Osa 7

Onpa taas vierähtänyt aikaa edellisestä osasta mutta kun tuo oma elämä tuppaa välillä olemaan kiireisempää niin asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen ja pieni huili on aina paikallaan.

Viimeksi hätäilin suotta sanoessani että tarinan pariskunta, Pinja ja Daavid ehtivät jo vanhuusikään asti niin eipä niin käynytkään. Osa olisi muuten paisunut isommaksi ja halusin lopettaa osan tietyllä tavalla. Mutta se tuskin ketään haittaa.
Lopetanpa nämä jaarittelut ja päästän teidät lukemaan itse osaa. Ja lopussa on sitten perijä-äänestys. Muistakaa kommentoida. Minä nimittäin pidän niistä niin kovasti.

 Lotta ja Kirsi kävelivät kohti luokkaa. Jo kaukaa Lotta kuuli Tuijan kimeän naurun joka kantautui heidän kotiluokasta. Lotta puri poskeaan jotta hän ei rupeaisi huutamaan raivosta. Hänen olisi tehnyt mieli hyökätä Tuijan kimppuun.

 ”Mä vihaan tota ämmää!” Lotta puuskahti ystävälleen.

”Mä arvasin et Tuija valehteli koko jutusta.” Kirsi vastasi.

”Mitäpä muutakaan siltä vois odottaakaan. Sehän on halunnut Maken siitä asti kun me ruvettiin seurustelee.” Lotta sanoi ja näki Maken portaissa. Kirsi huomasi saman ja sanoi menevänsä luokkaan odottamaan.

Make hymyili Lotalle. Lotta tunsi olevansa jälleen kuin sulaa vahaa vaikka jokin hänen päänsä sisällä varoitteli häntä pojasta.

 ”Moi kulta.” Make leperteli ja suuteli tyttöystäväänsä. Opettajanhuoneen ovi avautui ja he kuulivat rykäisyn viereltään kun eräs opettaja käveli heidän ohitseen. Nuori pari ei kuitenkaan välittänyt siitä vaan jatkoivat suutelua. Samassa kuitenkin heidän oma opettaja tuli ja he siirtyivät luokan puolelle. Lotta vilkaisi Tuijaa ja tämä katsoi takaisin. Lottaa puistatti sillä tytön katse oli täynnä vihaa.

Samaan aikaan Saku oli omassa luokassaan. Hän oli hermostunut. Hänen vieressään istuva tyttö tuoksui hyvälle. Tyttö oli ollut heidän luokallaan vasta pari viikkoa ja Saku oli auttamattomasti rakastunut. Hän toivoi että kukaan ei sitä huomaisi. Aina kun tyttö avasi suunsa, Sakun pulssi kiihtyi. Tytön nimi oli Sini ja hänen silmänsäkin olivat siniset. Saku olisi voinut tuijottaa niitä vaikka kuinka kauan vaikka myönsikin että hänen katseensa harhaili myös muuallakin. 

 Saku yritti kuitenkin keskittyä tuntiin vaikka tunnin lopussa huomasikin ettei edes muistanut mitä aihetta he käsittelivät. Hämärästi hän muisti aineen olevan historia mutta muusta hänellä ei ollut hajuakaan.

”Mitä miehellä mielessä?” Simo kysyi hänen istuuduttuaan maahan kaverinsa seuraksi. Saku oli paennut pihan kiville heti kun välitunti oli alkanut.

”Tä?” Saku säikähti.

 ”Jätkä taitaa olla rakastunut.” Simo nauraa käkätti.

”Hiljaa! Enkä oo!” Saku yritti mutta vilkuili kuitenkin ympärilleen ja toivoi että kukaan ei ollut kuullut.

”Luuletko muka ettei sitä huomaa?”

”Mitä sä oikeen tarkotat? En mä oo rakastunut.” Saku tokaisi.

”No hei, ihan tosi. Kyllä mä oon huomannu et sä tykkäät Sinistä. En mä kerro kellekään.” Simo sanoi ja Saku tiesi että voisi luottaa ystäväänsä.

”Sä et tainnut kuulla mitään mitä tunnilla puhuttiin luokkaretkestä?”

”Mitä siitä?” Saku kysyi.

