Osa 2

Tässä osassa edetään aika nopeaa vauhtia, toivottavasti se ei kovinkaan paljoa häiritse. Pitemmittä puheitta... Uusi osa, olkaa hyvä.

Pinjan odotellessa vierastaan, hän muisteli ensikohtaamistaan miehen kanssa.

 

Pinja oli istunut kirjaston pehmeällä tuolilla täysin uppoutuneena kirjaansa kun hän havahtui edessään seisovaan mieheen. Pinja nosti katseensa kirjasta ja näki noin parikymppisen, komean, hieman ujosti hymyilevän miehen.

”Anteeksi. Mutta tekö muutitte Tapio Kilpisen taloon?” Mies kysyi saaden Pinjan hämmentyneeksi.

”Kyllä. Ja te ootte…?”

”Anteeksi. Olen Daavid Melavirta.” Mies ojensi kättään ja Pinja tarttui siihen mainiten samalla oman nimensä.

”Mistä te ukin tunsitte?” Pinja kysyi jo kiinnostuneena.

”Minä olen ruokapalvelussa töissä ja toimitin Tapiolle ruokaa joka arkipäivä. Te siis olette hänen lapsenlapsensa?”

 He olivat jatkaneet juttelua kokonaisen tunnin ja Pinjasta oli ihanaa jutella jonkun kanssa ukista. He olivat vaihtaneet numeroitaan ja sopineet käyvänsä joku päivä kahvilla. Pinja olikin yllättynyt kun Daavid oli laittanut jo samana iltana viestiä ja pyytänyt tapaamista seuraavalle päivälle.

 Alkuun he olivat jatkaneet jutustelua lähinnä ukista. Pian he rupesivat keskustelemaan myös muista asioista ja he huomasivat kuinka samanlaisia he olivat keskenään. Daavid oli ollut yllättävän suorasukainen ja kysynyt suoraan seurusteliko Pinja kenenkään kanssa ja Pinja oli kertonut rehellisesti Mikosta ja kuinka haavoittuvainen hän tällä hetkellä oli. He olivat tapailleet useita kertoja, ihan vain kahvin merkeissä ja eräänä iltapäivänä Daavid paljasti tunteensa. 

Pinja muisti sanatarkasti Daavidin sanat.

”Minä olen erittäin kiinnostunut sinusta enkä aio painostaa sinua mihinkään. Tiedän mitä olet kokenut ja odotan niin pitkään kunnes sinä olet valmis. Ollaan aluksi ihan vaan ystäviä mutta minä haluan olla seurassasi. Sopiiko se sinulle?”

Pinja ei ollut tiennyt mitä sanoa. Kyllähän hän oli huomannut että hänelläkin oli voimakkaita tunteita Daavidia kohtaan mutta ei uskaltanut niitä näyttää. Mikko oli satuttanut häntä niin pahasti. Kuitenkin hän vastasi.

”Kyllä se käy. Mutta edetään tosi hitaasti. Jooko?” Daavid nyökkäsi ja hymyillen tarttui Pinjaa käteen.

 

Pinjan mietteet katkesivat kun ovelta kuului koputus. Daavid oli vain kerran käynyt hänen luonaan joten Pinjaa jännitti ensimmäinen yhteinen yö. Pinja avasi oven ja he halasivat varovasti. Daavid oli ollut erittäin hienovarainen eikä ollut kertaakaan ollut liian päällekäyvä. He eivät olleet vielä edes kunnolla suudelleet. Sisään tullessaan Daavid heilutteli DVD:tä kädessään.

”Toivottavasti tykkäät komediasta.” Hän kysyi.

”Tietty.” Pinja sanoi ja johdatti Daavidin kädestä pitäen sohvalle. Daavid kaivoi karkkipussin taskustaan ja laittoi sen heidän väliinsä.

