sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Osa 8

Sainpas viimein tehtyä uuden osan. Kuten moni teistä tietää, ei pelaaminen ole ollut viimeaikoina päällimmäisenä mielessä perheessäni tapahtuneen surun vuoksi.

Suuri kiitos kaikille lämpimistä sanoistanne. Viestinne lämmittivät kovasti mieltäni. Kyllä se tästä, päivä kerrallaan.
Ja kiitos kaikille 7 osaan kommentoijille ja äänistänne. Ihana oli lukea kommenttejanne.

Perijä-äänestyksen voitti Saku. Kisa oli tiukka ja oli todella ilo huomata että kaikki lapset saivat ääniä. Tässä vielä äänestystulos.

Saku 8 ääntä
Ilona 6 ääntä
Lotta 5 ääntä

Nyt uuden osan pariin. Itse en ole tyytyväinen osaan, jotenkin takkusi hieman tuo kirjoittaminen ja tuntui että jotain kuitenkin pitäisi saada aikaan. Osassa nähdään kaikkia hahmoja tasapuolisesti.

En sitten tiedä mikä tuota bloggeria vaivaa. Kuvien ja tekstin välissä on hirveitä välejä ja fonttikin on ihan erikokoinen vähän väliä. En saanut sitä mitenkään korjattua. Toivottavasti se ei hirveästi haittaa.

Saku kuunteli Sinin hengitystä joka pikkuhiljaa hidastui normaaliksi. Saku veti keuhkonsa täyteen tytön tuoksua ja kysyi varovasti.
”Sattuiko suhun? ”
 ”Ei. Alussa vähän mutta ei pahasti.” Sini vastasi.
”Anteeks.” Saku sanoi aidosti pahoillaan.
”Ei se mitään. Ens kerralla ei varmaan satu enää yhtään.” Sini sanoi ja painautui pojan kainaloon tiukemmin. Sini ei olisi uskaltanut ikinä toivoakaan että löytäisi niin ihanan poikaystävän kuin Saku oli. Häntä oli todellakin lykästänyt. 
”Pitäiskö meidän nousta ennen kuin joku tulee kotiin.” Saku sanoi vaikkakin olisi jäänyt paljon mieluummin makaamaan vasten Sinin alastonta vartaloa. Tyttö oli täydellinen. Sakun henki oli miltei salpautunut kun oli nähnyt Sinin vartalon ilman vaatteita. Sini oli kuitenkin ujostellut ja ryöminyt kiireesti peiton alle ja odottanut Sakua viereensä.
”Joo, noustaan vaan.” Sini tuumi ja yhdessä, vielä hieman nolona, he nousivat sängystä ja pukivat kiireesti päälleen.
”Haluisitsä jotain syötävää? Mulle ainakin tuli nälkä.” Saku kysyi silittäen tytön poskea ja sai tyttöystävältään myöntävän vastauksen. He siirtyivät hiljaisuuden vallitessa keittiöön ja Saku etsi kaapista jotain pientä purtavaa. 
 Löydettyään sipsejä ja suolarinkeleitä  he istuutuivat.
”Onko sulla viikonloppuna se peli?” Sini kysyi.
”Joo. Me pelataan Leutolaakson lukiota vastaan. Ois kiva jos pääsisit katsoo sitä.”
”Tietty mä tuun. Pitäähän mun poikaystävää tulla kannustamaan.” Sini sanoi hymyillen.