 ”No sitä vaan että me ei kuulemma päästä sinne kun ei oo tarpeeks rahaa. Joten meidän pitää ruveta miettii miten saadaan lisää rahaa tai sit muutetaan suunitelmia.” Simo selitti.

”Niinpä tietysti. Jospa ei mennä minnekään ja jaetaan rahat.” Saku sanoi vaikka ei oikeastaan jaksanut ajatella koko asiaa. Häntä ärsytti kun hän ei voinut keskittyä mihinkään. Urheilukin tökki nykyään kun hänen mielessään oli vain yksi asia. Simokin huomasi ettei kaverista olisi hänelle seuraa ja he jäivätkin istumaan omiin ajatuksiinsa.

 Kotona Pinja katseli tyttärensä leikkiä. Ilona viihtyi mielellään yksin mutta Pinja yritti viettää mahdollisimman paljon aikaa kuopuksensa kanssa. Pian Ilonakin täyttäisi taas vuosia ja siirtyisi kouluun. Pinja mietti jaksaisiko vielä lähteä työelämään. Ainakin saisi muutaman lantin eläkepäiviä varten. Hän kuitenkin siirsi työajatukset taka-alalle ja meni Ilonan seuraan.

 ”Äiti. Leiki sä tällä äitillä ja mä leikin tällä isillä.” Ilona selitti innoissaan ja he keskittyivät leikkimiseen.

Jonkin ajan päästä Ilonan mentyä päiväunille Pinja meni ulos. Hän oli seurannut jo kuukausien ajan miten läheiselle tontille oli noussut talo. Vihdoin he saisivat naapurit. Pinja oli jutellut muutaman kerran pariskunnan kanssa jotka taloa rakensivat ja he vaikuttivat miellyttäviltä ihmisiltä. Heillä oli pieni poika ja rouva odotti toista lasta. Samassa koulubussi ajoi heidän pihansa eteen ja Lotta ja Saku nousivat kyydistä.

 ”Millainen päivä oli?” Pinja kysyi mutta kumpikin nuori vain kävelivät äitinsä ohi mutisten jotain mennessään. Pinja ihmetteli kummankin käytöstä. Lotta oli kertonut Maken olleen toisen tytön kanssa mutta kuitenkin muutamaa päivää myöhemmin Lotta oli ilmoittanut seurustelevansa yhä pojan kanssa. Pinja oli yrittänyt lypsää lisää tietoja mutta Lotta oli ollut hyvin vaitonainen asiasta. Sakun suhteen Pinja taas oli päättänyt että Daavid saisi hoitaa tilanteen. Saku puhui mieluummin isänsä kanssa asioistaan kun hänen. 

Saku yritti tehdä läksyjä mutta Sini pyöri hänen ajatuksissaan. Tyttö oli niin kaunis. Saku muisti päivän kun Sini tuli heidän luokalleen. Tytön mustat hiukset kiilsivät valon osuessa niihin ja hänen istuessaan Sakun viereen hänestä tuoksui hento saippuan tuoksu. 

Sini ei käyttänyt hajuvettä niin kuin monet heidän luokkalaiset tytöt vaan Sini tuoksui aina puhtaalta. Tyttö oli käsketty hänen viereensä istumaan ja siitä lähtien Saku ei ollut voinut keskittyä koulunkäyntiin. Hän ei ollut ikinä edes ajatellut tyttöjä sillä tavalla mutta nyt hän tiesi miltä tuntui rakastua ensisilmäyksellä. Harmi vain että Sini ei tainnut tuntea samalla tavalla. 

”Meidän luokalla on kriisi.” Saku mussutti suu täynnä pitsaa.

”Ai millainen?” Pinja kysyi.

”Me ei päästä luokkaretkelle koska rahaa ei oo tarpeeks.”

 ”Eihän ne niin voi tehdä.”Pinja sanoi otettuaan itsekin palan pitsaa.

”No meidän pitää saada lisää rahaa jostain.”

”Tehkää niinku me.” Lotta aloitti.

 ”Me järjestettiin myyjäiset. Muistatko äiti kun sä jouduit leipomaan pullia ja ne paloi?”

”Eikä palanut. Ihan hyviä niistä tuli.” Pinja puolustautui mutta hymyili muistolle. Hän ja Lotta olivat koko illan taistelleet pullien kanssa ja kun viimein onnistuivat niin ne olivat unohtuneet uuniin liian pitkäksi aikaa.

