko, minun ex, kävi täällä joskus puoli vuotta sitten. Se oli tosi outo. Haisi imelältä ja sen silmät harottivat.” Pinja kertoi ja muisteli tapaamista.
”Luuletko että hän oli nauttinut jotain.” Daavid kysyi.
”Luulen. Ja sitten Mikko mainitsi Paavon ja sain sen käsityksen että he ovat kavereita vaikka aiemmin he vihasivat toisiaan.”
”Jospa he ovat vaan jutelleet ja huomanneet ettei toinen olekaan kovin paha.
”On siinä oltava muutakin. Silloin kun minä vielä asuin kotona, muistan kun Paavolle tuli joskus puheluita ja hän hävisi jonnekin. Eikä hän koskaan kertonut siitä äidille.”
”Jospa Paavo välittää jotain?” Daavid mietti.
”Se minullakin kävi mielessä. Ja vaikka Paavo ei pahemmin käynyt töissä niin aina sillä oli rahaa.”
”Pitäisikö sinun ilmoittaa asiasta poliisille?” Daavid kysyi.
”Ei!” Pinja huudahti. ”Tai en tiedä. Pelottaa vaan äidin ja Petran puolesta. Tiedä millainen Paavo on jos se onkin sekaantunut huumeisiin.”
”Jospa Paavo on tiennyt Mikon huumeiden käytöstä ja siksi ollut teidän seurustelua vastaan.”
”Voiko muka välittäjä suojella minua. Sain aina sen käsityksen että Paavo vihasi minuakin. Ei kai sillä ole omaatuntoa?” Pinja tuumi ja jatkoi.
”En tiedä. Jotenkin pelottavaa jos omassa perheessä tapahtuu tuollaista.”
”Niin. Mutta eikös Paavo ole aina huolehtinut hyvin äidistäsi ja siskostasi?”
”On. Minä vain haluaisin unohtaa koko jutun mutta en voi.” Pinja sanoi.
 ”Jospa vielä seurailtaisi tilannetta ja mietitään myöhemmin. Voihan se olla että Paavo on jättänyt nuo ajat taakse.” 
Daavid silitti Pinjan niskaa aiheuttaen tälle kylmänväreitä. Yllättäen mies suuteli häntä intohimoisesti.
”Minulla olisi kanssa asiaa.” Daavid kuiskasi.
”Mitä?”
”Minä haluaisin toisen lapsen.” Daavid yllätti.
”Todellako? Itse asiassa minä luulen että olen jo raskaana.” Pinja sanoi hymyillen ja painoi Daavidin sohvaa vasten.
”No sehän sujui näppärästi.” Daavid virnisti ja suuteli vaimoaan.
”Minä rakastan sinua. Olenko muistanut sanoa sitä?” Daavidin katse porautui Pinjan silmiin ja hän näki kuinka tosissaan mies oli.
”Tiedän. Minäkin sinua.” 

*****
Pinja oli oikeassa. Hän odotti parin toista lasta. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan selvinnyt niin vähällä. Pinja kärsi pahoinvoinnista ja kovasta väsymyksestä. 
Kuitenkin kotityöt oli tehtävä vaikka Daavidkin auttoi minkä kerkesi. Eräänä päivänä Pinja oli imuroimassa kun kuului kova kolahdus jota säesti kova itku. Hädissään Pinja juoksi Lotan luo joka oli päässyt kiipeämään sängylle ja tipahtanut sieltä. 
Pinja nosti lapsensa syliin ja tutki oliko käynyt pahemmin. Onneksi Lotta kuitenkin pian rauhoittui äitinsä sylissä ja Pinja huomasi ettei mikään paikka ollut poikki. Ohimoon kuitenkin kohosi mahtava patti johon Pinja laittoi kylmää päälle. 
”Älä sinä säikyttele äitiäsi näin.” Pinja sanoi lapselleen joka kiemurteli yrittäen jo päästä takaisin leikkimään. Pinja päästi tämän ja huokasi helpotuksesta. 
Onneksi raskaus kuitenkin eteni ja alkuraskauden väsymys väistyi sillä mitä isommaksi Lotta kasvoi, sitä enemmän hänessä oli vahdittavaa. Mikään paikka ei ollut liian tylsä tutkittavaksi ja Pinjalla sai olla silmät selässäkin jotta lapsi ei satuttaisi itseään jatkuvasti. 