 Ilona istui koulun vessassa ja jutteli kaverinsa Annikan kanssa joka oli peilin edessä lisäämässä huulikiiltoa.
”Siis näitsä sen Meijun karseen paidan?” Annika nauroi ja jatkoi.
”Varmaan sen äiti oli valinnut sen sille. Ei kai kukaan muuten sellasta laittais päälleen.”
”Niin. Ei kai.” Ilona vastasi vaisuna. Hän ei oikeastaan olisi halunnut puhua kenestäkään pahaa mutta Annika ei siitä välittänyt.  Ilona nousi ja veti pöntön ja meni itsekin peilin ääreen. 
 Hän mietti edellispäivän balettituntia. Opettaja oli huomannut että Ilona oli hieman lihonut ja sanonut siitä kaikkien kuullen. Vaikka illalla kun Ilona oli käynyt mittaamassa painon se oli näyttänyt vain puoli kiloa enemmän kuin ennen.
”Kuulitsä?” Annika miltei huusi Ilonan korvaan.
”Ai mitä?”
 ”Miks sä et kuuntele mitä mä sulle puhun?” Annika tiuski ja meni Ilonan edellä käytävään.
”No sori. Ei ollut tarkoitus.” Ilona sanoi mutta kaveri ei kuunnellut.                     
”Mun pitää nyt mennä sinne hammaslääkäriin. Moikka.” Annika sanoi ja lähti kohti ulko-ovia. 
Ilona lähti kävelemään yksin alakertaan jossa heillä olisi seuraavaksi musiikkia. Ohittaessaan välipala-automaatit, Ilona kuuli kuinka hänen mahansa kurnahti. Hän kuitenkin hillitsi itsensä ja jatkoi matkaansa. Hänen olisi saatava painoa alemmas jotta baletinopettaja ei enää moittisi häntä.

Kun Helenan kuolemasta oli kulunut jo muutama kuukausi, Pinja huomasi pahimman surun hellittävän. Hän oli saanut myös osa-aikaisen työpaikan läheisestä ravintolasta jossa hän toimi tiskaajana. Eihän se mikään unelma-ammatti ollut mutta mukavaa vaihtelua kotona olemiseen. Ja vihdoin Pinjasta tuntui että hänkin teki osansa rahan tienaamisessa. Daavid nimittäin kaipasi kovasti eläkkeelle ja Pinja ei halunnut olla miehensä haaveen esteenä. 
Illalla Pinja istahti tietokoneen ääreen ja avasi sähköpostinsa. Kuten hän olettikin, Petralta oli tullut viesti. Siskokset pitivät nykyään enemmän yhteyttä toisiinsa. Yleensä he kirjoittelivat heidän äidistään mutta myös paljon Petran tulevasta vauvasta. 
Petra oli kertonut myös että hän ja Teemu olivat menneet naimisiin kaikessa hiljaisuudessa. Aluksi Pinja oli hieman loukkaantunut kun heitä ei oltu kutsuttu mutta muisti sitten hänen ja Daavidin tehneen samoin aikoinaan.  
”Mitä sinä toivot syntymäpäivälahjaksesi?” Pinja kysyi eräänä iltana heidän käydessä nukkumaan.
”En minä mitään tarvitse. Onhan minulla teidät.”
”No kai sinä jotain haluat?”
 ”No kyllähän sinä tiedät mitä minä sinulta aina haluan.” Daavid sanoi ilkikurisesti. Pinja hymyili tuntiessaan Daavidin sormien nipistävän häntä hellästi pakarasta. Daavidin silmien ympärille oli muodostunut ryppyjä ja Pinja tunsi valtavaa onnellisuutta saadessaan vanheta yhdessä rakastamansa miehen kanssa.
”Tiedäthän sinä että minä rakastan sinua.” Pinja sanoi.
”Tiedän minä. Minäkin rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta.” Daavid vastasi ja veti vaimonsa tiukemmin kainaloonsa.

 Ei mennyt kauaakaan kun koitti Daavidin syntymäpäivät. Ennen illan juhlia Pinja ja Daavid menivät juhlistamaan merkkipäivää samaan ravintolaan missä Daavid oli aikoinaan kosinut Pinjaa. Ravintola oli muuttunut melkoisesti kuluneina vuosina mutta he nauttivat olostaan suunnattomasti nauttiessaan hyvää ruokaa ja viiniä. Kumpikin muisti ajan kun he olivat vastarakastuneita ja siitä tuntui olevan vain pieni hetki.
”Vaikka on minun syntymäpäiväni, haluan nostaa maljan sinulle kultaseni.” Daavid sanoi ja nosti lasinsa.
”Miksi ihmeessä?” Pinja kysyi.
”Ilman sinua elämäni ei olisi ollut elämisen arvoista. Olen saanut kaiken haluamani sinun ansiostasi.”
Pinja punastui ja meni hieman hämilleen.