 Pussin tyhjennettyä Pinja heitti pussin lattialle ja kaivautui Daavidin kainaloon. Pinjan huomaamatta Daavid nuuhkaisi tytön hiusten tuoksua joka miltei salpasi miehen hengityksen ja hymyili onnellisen näköisenä. Elokuvan loppuessa Pinja pyysi miestä jäämään yöksi. Daavid huomasi Pinjan katseesta ja äänestä että tämä halusi vain nukkua yhdessä mutta sekin kävi Daavidille paremmin kuin hyvin. Myös Daavidilla oli ollut ryppyjä rakkaudessa ja hänkin halusi edetä rauhallisesti, ei sillä etteikö hän joka kerta Pinjan nähdessään halunnut tehdä enemmänkin. 

 

Daavid alkoi herätä unestaan. Hän muisteli miltä tuntui painautua Pinjaa vasten ja kuunnella tämän rauhallista hengitystä. Hänen avatessaan silmänsä, hän yllätti Pinjan katselemasta häntä.

”Huomenta kulta. Minä näin ihanaa unta.” Daavid sanoi noustessaan istumaan.

”Ai millaista?” Pinja kysyi.

”No siinä oli tosi kaunis tummatukkainen nuori nainen ja me käveltiin käsi kädessä rannalla. Sitten  me jotenkin kompuroitiin toistemme jalkoihin ja kaaduttiin pehmeälle ja kuumalle rantahietikolle.”

”Mitä sit tapahtui?”

”No en minä viitsisi kertoa. Tiedäthän. Se oli ”sellainen” uni.”

”Ai” Pinja vastasi pieni hymynkare huulillaan. ”Pitäiskö mun olla mustasukkainen?”

 ”Ei. Minä olen aika varma et se taisit olla sinä.”

”No haluisitsä näyttää mitä me tehtiin jos et viitsi kertoa?” Pinja kysyi.

”Oletko sinä nyt ihan varma?” Daavid kysyi vakavana. 

 

Pinja tunsi olevansa valmis. Hän oli monet kerrat kuvitellut miltä miehen kädet tuntuisivat hänen vartalollaan. Pian hän kokisi sen oikeasti.

”Olen. Jos lupaat ettet katoo sen jälkeen.”
”Minä lupaan. En ikinä tekisi sitä sinulle.” Daavid sanoi ja painautui vasten Pinjaa joka veti tämän päälleen. He alkuun tutkivat toisiaan hitaasti mutta pian he eivät voineet vastustaa kiusausta. Molempien kädet vaelsivat yhä innokkaammin saaden kummankin haukkomaan henkeä. 

 

Pinja saapui töistä tehtyään tavallista pitemmän päivän. Hän oli juuri menossa suihkuun kun puhelin soi. Ensin hän arveli jättää vastaamatta mutta vastasi kuitenkin nähtyään soittajan nimen näytössä. Väsyneenä hän istahti sohvalle .

”Pinja.”

”Paavo täällä. Äitisi halusi että soitan sinulle. Hän synnytti äsken tytön.”

”No sehän kiva.” Pinja ei oikein tiennyt miten suhtautua uutiseen. Toki hän oli iloinen äitinsä vuoksi mutta tunsi itsensä kovin ulkopuoliseksi.

”Menihän kaikki hyvin?”

”Kyllä meni. Helena on hieman väsynyt mutta muuten kumpikin voivat hyvin.” Paavo vastasi itsekin väsyneenä.

”Kerrohan terveisiä. Mä tulen käymään kunhan kotiudutte.”
”Selvä. Minä kerron.” Paavo lopetti.

*****

 Viikkoa myöhemmin Pinja oli menossa katsomaan pikkusiskoaan. Matka kesti kaksi tuntia ja Pinja huokasi helpotuksesta kun matka vihdoin loppui. Äiti ja Paavo asuivat pienessä sievässä talossa jonka pihaa koristi eriväriset kukkaistutukset.