*****
 
Pian heidän esikoisensa oli sen verran iso että Pinja uskalsi jättää tämän hoitoon. Hän nimittäin halusi yllättää Daavidin sillä tämä oli viimein valmistunut lääkiksestä. Kova työ auttoi ja Daavid oli valmistunut vuotta aiemmin kuin muut. 
Daavid oli kertonut lapsuuden telttaretkistä hänen perheensä kanssa. Hän monesti ikävöi niitä aikoja ja harmitteli ettei ollut sittemmin päässyt telttailemaan. Niinpä Pinja päätti uhmata ötökkäpelkoaan ja viedä Daavid telttailemaan. Vain muutaman kymmenen kilometrin päässä heistä oli mukava ranta jossa ihmiset kävivät myös telttailemassa. Pinja oli kerran lapsuudessaan käynyt ukin kanssa siellä ja hän halusi viedä miehensä sinne. Pinja ei kuitenkaan muistanut paikan tarkkaa sijaintia joten hän tutkisteli karttaa toivoen että paikka vielä oli yleisessä käytössä.

 ”Minkä takia pihassa on taksi?” Daavid kysyi tullessaan kotiin.
”Se on yllätys.” Pinja sanoi pakaten vielä viimeisiä tavaroita.
”Mihin me lähdemme?” Daavid uteli.
”Se on edelleenkin yllätys. Älä nyt kysele vaan käy vaihtamassa vaatteet. Sellaiset rennot mitkä ei purista mistään. Lastenhoitaja tulee ihan näillä minuuteilla.” Pinja jo kantoi kassinsa ulko-ovelle.
”Eikö Lotta lähde mukaan?”
”Ei. Älä huoli. Me tullaan jo huomenna takaisin.” Pinja vastasi ja viittoi käsillään Daavidia nyt vain tottelemaan. Hän kävi itsekin vaihtamassa vaatteet ennekuin nousivat taksiin.
Taksimatka oli hiljainen. Daavid yritti pariin kertaan kysellä määränpäätä mutta Pinja piti päänsä. Viimein Daavid ymmärsi olla utelematta ja he pääsivät hyvissä ajoin perille. 
Pinja maksoi taksin ja he lähtivät seuraamaan polkua. He ihastelivat luonnon kauneutta. He tervehtivät oravia ja lintuja jotka uskalsivat tulla näyttäytymään heille.
Varttitunnin kävelyn jälkeen he saapuivat rantaan. Daavid näytti hämmästyneeltä ja haukkoi ihastuneena henkeään. 
Daavid otti Pinjan karhunhalaukseen.
”Sinä olet maailman paras vaimo.” Ja suuteli tätä pitkään ja hartaasti.
”Halusin onnitella sinua valmistumisen johdosta.” Pinja nautti nähdessään miten Daavid ilahtui suunnattomasti. Pinja oli onnistunut täydellisesti yllätyksessä. 


He pystyttivät teltan ja nauttivat paikan hiljaisuudesta. Vain linnut lauleli metsässä ja aallot iskivät rantaan. Pinja halusi nauttia viimeisistä kesäpäivistä ja yritti ottaa aurinkoa Daavidin tehdessä hiekkalinnaa.
”Ota kulta uimapuku pois niin mennään uimaan kunhan olen saanut tämän valmiiksi..” Daavid ehdotti.
”No enkä ota, entä jos joku näkee.”
”Kuka täällä muka katselee. Ota nyt. Minun mieliksi.” Daavid rupesi riisumaan omia vaatteitaan. 
 Pinja ei halunnut olla ilonpilaaja ja niin hänkin uskaltautui uimaan ilman rihmankiertämää.  Eikä katunut yhtään. Niin taivaalliselta kylmä vesi tuntui hänen ihollaan auringonoton jälkeen.


Illalla he sytyttivät nuotion ja paistoivat vaahtokarkkeja. Molemmat kertoivat toisilleen lapsuuden retkistään ja nauttivat tulen lämmöstä kasvoillaan. 
 