”Sinä puhut kuin elämäsi olisi jo ohi. Vielähän meillä on monta vuotta aikaa.”
”On tietysti. Haluan vain kiittää rakasta vaimoani. Kiitos että olet seisonut vierelläni kaikki nämä vuodet.” Daavid sanoi ja liikutuksen kyynel ilmestyi hänen silmäkulmaansa.
Kotiin päästyään lapset yllättivät isänsä kakulla jonka he olivat yhdessä tehneet. Daavid puhalsi kynttilät ja he viettivät illan rentoutuen ja nauttien yhdessäolosta. 
Seuraavana aamuna ennen töiden alkua Daavid täytteli lomakkeita. Hän ihmetteli miksi eläkkeelle pääsy oli tehty näin monimutkaiseksi. 

Hän oli jo aiemmin täyttänyt jotain lappusia eikä asia vieläkään ollut selvä. Kesken kaiken hän huomasi että myöhästyisi pian töistä ja jätti lomakkeet lojumaan pöydälle juostessaan autolle. 

 Myös Pinja oli töissä. Hänen kätensä nauttivat lämpimästä vedestä sillä ulkona oli ollut viileää ja Pinjan täytyi kävellä töihin. Hän kuunteli työkavereiden jutustelua ja sanoi itsekin muutaman sanan silloin tällöin. Pinja muisti että hänen olisi mentävä illalla vanhempainiltaan. Ilonan opettaja oli vaihtunut vastikään ja uusi opettaja halusi tavata oppilaidensa vanhemmat. 
Pinja toivoi että opettajalla ei olisi mitään negatiivista sanottavaa tytöstä, sillä Pinja oli hieman huolissaan lapsestaan. Hän epäili että tyttö oli sairastumassa, sillä Ilona oli viime aikoina syönyt huonosti. Hänen ajatuksensa kuitenkin katkesivat kun jälkiruokakulho luiskahti hänen käsistään ja hajosi lattiaan.


Lotta katseli kuinka hänen siskonsa ui altaassa. Ilona oli tullut allasalueelle ennen häntä. He olivat ruvenneet käymään yhdessä uimassa kerran viikossa. Lotta oli juuri menossa itsekin altaaseen kun joku kosketti häntä olkapäälle.
”Terve. Muistatko minut?” Mies kysyi.
Hetken Lotta yritti tunnistaa kasvot kunnes muisti miehen.
”Ai hei. Muistanhan minä.” Lotta sanoi yllättyneenä. Mies oli leikannut hiuksensa ja näytti hieman erilaiselta kuin aiemmin.
 ”Kiva nähdä sinua. Harrastatko sinä uimista?” Kasimir kysyi.
”Tulin siskon seuraksi. Harrastatko sinä?” Lotta kysyi vuorostaan.
”Kyllä. Olen harrastanut pienestä pojasta lähtien.” Hetken he olivat hiljaa kunnes Kasimir jatkoi.
”Tuota, vieläkö se sinun kahvitarjous olisi voimassa?”
Lotta ihmetteli miten mies muisti asian. Johan heidän ensitapaamisesta oli kulunut useampi kuukausi.
”Voinhan mä tarjotakin. Eikös täällä ole kahvila?” Lotta sanoi saaden Kasimirin nyökkäämään. Lotta ilmoitti siskolleen menevänsä kahvilaan odottamaan. Häntä ei enää kiinnostanut mennä uimaan.