 

Pinja soitti ovikelloa. Paavo tuli avaamaan oven ja painoi sormensa suunsa eteen merkiksi että vauva nukkuu. Pinja hiipi sisään ja löysi Helenan katselemassa vauvaa.

 

”Onpa se pieni.” Pinja kuiskasi ja silitti varovasti pientä päätä.

”Hän on samannäköinen kuin sinä pienenä.” Äiti kuiskasi takaisin ja näki Pinjan ilmeen.

”Älä pelkää. Paavo ei ole sinun isäsi. Höpsö.” Kyllähän Pinja sen tiesi mutta säikäytti se vähän.  

 

Kuin vaistoten heidän seisovan kehdon äärellä, vauva päästi pienen parkaisun. Pinja ei edes huomannut ottavansa vauvan syliin ennen kuin se jo lepäsi Pinjan käsivarsilla.

Hän ei ollut koskaan ollut ajatellut että pitäisi vauvoista mutta nyt hän ei olisi malttanut antaa vauvaa takaisin äidilleen edes kun vauvan tuli nälkä. 

 

Pinja istui sohvalla odottamassa äitiään. Hän kuunteli kuinka Helena lauloi vauvalle yrittäen saada tämän nukahtamaan uudelleen. Pinja ei muistanut oliko äiti koskaan laulanut hänen ollessaan pieni. Luultavasti ei. Paavo kolisteli keittiössä ja äiti sanoi miehelle jotakin. Pian äiti jo ilmestyikin olohuoneeseen Pinjan seuraksi.

 

”No kertokaapa mitä te Daavidin kanssa olette puuhailleet.” Helena kehotti. Pinja oli aiemmin kertonut puhelimessa uudesta miesystävästään ja Helena tuntui olevan aidosti iloinen tyttärensä kuulumisista.

”No, ei ihmeitä. Molemmat käydään töissä ja minä samalla opiskelen.”

”Mitäs työtä Daavid tekikään?”
”Tällä hetkellä se on ruokapalvelussa töissä mutta se on hakenut lääkikseen. Saa nyt nähdä pääseekö.

”Vai lääkikseen? Sehän on hienoa.”

 Heidän rupattelunsa katkaisi Paavo joka ilmoitti että kahvi olisi valmiina.

 

”Joko olette antaneet vauvalle nimen?” Pinja kysyi ryystäen samalla kahviaan.

”Kyllä. Tytöstä tulee Petra Anniina.” Helena julisti ylpeänä.

”Onpa kiva nimi.” Pinja totesi hymyillen. ”Sopii hyvin hänelle.”

*****

 

Pian Pinja huomasi että he olivat olleet Daavidin kanssa yhdessä jo yli vuoden. Joitakin kuukausia aiemmin Daavid oli muuttanut Pinjan luo. Vaikka talo oli pieni, oli se viihtyisämpi kuin vuokrayksiö jossa Daavid oli asunut. Daavid oli tuonut muutaman huonekalun mukanaan ja asunto näytti entistäkin ahtaammalta. He nauttivat yhdessäolosta ja huomasivat viihtyvänsä paremmin kotona kuin kaupungin yössä. 

 Pinja oli myös edennyt pitkälle opinnoissa ja oli päässyt jo käytännön harjoitteluunkin. Työt musiikkikaupassakin sujuivat hyvin ja Pinja oli aiemmin saanut palkankorotuksenkin. He olivatkin jutelleet vakavasti tulevaisuudesta ja olivat sitä mieltä että voisivat käydä pankissa kyselemässä laina-asioita.

 

”Mitä sinä haluaisit tehdä syntymäpäivänäsi?” Daavid kysyi kun he olivat siistimässä heidän villiintynyttä pihaa.

”En tiedä. Ei mulla oikein ole mitään toiveita.”

”Minä voisin viedä sinut syömään.”