”Ihan kuin olisin kokenut tämän ennenkin.” Daavid sanoi heidän maatessa rantahietikolla.
”Tarkoitat varmaan sitä sinun untasi silloin seurustelun alkuaikoina.” Pinja muisteli.
”Joo. Sinä tosin olit vähän hoikempi.” Daavid kiusoitteli ja Pinja heitti hiekkaa tämän päälle nauraen. Daavid silitteli Pinjan vatsaa saaden muutaman napakan potkun vastaukseksi.
”Ajatella että meillä on kohta jo toinen lapsi.” Pinja rikkoi hiljaisuuden.
”Niin. En olisi uskonut että oma lapsi voisi tuoda näin paljon onnea. ”
He makasivat pitkän tovin rannalla katsellen tähtiä ja jutellen tulevaisuudesta.
”Joko mennään nukkumaan? Minua kylmää.” Pinja sanoi ja Daavid auttoi vaimonsa ylös.

*****
Kotiin palatessa Lotta juoksi heitä vastaan. Daavid kaappasi tytön syliinsä ja kutitteli tätä saaden tytön kiljumaan ilosta samalla kun Pinja maksoi lastenhoitajalle ja lähetti tämän kotiin. He arvelivat käyttää loppupäivän pihalla olemiseen, sillä kylmät ilmat alkaisivat pian.
He olivat juuri päässeet ulos kun Helena ja Petra saapuivat heidän pihaansa. He molemmat haisivat savulle ja Pinjan vatsaa kouraisi hänen nähdessään miltä tulijat näyttivät.
Petra itki ja Helenankin silmät olivat itkusta turvonneet.
”Mitä on tapahtunut?” Pinja kysyi.
”Joku poltti meidän talon!”



Toivottavasti piditte. Mukavasti olettekin edellisiin osiin kommentoineet joten jatkakaa samaan malliin. Ne niin piristävät mieltä. 


Lähettänyt klo

24 kommenttia:

  1. Hiutale23. heinäkuuta 2012 klo 20.59

    Olipas hyvä osa ja jännä lopetus :)
    Liittyyköhän talon poltto jotenki siihen Mikkoon ja huumeisiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli24. heinäkuuta 2012 klo 7.43

      Kiva että pidit. Veikkauksesi osuu erittäin lähelle. Kiitos kommentista.

      Poista
  2. Jade Essence23. heinäkuuta 2012 klo 21.01

    Oi, hyvä kuulla että Pinjan vauva on terve (vai pitäisikö sanoa elossa ja potkii, heh). Lotta Kilpinen on sievä ja simppeli nimi tytölle :) Onneksi Daavidkin tajuaa antaa aikaa tuoreelle perheelle, vaikka pitäähän sitä rahaakin saada.

    Mikko, murr :/ Tulee mieleen että tuollaisella seudulla olisi hyvä olla vahtikoira juuri tuollaisten Mikkojen ja niidensukuisten varalta. Onneksi korjausmies tuli oikeaan aikaan. Ja onneksi Daavid sai lomaa ollakseen kotona. Tuo synttärijuhlakohtaus oli hyvin tehty :)

    Mutta mutta - mitäs tuo Paavon suhtautuminen oikein on. Ensimmäisenä tulee mieleen että mies valehtelee huonosti, mutta onkohan tässä jotain muuta takana, hmmm...

    Olen kyllä samaa mieltä Daavidin kanssa, sepäs oli näppärää :D Iloiset uutiset kyllä taidettiin ottaa mielihyvin vastaan.
    Tuo metsäretkikohtauskin oli söpö, varsinkin tämä kuva:
    http://4.bp.blogspot.com/-JpjtcLjf8JY/UA0u6W_8MhI/AAAAAAAAC5k/HGQASNPJpjw/s1600/snapshot_7cf9c7e1_9d142ad6.jpg
    perinteisellä tavalla romanttinen :)

    Gulp. Mitäs nyt on tapahtunut - miksei Paavoa näy. Syyllinen vai ei? Kuollut vai elossa? Nine Inch Nails soittaa taustalla Terrible Lie:ta ja sait miut nyt entistä pahemmin koukkuun näihin juonenkäänteisiin. Jatkoa odotan kokonainen perhosparvi vatsassa ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli24. heinäkuuta 2012 klo 7.54

      Lotasta tuli kyllä sievä. Tuo vahtikoira olisikin hyvä idea, harmi vain etten enää asentanut tähän lemmikkielämää. Mutta muuten olisin kyllä ottanut idean käyttööni heti.

      Tuossa synttärikohtauksessa meinasi tulla moka kun ei näkynyt sitä ilmoitusta että huomenna Lotta juhlii synttäreitä niin tulikin kiire kun Daavid nappasi tytön ja luki että "auta syntymäpäivänä". Paniikki iski ja äkkiä kutsumaan vieraat. Mutta onneksi selvisin.