He ryystivät kaikessa hiljaisuudessa kahvejaan kunnes Lotta uskaltautui kysymään. ”Miten ne sinun treffit sujuivat?”
 ”Ei hyvin. Nainen ei ilmestynyt paikalle. Arvaa harmittiko kun en suostunut silloin tarjoukseesi. Jouduin istumaan siellä ihan yksin.” Kasimir kertoi hieman hymyillen.
”No kävipä sitten tuuri että törmättiin täällä.” Lotta sanoi myös hymyillen.

Daavid oli vihdoin päässyt eläkkeelle. Mutta hänellä oli tylsää. Ketään ei ollut kotona. Tuntikausia hän vain kuunteli kellon tikitystä. Hänellä ei yksinkertaisesti ollut mitään tekemistä. Ja näin oli jatkunut jo useampi viikko.

Daavid oli miettinyt päänsä puhki miten saisi aikansa kulumaan muttei keksinyt mitään. Jotain hänen olisi kuitenkin keksittävä tai hän vielä soittaisi takaisin töihin. 

 Saku ja Sini olivat menossa istumaan iltaa Sinin isosiskon, Sadun ja tämän poikaystävän luokse. Heillä oli jo oma asunto ja Sini ja Satu olivat hyvin läheisiä. Myös Saku ja Nuutti tulivat toimeen keskenään.