 

”Oi. Se kuulostaa ihanalta.” Pinja vastasi ja katseli miestä joka oli saanut Pinjan sydämen lämpenemään. Mies oli pitänyt lupauksensa eikä ollut kadonnut mihinkään. Oikeastaan, heistä oli tullut erittäin onnellisia yhdessä.

*****

 Pinjan syntymäpäivänä he istuivat ravintolassa kuunnellen ihmisten puheensorinaa ja katsellen toisiaan silmiin. Daavidin toiveesta kumpikin olivat pukeneet päälleen juhlavaatteet. Kun he olivat syöneet pääruoan ja siirtyneet jälkiruokaan, Daavid teki jotain odottamatonta. 

 

Hän kaiveli hetken taskuaan ja ojensi pienen samettisen rasian pöydälle, suoraan Pinjan eteen.

”Pinja. Minä rakastan sinua enemmän kuin mitään koko maailmassa ja kysyisin sinulta yhden kysymyksen. Tekisitkö minusta maailman onnellisimman miehen tulemalla minulle vaimoksi?”

 Pinjaa rupesi huimaamaan ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Hän tiesi vastauksen mutta suu tuntui rutikuivalta. Hän otti siemauksen vesilasistaan ja tunsi kyynelten pyrkivän silmiin. 

 

Daavid tulkitsi eleen väärin ja pyyteli vuolaasti anteeksi katsellen samalla häpeillen ympärilleen.

”Anteeksi kulta. Eteninkö minä liian nopeasti?”

 ”Voi Daavid. Tietysti minä tulen vaimoksesi.” Pinja sai soperrettua ja laittoi vapisevin käsin sormuksen sormeensa. 

 

Hän ihasteli kaunista timanttia joka häikäisi hänen silmiään valon osuessa kiveen.

”Se on kaunis.”
”Ei yhtä kaunis kuin sinä.” Daavid sanoi onnellisena miehenä. 

*****

 

”Monelta meillä oli aika sinne pankkiin?” Daavid kysyi. Pinja söi kuitenkin suunsa tyhjäksi ennen kuin vastasi.

”Kahdelta. Minua vähän jännittää. En kyllä usko että saadaan lainaa.”

”Miksei saataisi. Molemmilla on työpaikat eikä me kovin paljoa pyydetä.” 

 

Pinjan kädet hikosivat heidän istuessaan pankkivirkailijan pöydän ääressä. Nainen oli jotenkin töykeän oloinen, niin kuin hän olisi parempi kuin muut. Kuitenkin Pinja yritti olla mahdollisimman kohtelias naiselle.

 ”Nyt kun minä näitä teidän papereita olen selannut ja tehnyt laskelmia niin kyllä minä uskon että pankki antaa teille lainan. Tietysti viimeisen sanan sanoo johtoporras mutta ilmoitan kyllä heti kun saan tietää. Minäpä vielä kirjaan tähän toiseenkin paperiin lainasumman ja lainatarpeen. Eli te tekisitte remonttia teidän nykyiseen taloon? Niinkö se oli?” Pankkivirkailija puhui narisevalla äänellä joka raastoi Pinjan korvia.

 

”Siis suunnitelmissa olisi laajennus. Nythän talo on todella pieni joten lisää tilaa pitäisi saada. Ja sitten tietysti nykyisten tilojen remontointi.” Daavid selitti, ties monettako kertaa.

”Vai lisää tilaa. Ollaankos sitä pieniin päin?” Nainen nauroi vilkuillen samalla Pinjan kapeaa vyötäröä.

”Ei olla.” Pinja laittoi vaistomaisesti kädet vatsansa suojaksi.

 

Hetken päästä he hyvästelivät naisen ja toivoivat saavansa lainan vaikka samalla se hieman hirvittikin heitä. Mutta eivät he poiskaan halunneet muuttaa. Kaupunki oli viihtyisä ja heidän molempien työpaikka sijaitsi lähellä.