      Paavo on kyllä hämärä mies.
      Kiitos ihanasta kommentistasi.

      Poista
  3. SimsTale24. heinäkuuta 2012 klo 0.52

    Oivoi .__.
    Sun kirjoitustyyli on ihana ja pidän tästä tarinasta (edelleen) tosi paljon. Daavid ja Pinja on tosi sulonen pari ja Lotta on syötävän suloinen, odotan innolla millaiseksi se sitten kasvaa tuosta :3
    Toista lasta odotellessa ja sitten vähän vihaista murinaa.

    Muurr :< Mikko kuulosti prologin alussa ihan hyvältä tyypiltä, mutta miten se voi olla noin kusipää :'( pilaa Pinjan onnellisen pikku elämän ja samoin se Paavo :< Hämäriä tyyppejä molemmat!

    Voi tuo talon palaminen ;o Herää vaan miljoonia epäilyksiä ja odotan niihin innolla vastauksia!
    ps. ihana julkaisutahti<3 tosin kokemuksesta tiedän, että on hyviä ja huonoija aikoja, toivotaan, että tälläinen kesäinen innostus kantaisi vielä syksyynkin ^^
    kiitän, kumarran ja poistun !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli24. heinäkuuta 2012 klo 7.58

      Lotta on kyllä söpöläinen ja oikeastaan koko perhe.
      Tuollainen kuva Mikosta pitikin tulla. Ensin on mukava mutta osottauttuukin inhottavaksi lieroksi. Tosin sille on kyllä syynsä. Samoin Paavo.

      Yritän kovasti julkaista usein. Täällä on nyt ollut niin paljon sateita ettei olla kotoa paljoa poistuttu niin on jaksanut pelata ja kirjoittaakin. Ja sekin vaikuttaa hirveästi jos muksut on terveitä niin silloin pystyy pelaamaan myös päivällä.
      Kiitos paljon viestistäsi.

      Poista
  4. vupii24. heinäkuuta 2012 klo 13.27

    Ah miten romanttista :) Tykkäsin kovasti tuosta suihkukohtauksesta ♥ ja mutenkin osa oli ihanasti kerrottu kaikkia vauvanpotkuja ja neuvoloita myöten :)
    Ihana muuten tuo imuri :D Talosta tuli varsinaisen hieno, vau!
    Paavo ja MIkko juonii varmasti jotakin...Inhoja molemmat ja ihme hiippari Mikko kun tuolla tavalla säikyttelee toisia. En tykkää siitä ollenkaan...
    Daavid ja Pinja on kyllä soma pari ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli25. heinäkuuta 2012 klo 7.12

      No onneksi ei ollut liian siirappista. Mutta tuo on vaan niin ihana pari itsestäkin en ne on koko ajan lääppimässä toisiaan.
      Talo varmaan saa vielä uusia huonekaluja sun muita kun aina löytää jotain kivaa uutta netin syövereistä.
      Kiitos kommentistasi.

      Poista
  5. Aui24. heinäkuuta 2012 klo 16.19

    Pidin tästä - ja edellisestä osasta myös - todella paljon. Ihanan arkista romantiikkaa ja vähän jotain jännääkin. Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli25. heinäkuuta 2012 klo 7.13

      Mukava kuulla että oidit. Kiva että löysit tänne kun sinun sivuille en saanut viestiä tulemaan läpi sen vuodatuksen huoltokatkon takia.
      Kiitos kommentista.