”Muistitko sä ottaa sen särkylääkkeen?” Sini kysyi huolehtivaisena. Saku oli satuttanut jalkansa jalkapallopelissä. ”Muistin mä. Ja otin varuilta yhden mukaan.” Saku vastasi. Hänestä oli mukavaa kun Sini huolehti hänestä.
Pian he saapuivat perille. Satu ja Nuutti asuivat kerrostalossa joka sijaitsi melkein keskustassa. Asunto oli melko pieni mutta viihtyisä. Sini vietti mielellään aikaa siskonsa luona. Satu olikin huolehtinut Sinistä paljon kun heidän äitinsä oli kuollut tyttöjen ollessa pieniä. Heidän isänsä oli puolestaan löytänyt pian uuden naisen jonka kanssa heille oli syntynyt poika. 
 Saku pimpotti ovikelloa ja Nuutti tuli avaamaan heille oven.
”Morjens!” Nuutti sanoi aina yhtä iloisesti. Nuutilla oli pitkät punaiset hiukset ja paljon pisamia kasvoissaan. Saku ei ollut koskaan nähnyt yhtä iloista miestä kuin Nuutti oli. 
Satu puolestaan oli miltei yhtä kaunis kuin siskonsakin. Mustat hiukset kiilsivät ja silmät olivat yhtä siniset kuin Sinilläkin. Ainoa huomattava ero oli että Sadulle oli kertynyt muutama lisäkilo vyötärön seudulle. Saku toivoi että se ei kulkenut suvussa sillä piti Sinistä juuri tuollaisena.
He asettuivat pöydän ääreen, sillä Satu oli valmistanut heille maittavan illallisen. Nauru täytti pienen asunnon joka nurkan, kun jokainen kertoi vuorollaan hauskoja sattumuksia kuuman ja tulisen ruoan ääressä.
He päättivät ottaa jälkiruokansa olohuoneen puolelle, jotta voisivat samalla katsoa elokuvaa. Satu ja Nuutti istuivat sohvalle ja nuorempi pariskunta asettui lattialle. 
 Kello oli jo yli yhdentoista kun Saku ja Sini pääsivät lähtemään. Saku saatteli Siniä kotiin kun he huomasivat tutun pojan.
”Hei! Eikös me tunneta jostain?” Poika sammalsi. Saku ei sanonut mitään vaikka tiesi hyvinkin kuka heidän edessään oleva humalainen oli.
”Enkös mä rökittänyt sut kentällä viime kesänä?”
”Oot nyt erehtynyt henkilöstä.” Saku sanoi vaikka muisti itsekin heidän pelinsä joka oli päättynyt nyrkkitappeluun. Tosin kumpikaan heistä ei lopulta ollut saanut yhtään iskua vaan muutama heidän pelikaverinsa.
”No en varmana oo!” Poika uhosi.  
”Onpas sulla nätin näkönen tyttö mukanas. Annas mä vähän kokeilen…” Poika sanoi ja yritti tarrata Sinistä kiinni. 
 Tyttö kiljaisi ja samassa Sakun nyrkki heilahti. Poika horjahti mutta ei menettänyt tasapainoaan.
 ”Vitun kusipää! Sä mursit mun nenän!” Poika sanoi ja hyökkäsi Sakun kimppuun. 
Vaikka Saku oli selvin päin, hän ei silti pärjännyt toiselle. Poika oli kookkaampi ja lihaksikkaampi. Saku sai iskun kasvoihinsa ja yhden potkun kylkeensä kunnes poika perääntyi. ”Siitäs sait, saatanan luuviulu!” Poika sanoi ja lähti horjahdellen poispäin. Saku nousi ja oli menossa perään mutta Sini sai hänet pysäytettyä.
”Saku! Pysähdy!” Sini sanoi ja kosketti Sakun kasvoja. Huuli oli haljennut ja nenästä valui verta.
”Tää huuli pitää tikata. Mä soitan ambulanssin.” Sini sanoi ja kaivoi puhelintaan.
”No etkä soita.” Saku sanoi.
”No soitanpas. Pakkohan sut on saatava sairaalaan.”
”No en mä nyt mitään ambulanssia tartte. Soita vaikka taksi.” Saku myöntyi ja istahti maahan kun häntä alkoi pyörryttää.
 Daavid saapui odotushuoneeseen ja näki Sinin istuvan tuoleilla.
”Missä Saku on?”
 ”Se on vielä tuolla tikattavana.” Sini sai sanottua. Oli selvää että tyttö oli säikähtänyt pahanpäiväisesti.
”Miten ihmeessä Saku joutui tappeluun?” Daavid ihmetteli.
”Ei se ollut Sakun vika. Joku humalainen poika yritti lähennellä mua ja Saku vaan yritti puolustaa mua.” Sini sanoi kerraten tapahtumia.
 ”Oletko sinä kunnossa? Satuttiko se poika sinua?” Daavid tajusi kysyä.
”Oon mä. Ei mulle käynyt kuinkaan.” 
He istuutuivat vierekkäin ja odottivat ikuisuudelta tuntuvan ajan. Vihdoin ovi avautui ja Saku nilkutti hoitajan avustamana heidän luokseen.
”Voi hyvänen aika minkä näköinen olet.” Daavid sanoi nähtyään poikansa.
 ”Oletteko te hänen isänsä?” Hoitaja kysyi.
”Kyllä. Miten pojan kävi?”
”Huuleen laitettiin kaksi tikkiä. Ja yksi kylkiluu on murtunut. Poikanne kertoi että jalka oli jo ennestään kipeä. Tarkkailkaa onko pahoinvointia ja näköhäiriöitä. Se saattaa olla merkki aivotärähdyksestä. Mutta eiköhän poikanne ole hyvissä käsissä kun tehän olette lääkäri.” Hoitaja sanoi.
 ”Aivan.” Daavid sopersi tarkastellen yhä Sakun kasvoja.
”Teidän kannattaisi tehdä pahoinpitelysyyte.” Hoitaja sanoi.
”No en mä nyt sellaseen rupee. Mä haluun vaan kotiin.” Saku sanoi äreästi ja alkoi kävellä ovelle.
Sini tarttui Sakua varovasti jottei satuttaisi poikaa enempää ja Daavid hyvästeli hoitajan ja seurasi lannistuneena nuoria.