”Kuka nyt jotain pullia ostelis.” Saku kysyi tungettuaan jo kolmatta palaa kitaansa.

”No entä joku disko?” Lotta kysyi.

”Miten sillä muka tienaa?”

”No hankitte sinne myytävää. Juotavaa, karkkii ja suklaata. Ja liput vois maksaa vaikka pari euroo. Kyllä porukka sinne tulis.” Lotta selitti ja Saku alkoi miettiä ideaa. Hänhän voisi vihdoin tehdä aloitteen Sinin kanssa ja pyytää tyttöä tanssimaan. Saku päätti ehdottaa ideaa opettajalle seuraavana päivänä. 

Daavid katseli hyllyjä miettien mistä Ilona mahtaisi tykätä. Leluja tytöllä oli jo tarpeeksi mutta jotain hänen pitäisi viedä. Daavidia ärsytti että Pinja laittoi hänet ostamaan lahjaa vaikka itse tietäisi paremmin mistä tyttö tykkäisi.

”Ai hei Daavid.” Tuttu ääni kuului Daavidin takaa.

”Hei Kaarina.” Tämäkin vielä. Kaarina oli yrittänyt saada Daavidia kahville jo vaikka kuinka kauan mutta nainen ei vain tajunnut että Daavidia ei kiinnostanut.

”Tuota, lelut sinun ikäiselle ei taida löytyä tästä hyllystä.” Kaarina supatti Daavidin korvaan ja kikatti. Luuliko nainen muka olevansa hauska.

”Etsin lahjaa tyttärelleni.” Daavid tokaisi ja katseli poikaa joka juoksenteli pitkin käytäviä ja piti kovaa meteliä.

”Onko hän poikasi?” Daavid kysyi Kaarinalta.

”Valitettavasti.” Kaarina vastasi ja Daavid ihmetteli miten joku voi sanoa tuolla tavalla omasta lapsestaan.

Daavid halusi palavasti pois naisen läheltä ja lähti mitään sanomatta. Hän kävisi hakemassa lahjan seuraavana päivänä, eihän Ilonan juhlia juhlittu vasta kuin seuraavana viikonloppuna. 

Ilonan synttäreitä vietettiinkin isolla porukalla. Pinja oli kutsunut äitinsä ja siskonsa juhliin ja kaikkien yllätykseksi Petra toi mukanaan kihlattunsa, Teemun.

”Onpa ihana nähdä teitä.” Helena sanoi väsyneellä äänellä. Pinja tarkasteli äitinsä kasvoja. Olihan Helena jo vanha mutta silti hän näytti vanhemmalta kuin oikeasti olikaan. 

Kuulumisten jälkeen Ilona sai kuitenkin kunnian puhaltaa kynttilät kakustaan ja tytöstä kasvoikin oikein soma neito. Kahvien ja seurustelun lomassa Helena halusi jutella Pinjan kanssa rauhassa. He vetäytyivät makuuhuoneeseen.

 ”Minun täytyy kertoa sinulle jotakin.” Helena sanoi vakavana.

”Niin?” Pinja huomasi että äiti ei voinut hyvin ja pelkäsi tämän kertovan huonoja uutisia.

”En oikein tiedä miten tämän sanoisin.” Kumpikin oli hetken vaiti.

”Minä kuolen pian.” Helena kuiskasi hiljaa. Pinja ei ollut varma oliko kuullut oikein.

”Mistä sinä oikein puhut?”

”Minulla on todettu sydänvika. Se on ollut minulla syntymästäni asti mutta vasta nyt se huomattiin. Minä tarvitsen uuden sydämen mutta lääkärit eivät usko että kerkeän sitä saamaan.” Helena kertoi ja nyt Pinja huomasi kuinka noinkin vähäinen rasitus hengästytti Helenan.

 ”Älä huoli kultaseni. Minä olen jo vanha ja minulla on ollut hyvä elämä. Pääasia että sinä ja Petra olette onnellisia. Minä olen jo valmis lähtemään.”

”Älä sano noin.” Pinja pyysi. Pinjasta hänen äitinsä elämä oli ollut kaikkea muuta kuin hyvä mutta hän ei halunnut muistella menneitä eikä rasittaa äitiään. Helena varmasti muisti kaiken liiankin hyvin.