*****

 Pian koitti myös heidän kauan odotettu hääpäivänsä. He päättivät mennä naimisiin maistraatissa ihan kahdestaan. Daavidin vanhemmat olivat kuolleet jo monia vuosia aiemmin ja Pinjan perhe olivat matkoilla. Mutta eivät he tilaisuuteen muita kaivanneetkaan. He olivat onnellisia näin. 

 Kummankin silmissä oli kyyneliä kun he sanoivat maagiset sanat toisilleen ja suutelivat ensimmäistä kertaa aviopuolisoina.

 

Daavid oli varannut heille hotellihuoneen kaupungissa sijaitsevasta hotellista hääyön kunniaksi. Lomaan heillä ei ollut tällä hetkellä varaa. 

He poistuivat huoneesta vain käydäkseen myöhäisellä illallisella hotellin ravintolassa mutta muuten pysyttelivät visusti sängyssä.

 

”Minä lupaan viedä sinut joskus oikealle häämatkalle.” Daavid sanoi painautuen vasten tuoretta vaimoaan.

 

”Tämä riittää. Et tiedäkään miten onnelliseksi minut oletkaan tehnyt.” Pinja vastasi suudellen miestään yhä uudelleen ja uudelleen.

*****

 Seuraavalla viikolla he saivat kirjeen pankista. Daavid avasi sen liioitellun hitaasti ja hänen ilmeestään ei voinut päätellä oliko uutiset hyviä vai huonoja. 

 

Pinja tuskastui ja nappasi kirjeen miehensä kädestä ja katsoi itse. Kummankin kasvoille levisi hymy. Pinja etsi heidän suunnitelmansa pöydälle ja rupesi innoissaan selittämään.

 

”Johonkin huoneeseen voitaisiin laittaa sellaista värikästä tapettia ja lattioihin voisi laittaa laminaattia. Vai olisiko lautalattia parempi?”

”Jospa ensin tehtäisiin se laajennus niin olisi ehkä vähän helpompi niitä tapetteja ja lattioita sitten laittaa. Eikös vaan?” Daavid virnuili vaimolleen.

”No niin. Vähän ehkä innostuin.” Pinja sanoi nolona.

 He päättivät säästää tekemällä mahdollisimman paljon itse. Onneksi säät suosi ja laajennus rupesi valmistumaan hyvällä aikataululla. Olihan heidän isompi talo hieman keskeneräinen mutta Pinjaa se ei harmittanut. Heillä molemmilla oli sillä hetkellä muuta mielessä. 

 

He katselivat raskaustestiä kylpyhuoneessa ja odottivat jännittyneinä.

”Miten nopeasti se näyttää vastauksen?” Daavid kysyi kietoessaan kätensä Pinjan ympärille.

”Parissa minuutissa.” Pinjan ääni oli tuskin kuiskausta kovempi. Hänen vatsaansa kihelmöi ajatus että hänen kohdussaan kasvaisi pieni ihmisenalku. Pitkään heidän ei tarvinnut odottaa sillä tikkuun ilmestyi kaksi selvää viivaa. 

 

Aika kului nopeasti sillä Pinja ei potenut yhtään pahoinvointia. Hän oli hyvävointinen eikä hänen hurjaa vauhtia kasvava mahakaan tuntunut Pinjaa vaivaavan. Hän kiertelikin ahkerasti kauppoja etsien suloisia vauvanvaatteita. 

 

”Tui tui. Annapas isille pikkuinen potku” Daavid leperteli Pinjan vatsalle. Pinja nauroi tuntiessaan jämäkän potkun vasten kylkiluitaan.

”Kysytäänkö huomenna vauvan sukupuoli? Sen kuulemma näkee nyt.” He olivat seuraavana päivänä menossa ultraan. Daavid mietti hetken ennen kuin vastasi.

”Minulle on ihan sama. Sinä saat päättää” 

”Kysytään vaan.”

Muistakaahan laittaa kommenttia.