 Ilona luki äidin ruokalehteä. Hän katseli herkullisia kuvia ja tutkaili reseptejä.
”Toffeeviineri. Kaloreita 375. Itsetehty tonnikalapizza. Kaloreita 200 yhdessä palassa.”
Ilona huokasi. Miksi laihduttaminen oli näin vaikeaa. Hän sulki lehden ja laittoi sen samaan paikkaan kun mistä hän oli sen löytänyt ja käveli jääkaapille. 
Hän tarttui ovenkahvaan mutta ei aukaissut ovea. Sitten hän irrotti otteensa ja meni vaihtamaan vaatteensa ja lähti lenkille. 
Ilma oli todella kaunis mutta Ilona ei sitä nähnyt. Hän keskittyi vain juoksemiseen. Välillä hän laski askeleitaan jotka tömähtivät asfaltilla ja hetken päästä hän mietti vain kuinka monta kaloria hän saisi poltettua. 
Puolen tunnin hölkän jälkeen hänen pohkeensa olivat jo ihan maitohapoilla mutta Ilona ei antanut periksi. Hänen olisi nimittäin pakko syödä iltapalalla jotain tai äiti rupeaisi epäilemään. Niinpä hän päätti kiertää vielä yhden korttelin ennen kuin kääntyisi takaisin kotiinpäin.
Kotiin päästyään hän meni suoraa tietä kylpyyn ja purskahti itkuun kivusta. Hänen jalkoihin sattui ja ukkovarpaaseen oli tullut iso rakko jota pakotti joka sydämenlyönnillä. Kyllä Ilona tiesi että tämä oli hullua puuhaa mutta hän ei halunnut enää kokea sitä nöyryytystä mitä hän tunnilla joutui sietämään. Hän halusi täyttää baletinopettajan vaatimukset ja jos siihen kuului painon tiputtaminen, hän kyllä pystyisi siihen. 

Koitti aika kun myös Pinjalla oli syntymäpäivät. Päivä oli kuten muutkin päivät. Jokainen lapsista oli jossain kavereidensa luona joten Pinja ja Daavid viettivät päivän kahdestaan.


”Tällaistako meidän vanhuus tulee olemaan?” Pinja kysyi hiljaa. Talo oli niin hiljainen.
”Niin. Lapset lentävät pois pesästä ja me jäämme kaksin.” Daavid totesi.
”On kyllä outoa tämä hiljaisuus.”


”Pitäisikö meidän käyttää tilanne hyväksi?” Daavid kysyi.
”Ai miten?” Pinja kysyi vaikka tiesi kyllä mitä hänen miehellään oli mielessä.
”Mennäänpäs tuonne makuuhuoneen puolelle niin minä näytän sinulle.” Daavid sanoi ja nousi ylös tuolistaan. Hän tarttui vaimoaan kädestä ja auttoi tämän ylös. Daavid katsoi tarkasti Pinjan kasvoja.

”Sinä olet kaunis.” Hän sanoi saaden vaimonsa punastumaan. Daavid veti naisen lähemmäksi ja suuteli tätä suoraan pehmeille huulille jonka jälkeen he kävelivät hiljaa hihitellen makuuhuoneeseen.
 Lotta ei olisi voinut olla onnellisempi. Kasimir oli pyytänyt häntä muuttamaan kanssaan yhteen. Ainut ongelma oli että he muuttaisivat toiseen kaupunkiin. Lotta halusi jutella vanhempiensa kanssa asiasta vaikka olikin jo tehnyt päätöksen.