”Halusin nähdä sinut ja lapsesi vielä kerran. Olen jo järjestänyt kaiken valmiiksi ja Petra kyllä pitää sinut ajan tasalla.” Helena sanoi viimein.

 ”Miksi et kertonut aiemmin. Olisin halunnut viettää kanssasi enemmän aikaa?” Pinjasta tuntui epäreilulta että äiti oli salannut näinkin ison asian häneltä.

”Anteeksi. Olen tehnyt paljon virheitä eikä vanha koira opi uusia temppuja.” Helena naurahti. Hän oli niin surullisen ja hauraan näköinen ettei Pinja halunnut enää moittia äitiään.

 Illalla Pinja kertoi uutisen Daavidille joka järkyttyi tiedosta melkein yhtä paljon kuin Pinjakin. He keskustelivat pitkään asiasta ja Daavid jälleen lohdutti ja piti vaimoaan sylissään. 

 Lotta oli Maken luona. He olivat menneet suoraan koulusta Maken luo sillä pojan äiti oli yhä töissä. Lotta tarkasteli meikkiään ja pöyhi hiuksiaan näyttääkseen mahdollisimman hyvältä. Hän oli luvannut Makelle että he menisivät vihdoin sänkyyn. 

Lotta ihmettelikin miksi Make yhä oli hänen kanssaan vaikka Lotta oli pihdannut näinkin pitkään. Hän katseli itseään peilistä.  Vaikka hän kuinka yritti, hänestä tuntui että hän ei olisi valmis. Ei Maken kanssa. Make oli vakuutellut että hän ei ollut pettänyt Lottaa sen inhottavan Tuijan kanssa. Silti Lotasta tuntui että Make valehteli mutta jos hän ei nyt antautuisi Makelle, poika jättäisi hänet. 

Lotta tuumi olisiko se loppujen lopuksi niin kamalaa. Rakastiko hän enää Makea ja tajuttuaan vastauksen hän teki päätöksen. Lotta avasi kylpyhuoneen oven ja meni pojan luo joka jo odottikin häntä sängyllä.

”Tulithan sä. Hyppää viereen niin alotetaan.” Make sanoi itsevarmasti.

”Kuule Make. En mä haluu.” Lotta aloitti varovasti.

”Tä? Et oo tosissas! Mä oon kuule jo sen verran oottanut että mun kärsivällisyys alkaa loppuu.”Make huudahti noustessaan salamana ylös.

”Ihan sama. Mut en mä haluu. Jätä vaan mut jos haluut.” Lotta sanoi ja tunsi itsensä ensimmäistä kertaa vahvaksi Maken seurassa.

”No niin jätänkin. Häivy täältä!” Make huusi ja Lotta lähti. 

Ulkona hän hymyili ja tiesi tehneensä oikean päätöksen. Hän halusi odottaa oikeaa rakkautta.

 Sakun luokka oli järjestämässä diskoa. Saku katseli kuinka Sini järjesteli makeisia järjestykseen. Hieman kerättyään rohkeutta hän päätti mennä tarjoamaan apua.

 ”Auta vaan. Nuo limsakorit on aika painavia.” Sini sanoi ja hänen silmänsä tuikkivat. Saku vahvana poikana nosti laatikot kepeästi pöydälle.

”Kiitos. Jos vielä viitsit niin tuota pöytää pitäis vielä siirtää lähemmäs.”

Saku teki työtä käskettyä ja huomasi kuinka Sini mittaili häntä katseellaan.

 ”Sä et taida paljoa puhua?” Sini totesi.

”En kai.” Saku sanoi ja toivoi ettei punastuisi pahasti. Onneksi salissa oli hieman hämärää. Saku tunsi itsensä idiootiksi. Siniä ei varmasti kiinnostaisi tällainen tuppisuu.

”No ei se haittaa.” Sini sanoi pirteänä ja jatkoi touhujaan. Sakun olisi mieli tehnyt sanoa jotain mutta meni kuitenkin Simon luo joka vastasi musiikista.

 ”Miksi sinä et mene Sakun luokan diskoon?” Pinja kysyi kotona tyttäreltään.

”En mä oikeen viitti. Make saattaa olla siellä ja mä en haluu nähdä sitä.” Lotta vastasi.

”Musta on kiva olla välillä kotona.”