      Poista
  6. Yavannah26. heinäkuuta 2012 klo 20.25

    Luin tuon edellisen osan, joka multa oli jäänyt lukematta, mut tämän ehdin lukaista ensin.
    Kumminkin hienoja osia.
    Hmm, Paavolla ei taida olla puhtaat jauhot pussissaan, mitä Mikkoon tulee. Taitaa olla ihan muuta kuin jauhoja miehellä taskuissaan.
    Silti olen iloinen, että Pinjalla menee kuitenkin hyvin, vaikka menneisyyden haamut tulevatkin välillä kummittelemaan.
    Kun ei kerran koiraa ole, niin sähköaitakin pitänee Mikon kaltaiset lurjukset poissa talon liepeiltä norkoilemasta.
    Mitähän se Mikko on vielä vailla Pinjalta, vai alkoiko vanha suola janottaa.
    Mietityttää kovasti myös tämä Mikon ja Paavon homma. Mitähän se Paavo oikein touhuaa. No oli mitä oli, se ei selvästi kestä päivänvaloa ja voisi Paavollekin häkki heilahtaa, jos tietyt tahot kiinnostuisivat hänen tekemisistään, jos sitten eivät ole jo kiinnostuneet.
    Tuo loppu oli kyllä jännä. Ei kai Paavosta tullut grilli varras? Vai oliko Paavo talon polttamisen takana.
    Jotenkin tuntuu, että Mikolla on tuon tuhopolton suhteen näpit mukana pelissä. Kunhan nyt pysyisi kaukana Pinjan talosta, etenkin kun siellä nyt on lapsiakin talossa ja vauvakin tulossa.
    Voisi tulla rumaa jälkeä, jos se kuka Pinjan äidin talon poltti, päätyisi Pinjan talolle riehumaan.
    Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleman pitää. Toivottavasti Pinjalle ja hänen perheelleen ei tapahtuisi mitään ja Mikko joutaisi jonnekin lukkojen taa ja avain pitäisi heittää jorpakkoon, ettei Mikko pääsisi ulos, kun hällä selkeästi on jokin napsatanut yläkerrassa rikki.

    Mut joo, hieno osa ja hieno lopetus. Nyt tekee mieli väkertää taas noita omia juttuja. Tai ainakin sit kun saa vähän enemmän aikaa niiden kans värkkäämiseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli26. heinäkuuta 2012 klo 22.28

      Hui miten pitkä viesti. Kivaa.
      Mut ei tosiaan Paavolla ole pelkkiä jauhoja taskussaan. Taitaapi olla että Mikko on pelkkä pilviveikko ja asialla on kurjemmat tyypit. Seuraava osa onkin jo melkein kirjoitettu ja asian ratkomiseen menee vielä aikaa.
      Voi kun saisit sinäkin tehtyä osia, odotan jo niitten lukemista.
      Kiitos kivan pitkästä kommentista.

      Poista
  7. Gísli29. heinäkuuta 2012 klo 17.20

    Tämäpäs oli hirveän kiva luettava, mukavasti kerrottu osanen! Lavastuksetkin oli kaikinpuolin tosi onnistuneita. Lotta näyttäisi olevan kovin soma pikkuinen. Ja vallan mukava pariskuntahan nuo hänen vanhempansakin ovat:--) Soma tuo heidän metsäretkensä. Toisen vaavin näkemistä odotellessa!

    Ja olipas osalla lopetus! Jännää, jännää... Jään odottelemaan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli30. heinäkuuta 2012 klo 6.56

      Onpa kiva kuulla etä pidit osasta. Lotta on kyllä syötävän suloinen. Kuten vanhempansakin. Kiitos kommentista.

      Poista
  8. Miu30. heinäkuuta 2012 klo 10.52

    Ihanan tuntuinen legacy näiden kolmen osan perusteella :) Tykkään todella kirjoitustyylistäsi ja Pin ja on todella kaunis ja persoonallisen näköinen sim :)

    Muutes, mistäs olet ladannut tuon ultraääni laitteen? :O en ole itse missään siihen aikaisemmin törmäillyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli31. heinäkuuta 2012 klo 7.18

      Ihanaa että pidät tarinasta. Olen kyllä itsekin pitänyt tämän tekemisestä.
      Ultralaite löytyy täältä
      http://www.retailsims.com/PreOFBShops/Medical/Med_Sci.htm
      se viimeinen laite sieltä.
      kitos kommentista.

      Poista
  9. Gooble30. heinäkuuta 2012 klo 11.24

    Olipas kiva osa.:)
    Ihanasti kerrot tuollaista perusarkea, ja höystät sitä vielä kaikella jännällä. Mahtavaa jälkeä!^^
    Ihanaa, kun Daavid otti Pinjan sanan tosissaan ja hommasi vapaata aikaa perheelleen.:) He ovat kyllä niin suloisia.:3
    Aivan ihana tuo kohtaus, kun he olivat telttailemassa.<3
    Ja Lotta on suloinen, kiva kun tulee toinen lapsi.:)
    Kirjoitat niin realistisesti, ai että tykkäään tyylistäsi!