”Mitä? Muuttaisit jo nyt hänen kanssaan samaan asuntoon?” Pinja kysyi ihmetellen.
”No niin. Kasimir sai hyvän työtarjouksen ja se pyysi mut mukaan. Enkä mä tarvitse teidän lupaa. Mähän olen jo täysi-ikäinen.” Lotta selitti.
 ”Kyllä äitisi sen tietää. Tämä tuli meille vain niin yllätyksenä.” Daavid sanoi väliin.
”Oletko sinä raskaana?” Pinja kysyi saaden tyttärensä hämilleen.
”No en ole. Miksi sä niin luulet?”
”Anteeksi. Minä vain… tämä tuli niin äkkiä.” Pinja sanoi ja kaikkien yllätykseksi rupesi niiskuttamaan.
”Äiti kulta. Ette te mua menetä. Kyllä me tullaan käymään teidän luona. Ja jäähän tänne vielä Saku ja Ilona.” Lotta sanoi ja otti äitinsä käden omaansa.
 Pari viikkoa myöhemmin, kylmänä päivänä, Lotta hyvästeli perheensä. Hän oli pakannut vaatteensa ja henkilökohtaiset tavaransa laatikkoon. Huonekaluja hän ei halunnut ottaa, sillä hän tiesi että Ilona oli enemmän kuin mielissään saadessaan ne.
Pinja veti Lotan tiukasti syleilyynsä.
”Muista että tapahtui mitä tahansa voit aina tulla takaisin kotiin.”
”Kyllä mä tiedän sen. Kiitos äiti.” Lotta sanoi. Pinja pyyhki kyyneleitään ja katsoi miten Lotta hyvästeli vuorostaan isänsä ja sisarensa.
”Pidä huoli tyttärestäni.” Daavid sanoi tiukasti vävylleen.
”Tottakai.” Kasimir vastasi ja oli selvästi mielissään kun hänet oli hyväksytty perheeseen.
 Autolle mennessään, Lotta kääntyi ja sanoi.
”Mä soitan kun ollaan perillä!”
”Ajakaa varovasti!” Daavid huikkasi kun Kasimir lähti ajamaan. 
 Saku ja Ilona menivät sisälle vanhempien jäädessä vielä ulos.
”Älä huoli. Hyvin Lotta pärjää.” Daavid sanoi itkevälle puolisolleen.

 Ilona venytteli jäseniään katsoen samalla kuvajaistaan. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja hänellä oli tummat silmänaluset. 
Ilona oli kuitenkin tyytyväinen näkemäänsä sillä hänen vyötärönsä oli selvästi hoikempi kun aiemmin. Laihdutus oli vihdoin tuottanut tulosta. Puolella korvalla hän kuuli kuinka baletinopettaja oli tulossa saliin kun Ilona ihmetteli tummia pisteitä hänen näkökentässään. 
 ”Ilona? Mikä sinulla on?” Opettajan ääni kuului kimeänä Ilonan korvissa eikä Ilona saanut katsettaan tarkentumaan mihinkään.  Opettajakin näytti kulkevan sumussa. Samassa hän tunsi jalkojensa pettävän ja ihmetteli miksi kaikki oli nurinkurin kunnes tajusi makaavansa maassa. 
 ”Ilona!” Isän ääni kaikui tytön korvissa kunnes hiljeni ja Ilonan mielen täytti pelkkä pimeys.
 ”Avaahan jo silmäsi!” Outo ääni sukelsi Ilonan tajuntaan. Hän avasi varovaisesti silmänsä ja huomasi olevansa edelleen liikuntasalissa.
”Hyvä tyttö.” Terveydenhoitaja oli polvistunut hänen viereensä ja hymyili.
”Isä? Missä isä on?” Ilona kysyi.
”Tässä minä olen. Älä kulta nouse vielä.” Daavid sanoi ja ilmestyi hänkin Ilonan viereen.
”Mulla on jano.” Ilona sanoi ja samassa hänen huulensa tavoitti vesilasin. Hän nieli ahnaasti ja nautti veden tavoittaessa tyhjän vatsan.
”Mitä tapahtui?”
”Sinä pyörryit.” Terveydenhoitaja sanoi.
”Et ole tainnut syödä riittävästi.” Nainen jatkoi ja kohotti samalla kulmiaan.
”Mä en kerennyt syödä aamulla.” Ilona yritti.
”Mutta nythän on jo iltapäivä. Etkö ole syönyt mitään koko päivänä?” Ilona kuuli opettajan äänen ja etsi häntä katseellaan. Nyt hän vasta huomasi että he olivat nelistään salissa. Muut tytöt olivat lähteneet.
 ”En mä muista.” Tyttö sanoi ja yritti nousta pystyyn. Hän jäi istualtaan ja häntä yhä huimasi.
”Istu hetken aikaa siinä. Minä haluan jutella isäsi kanssa.” Opettaja sanoi ja he menivät Daavidin kanssa kauemmas.
 ”Onko Ilona pitkään tehnyt tuota?”
”Ai mitä?” Daavid kysyi.
”Ollut syömättä. Näkeehän sen jo että hän ei ole syönyt kunnolla. Hänen poskensahan on aivan lommolla.” Opettaja saarnasi.
Daavid kääntyi katsomaan kuopustaan ja huomasi vasta nyt miten hentoiselta tyttö näytti.
”En minä ole huomannut. Voi ei. Miten minä en ole huomannut asiaa?” Daavid ihmetteli.
”Älkää syyttäkö itseänne. Jospa veisitte Ilonan nyt kotiin ja juttelisitte kunnolla tytön kanssa. Ehkä hän kertoo mikä tämän on aiheuttanut.”
”Tottakai.” Daavid vastasi ja lähti takaisin Ilonan luokse.