”Se on kiva kuulla. Ei olla aikoihin oltu kahdestaan kotona. Mitä tehtäis?” Pinja kysyi. Daavid oli Ilonan kanssa poissa.

 ”Lähdetäänkö kävelylle. Niinku sillon kun mä olin pieni.” Lotta ehdotti ja molemmista ajatus kuulosti hyvältä. Ulkona olikin kaunis syksyinen ilma ja kumpikin rakasti syksyä.

 Daavid katseli kuinka Ilona teki taitavia liikkeitä. Daavid ei tosin tiennyt baletista mitään mutta se ei ollut pääasia. Ilona oli löytänyt mieleisen harrastuksen ja se oli tärkeintä. Joka keskiviikko Daavid vei tytön balettitunnille. Se oli heidän kahden juttu.

Ilona yritti kuunnella ohjeita mutta isän virnistelyt häiritsivät häntä. Ilona illisti isälleen takaisin kun opettaja ei huomannut ja keskittyi liikkeisiin. 

Hän oli tunnollinen oppilas ja hän oli päättänyt että joskus hänestä vielä tulisi kuuluisa balettitanssija ja mikään ei häntä estäisi.

Saku katseli kuinka Sini tanssi muiden tyttöjen kanssa. Kappale loppui ja kaiuttimista rupesi kuulumaan hidas kappale. Sini oli jo tulossa tanssilattialta pois kun Saku pysäytti tytön. Sini katsoi hetken hämmentyneenä.

”Haluisitsä tanssia?” Saku sai vaivoin kysyttyä.

”Joo.” Sini vastasi ja tarttui Sakun käteen. Sakun käsi hikosi mutta onneksi Sini ei ollut huomaavinaankaan sitä. Varovasti Saku tarttui tyttöä lanteista kiinni. Sini nosti kätensä Sakun niskaan ja hänen sormensa kutittivat Sakun ihoa. 

 Sini oli taitava tanssija ja pian Saku rentoutui katsellen samalla tytön sinisiin silmiin. Sini hymyili miltei tauotta mutta hymy ei ollut pilkallinen vaan pikemminkin rauhoittava. 

 Sakun olisi tehnyt mieli vetää tyttö lähemmäs mutta ei uskaltanut. Liian pian kappale kuitenkin loppui ja Sini irtautui hänestä yhä hymyillen.

Saku raivaili paikkoja. Disco oli ollut menestys ja he olivat saaneet loputkin rahat luokkaretkeä varten. 

 Saku oli viemässä roskia kun Sini tuli hänen perässään. Saku viskasi viimeisen pussin roskikseen ja kääntyi tyttöä kohti.

”Moi.” Sini sanoi. Saku nyökkäsi päätään ja ihmetteli miksi Sini hänen luokseen tuli.

 ”Mä vaan ajattelin että haluisitsä lähtee mun kaa joku päivä kahville tai jotain?”

”Haluisinhan mä.” Saku sanoi ujona.

”Kiva. Käviskö vaikka huomenna koulun jälkeen?”

”Joo. Nähdään vaikka siinä portilla.” Saku vastasi.

”Okei. Moikka!” Sini sanoi ja lähti kotia kohti. Sakun sydän teki voltin. Sini oli sittenkin kiinnostunut hänestä. Iloisempana kuin aikoihin Sakukin lähti kotiin tietäen ettei saisi seuraavana yönä unta odottaessaan näkevänsä taas Sinin.

Daavid oli tulossa töistä kotiin. Hän oli väsynyt ja hän halusi jo eläkkeelle. Mutta täytyi vielä jonkin aikaa jaksaa. Avatessaan oven hän löysi Pinjan itkemässä sohvalla.

”Mitä on tapahtunut?” Daavid säikähti.

Pinja katsoi miestään.

”Petra soitti. Äiti on kuollut.” Pinja kuiskasi ja Daavid syleili vaimoaan joka vapisi itkun voimasta.

 ”Itke vaan kulta.” Daavid rauhoitteli vaimoaan ja näki kun heidän lapsensa kurkistivat makuuhuoneen ovenraosta. Daavid viittoi heidät luokseen ja näki että tytöt olivat itkeneet. Koko perhe kokoontui yhteen raskaan uutisen ympäröimänä. Vaikka Helena ei ollut kovinkaan paljon pitäneet heihin yhteyttä hän oli ollut erittäin rakas Pinjalle. Ja jokainen heistä tiesi sen. 