    Yksi lepmmarikuvista: http://1.bp.blogspot.com/-zQdrW5specc/UA0pbV8CopI/AAAAAAAAC38/o-BOvo5-MEo/s1600/snapshot_7cf9c7e1_dd12e4a9.jpg
    Ihana myös tuon kuvan teksti, repesin sille.:D

    Saat kyllä aina enemmän ja enemmän epäilemään Paavoa.. Ja Mikkokin vielä, mites ne nyt yhtäkkiä yhdessä kaikkeen tyhmään ajautuu?;0
    Jännä lopetus, saas nähdä miten Petralle ja Helenalle käy.. Muuttaako ne kenties hetkeksi Pinjan ja Daavidin luo...? Siitä on mulla myös omat epäilykset, kuka lurjus sen talon poltti...-.-

    Mutta, odottelen innolla jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli31. heinäkuuta 2012 klo 7.22

      Voi miten kivoja kommentteja täällä onkaan. Lotta on kyllä ihana tyttönen. Yritin ottaa jokusen kuvan että sen naama näkyy paremmin.
      Talon polttoa saatte jännittää vielä jonkin aikaa. Kiusaan hieman.
      kiitos kivasta kommentista.

      Poista
  10. Mesinen30. heinäkuuta 2012 klo 18.47

    Olipa ihana osa! Käytät kyllä upeasti noita poseja!
    Jätit kyllä inhottavaan kohtaan! Hmm.. Ettei vain ollut Mikon lurjus asialla? Ihan varmasti jotain Paavon sotkuja! Ettei vain mies itse polttanut ja sälytä asiaa jollekin muulle.. Heh... Taas ajatukset karkasi....

    Mikä ihme sitä Mikkoa vaivasi ja mikä on Paavon osuus asiaan?
    Jäi ihan hämmentämään koko homma. Pelkäsin jo, että joku tunkeutuu suihkuun Pinjan kanssa, mutta se olikin vain Daavid ;)!

    Ihanaa pienen perheen arkea ja upeasti kerrottu! Kohtaukset on niin aitoja ja oikeasta elämästä otettuja, kuten nuo neuvola käynnit ;) !
    Lotasta kasvoi kyllä syötävän nätin näköinen tyllerö, mutta mitäs muutakaan tytöstä voisi tulla noilla geeneillä ;)!

    Jatkoa innolla odotellen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli31. heinäkuuta 2012 klo 7.26

      Täytyy kyllä myöntää että meinaa välillä mennä hermo noitten posejen kanssa. Menee kyllä aina aikaa että saan mieleiset. Mutta kiva että en ole tehnyt turhaa työtä.
      Mikkohan oli ihan pilvessä ja se tuli vaan kiusaa Pinjaa. Mutta Paavosta kyllä kuullaan vielä, ehkä parin osan päästä. Saatte vähän aikaa miettiä mitä se lurjus on tehnyt.
      Kiitos mukavasta kommentistasi.

      Poista
  11. Anonyymi2. elokuuta 2012 klo 17.01

    aivan ihana ! saakohan kaksoset, kun sitä on väsyttäny enemmän ? :D tunnen paavon että tapion ja yhen pinjankin ja petrankin tunnen, tuttuja tyyppejä :p joo toivottavasti jatkuis pian ja toi talo näyttää ihanalta, taloesittely vois olla aika kiva... onko toi ts2, näyttää siltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli2. elokuuta 2012 klo 21.37

      Kyllä on sims kakkonen. Laitanpa korvan taakse toiveesi taloesittelystä. Varmaan sellainen tulee olemaan kunhan sisustus on kokonaan valmis. Jotain pikkusälää vielä puuttuu.
      Seuraava osa pitäis vielä kuvata, teksti on jo valmis.
      Kiitos kommentistasi.

      Poista
  12. Unknown5. elokuuta 2012 klo 15.20

    Oih, tää on niin ihana lc! Tykkään just tällasista missä kaikk ei mee ihan niin hyvin ja tää on sitä paitsi niin todentuntunen että.. Kohtaukset on ihanasti kuvattu ja kirjoitettu, mitään ei puutu!

    Jatkoa odotellen,
    Rosku <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli5. elokuuta 2012 klo 15.37

      Oho. Samaan aikaan pörrättiin täällä. Kiitos kovasti kommentista. Todella kiva kuulla että tykkäät. Olen aika keltanokkanäissä kuvaus- ja kirjoitusjutuissa mutta kiva että olen onnistunut.

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)