 Seuraavana päivänä Pinja matkusti sisarensa luo hoitamaan käytännön asioita. Hän ei halunnut että Petra joutuisi huolehtimaan yksin kaikesta varsinkin kun Petra odotti esikoistaan. Matka oli raskas ja pitkä mutta tullessaan kotiin Pinja oli mieleltään turta eikä hän enää jaksanut itkeä. 

 Kotona oli hiljainen ilmapiiri. Kuin kello olisi pysähtynyt. Lapset katsoivat televisiota mutta ääntä ei kuulunut. Daavid täytteli ristikoita jo ties kuinka monetta tuntia mutta ei ollut saanut ratkaistua kuin vasta muutaman sanan. Pinja meni keittiöön ja tunsi muiden katseet selässään keittäessään kahvia.

 ”Hautajaiset on kahden viikon päästä.” Hän sanoi hiljaa. Muut nyökkäsivät ja Daavid aukaisi suunsa.

”Miten sinä jaksat?”
”Yllättävän hyvin. Saimme kaiken hoidettua ja sain käsiini jopa äitiä hoitavan lääkärin. Keskustelu hänen kanssa rauhoitti mieltäni kovasti ja nyt voin ihan hyvin.” Pinja onnistui jopa hieman hymyilemään.

”Entäs Petra?”

 ”Hyvin hänkin. Tietysti hän ottaa asian hieman raskaammin kuin minä mutta onneksi hänellä on Teemu.” Pinja sanoi istuuduttuaan pöydän ääreen. Hän tunsi itsensä vanhaksi ja voimattomaksi.

Saku pakkasi reppuaan luokkaretkeä varten. He olivat menossa yöksi jonnekin leirintäalueelle josta heille oli varattu kaksi mökkiä. Rohkeimmat voisi nukkua myös teltassa mutta Saku halusi nukkua pehmeällä sängyllä lämpimän peiton alla. Viikkoa aiemmin hän ja Sini olivat käyneet kahvilla ja Sakusta olikin tullut puheliaampi Sinin seurassa. Saku uskoi että heistä voisi tulla jotain. Kun kaikki tavarat oli pakattu hän huusi ovelta heipat ja lähti koululle jossa heitä odottaisi bussikyyti.

Sakua väsytti vietävästi mutta bussin töyssähtely piti hänet hereillä. Sakun mielessä pyöri mummin tulevat hautajaiset jotka olisivat pien luokkaretken jälkeen.

Vaikka Sakua ei oltu enää vuosiin kiusattu, oli hän yhä hieman ulkopuolinen heidän luokallaan. Ainoastaan Simo oli hänen ystävänsä ja nykyisin myös Sini vaikka koulussa tyttö mieluummin oli kavereidensa kanssa. Ja ymmärsihän Saku sen. Eihän he edes seurustelleet mutta Saku oli huomannut että Sini ei ollut piilotellut heidän tapailujaan mikä kertoi että Sini ei hävennyt häntä. 

Muutaman tunnin matkan jälkeen he olivat viimein perillä. Saku nousi ja venytteli, otti reppunsa ja suuntasi ulos. Paikka oli tosiaan syrjässä eikä hän ymmärtänyt miksi opettaja halusi heidät tänne tuoda. He lähtivät kävelemään kohti leirintäaluetta.

Samaan aikaan Lotta ja Kirsi olivat menossa elokuvateatteriin. Juuri kun he astuivat ovesta sisään, he näkivät Maken ja Tuijan toisiinsa liimaantuneina. 

 Make huomasi Lotan ja kuiskasi jotain blondin korvaan. Tuija vilkaisi myös heihin päin ja he rupesivat suutelemaan kiihkeästi. Lotan yllätykseksi hän ei reagoinut näkemäänsä mitenkään. Hän ei tuntenut edes pientä kiukkua ja oli enemmän kuin tyytyväinen tilanteeseen. Myös Make taisi huomata Lotan tyyneyden sillä pojan katseesta näki hänen tietävän, ettei enää hallinnut Lottaa.

 Elokuvan loputtua ystävykset hyvästelivät ja Lotta oli menossa bussipysäkille. Hän ei halunnut kävellä kotiin sillä vettä rupesi hiljalleen satamaan. Juuri kun hän kääntyi asemalle päin, hän näki bussin jo sulkevan oviaan ja viimeisenkin asiakkaan nousevan kyytiin. 

 Lotta huusi ja huitoi käsillään ja lähti juoksemaan kohti bussia. Juuri kun hän luuli että kuski ei häntä huomannut, ovet avautuivat uudestaan.

 ”Kerkesinpäs! Onneksi huomasit.” Lotta sanoi kuskille.

”Kiitä nuorta herraa. Hän teidät huomasi.” Kuski sanoi ja nyökkäsi kohti nuorta miestä joka käveli jo käytävää pitkin. Lotta maksoi kyydin ja lähti miestä kohti. Linja-auto oli tyhjä lukuun ottamatta heitä.

”Kiitos.” Lotta sanoi hymyillen.

 ”Eipä kestä.” Mies sanoi. Lotta istui lähelle miestä ja jatkoi.

”Olis ollut kurja kotimatka kun vettäkin  rupesi satamaan.”

”Sanos muuta. Minä olen Kasimir.” Mies esitteli itsensä ja ojensi kätensä. Lotta teki samoin ja kertoi oman nimensä. Hetken aikaa he juttelivat niitä näitä kunnes Lotta kysyi.

 ”Saanko korvata tämän jotenkin. Voisin tarjota vaikka kahvit?” Bussi oli juuri pysähtymäisillään erään kahvilan kohdalle.

”Ei kiitos. Olen juuri menossa treffeille.” Mies sanoi ja nousi jäädäkseen pois kyydistä.

 ”Ai. No ei voi mitään.” Lotta sanoi hieman pettyneenä. Olisihan se pitänyt arvata ettei noin hyvännäköinen mies olisi vapaana.

”Ehkä joskus toiste. ”Mies ehdotti ja Lotta nyökkäsi. Lotta katsoi kun mies käveli kohti kahvilaa ja vaipui ajatuksiinsa.

Saku katseli kuinka tuli loimusi nuotiossa. Liekit lämmittivät mukavasti hänen kylmiä käsiään ja poskiaan. Muita ei sillä hetkellä ollut ulkona ja Sakusta oli mukavaa kuunnella lintujen viserrystä ja sammakoiden kurnutusta. Hänen takaansa kuului askeleita ja Saku arveli Simon sieltä tulevan. Tulija olikin Sini joka istuutui Sakun viereen.

”Onpa täällä kylmä.” Tyttö sanoi.

”Pakko oli päästä tuolta sisältä pois kun muut vaan kikattaa ja kertoo tyhmiä juttuja.” Sini sanoi.

”Sama täällä. En vaan aina jaksa noiden juttuja.” Saku sanoi ja he istuivat pitkään ihan hiljaa.

”Sä oot varmaan huomannut että mä tykkään susta.” Sini sanoi ja käänsi katseensa kohti poikaa. Saku vastasi katseeseen.

”Niin mäkin susta.” Saku vastasi. 

Äkkiä Sini kohottautui ja painoi huulensa Sakun huulia vasten. Suudelma oli hyvin varovainen. Lopetettuaan he hymyilivät toisilleen ja jatkoivat tulen katselua hiljaisuudessa.

Saku ei saanut kunnolla nukutuksi kun hän muisteli miltä Sinin huulet olivat tuntuneet. Ne olivat lämpimät ja pehmeät. Sini käytti huulirasvaa ja Saku maistoi hennon mansikan maun. Saku yritti jatkaa nukkumista mutta Simo kuorsasi niin että koko mökki raikui. Viimein hän nousi ja jäi odottamaan muiden heräämistä.

Kun koko luokka oli saatu ylös ja ulos opettaja vei heidät katsomaan luonnonsuojelualuetta. Saku kuunteli hajamielisesti kuinka opettaja kertoi luennon kyseisestä puistosta.

”Eikö teitä kiinnosta tämä?” Opettaja mylvi kun huomasi että kukaan ei jaksanut keskittyä.

”Kiinnostais ehkä enemmän jos täällä ei ois näin pirun kylmä.” Joku pojista vastasi.

”Malttakaahan vielä hetki. Kohta pääsette tutkimaan itsenäisesti paikkaa ja käydään vielä syömässä ennen lähtöä.” Opettaja sanoi ja jatkoi vielä melkein tunnin jaarittelua. Sakun varpaat olivat kohmeessa ja hän odotti vain että pääsisi kotona kuumaan kylpyyn.

 Pinja tarkisti ulkonäkönsä peilistä. He olivat lähdössä Helenan hautajaisiin ja matka oli melko pitkä. Hän tiesi että päivästä tulisi raskas heille kaikille. Lapset ja Daavid odottivatkin häntä jo eteisessä ja he lähtivät matkaan.

 Kappelissa oli vain muutama ihminen ja Pinja tiesi ettei enempää tulisikaan. Petra ja Teemu istuivat eturivissä ja heidän takanaan istui kolme muuta ihmistä. Heitä Pinja ei ollut ennen nähnytkään. Pinja katsoi kaunista valkoista arkkua joka lepäsi kappelin etuosassa. Hän ei halunnut ajatella että hänen äitinsä makasi arkun sisällä. Daavid auttoi vaimonsa eteenpäin ja yhdessä he kävelivät Petran luo. Nähdessään sisarensa, Petra nousi ja halasi Pinjaa lujasti. 

 Kumpikaan ei pystynyt puhumaan mitään ja pian Pinja jo istuikin penkillä perheensä kanssa. Hän puristi tiukasti Daavidin kättä, kun pappi asteli kappelin eteen ja aloitti muistopuheen.

Pinja oli koko ajan kuin sumussa. 

 Huterin askelin hän käveli perheensä kera arkun viereen ja lausui itku kurkussa viimeiset sanat äidilleen.

”Niin väsyneenä loppumatkan kuljit,
uneen rauhaisaan sä silmäsi suljit.
Ei yllättäen, mutta äkkiä kuitenkin,
hiljeni sydän kultainen.

Olet aina sydämessäni. Pinja, Daavid, Lotta, Saku ja Ilona”

 Pinja ei muistanut kuinka hän päätyi ulos mutta viimein hän havahtui kun he seisoivat hautakuopan äärellä ja arkku oli laskettu maahan. Pappi lauloi virttä ja Pinja toivoi jo kovasti että koko koettelemus olisi jo ohi. Lopuksi pappi lausui muutaman sanan ja hautajaissaattue hajaantui viettämään muistotilaisuutta läheiseen seurakuntakeskukseen.

 Pinja halasi vieraita jotka osoittautuivat Helenan työkavereiksi sekä naapuriksi. Hän oli huomaavinaan naapurin silmissä kyyneleitä ja myöhemmin kävi ilmi että Helena ja tämän naapuri, Jorma, olivat olleet enemmänkin kuin ystäviä.

 Jorma puhui kauniisti Helenasta ja tämän elämästä viimeisinä vuosina. Pinja sai tietää että Jorma oli ollut Helenan viimeisinä hetkinään tämän turvana ja se lämmitti Pinjan mieltä suunnattomasti.

 Tilaisuus oli lyhyt mutta sitäkin kunnioittavampi Helenaa kohtaan. Vaikka pöydän ääressä istui surullista väkeä, jokainen muisti Helenan iloisena ja elämänmyönteisenä ihmisenä. 

 Vasta illan koittaessa Pinja perheineen saapuivat takaisin kotiin.

Toivottavasti piditte osasta. 

Ja sitten perijä-äänestys. Koska itselläni ei ole suosikkia niin arvelin että te saatte vaikuttaa. Valitettavasti Ilona on vielä niin pieni ettei hänen elämätoivetta ym. ole vielä tiedossa mutta tyttö toki on mukana "kilpailussa". Tässäpä pieni esittelykierros.

LOTTA

Perhetavoite
Elämäntoive: Terästitaaninainen
Horoskooppi: Jousimies
Mieltymykset: Harmaat hiukset, urheilullinen
Inhokit: Ruskeat hiukset

SAKU

Mammonatavoite
Elämäntoive: Omista 5 huippuluokna yritystä
Horoskooppi: Jousimies
Mieltymykset: Löyhkä, Juhla-asut
Inhokit: Ruskeat hiukset

ILONA

Horoskooppi: Jousimies
Ja muuta infoa:
Harrastusinto: Luonto
Kiinnostuksen kohteet: Urheilu, Mystiikka ja Scifi

En tiedä mitä kaikkea tietoja noihin äänestyksiin vaaditaan mutta laitoin nyt tuolla tavalla.

Älkääkä unohtako kommentoida!