 Pinja oli tekemässä pientä purtavaa lapselleen. Tyttö oli käymässä suihkussa ja Daavid kertoi sillä aikaa illan tapahtumia. 




 He odottivat pöydän ääressä vaiti kunnes Ilona tuli heidän seuraansa. Hiljaa hän otti kulauksen mehulasistaan ja pyydysti lautaselta pienen omenanpalan. Hän puraisi palan ja katsoi odottavan näköisenä vanhempiaan.
”Onko jo parempi olo?” Pinja kysyi. Ilona vain nyökkäsi ja otti toisen puraisun.
”Onko sinulla ollut jo pitkään huimauskohtauksia?”                 
”Ei. Pari kertaa vain.”
 ”Miksi sinä olet laihduttanut? Sinähän olet aina ollut hoikka.” Pinja jatkoi. He olivat sopineet Daavidin kanssa että Pinja hoitaisi kyselyn.
”Mä halusin vaan pari kiloa pois.” Ilona sanoi. Hän kuitenkin tiesi että hän oli laihtunut enemmän.
”Miksi?”
”Onko mun pakko kertoo?”
”On.”
”Ette sit mee kertoo kellekään. Lupaatteko?” Vanhemmat lupasivat.
 ”Meidän baletinopettaja sanoi että mä oon lihonnut. Ja mä halusin vaan saada pari kiloa pois ettei sen tartteis sanoo siitä enää.”
”Milloin hän semmoista on sanonut?” Daavid ei voinut uskoa korviaan. Tämän naisenko syytä tämä olisi.
”Joskus alkuvuonna. En mä muista. On siitä jo aikaa.” Ilona sanoi ja oli jo huomaamatta syönyt melkein kaikki hedelmät lautaselta pois.
”No voihan helvetti!” Daavid sanoi ja paukautti nyrkkinsä pöytään.
”Minä soitan sille akalle!”
”Etkä soita! Sä lupasit ettet kerro kellekään.” Ilona sanoi.
”Pakkohan se nainen on saatava vastuuseen.  Eihän hän voi sanoa tuollaisia asioita ilman seuraamuksia.” Pinjakin sanoi.
 ”Ihan tosi. Olkaa kilttejä. Mä teen ihan mitä vaan kunhan ette soita sille.”
Enempää miettimättä Daavid sanoi.
”Lopetat baletin.”
”Tä? Et voi olla tosissas.”
”Olen minä.”
”Miks?” Ilona kysyi.
”Koska muuten sinä et lopeta painosi tarkkailua.”
 Ilona ei viitsinyt väittää vastaan koska tiesi isän olevan oikeassa.  Vaikka hän rakastikin balettia, hän rakasti itseään enemmän.
”Hyvä on.”
”Todellako?” Pinja kysyi.
”Joo. Mulla on hirvee nälkä. Mä voisin haluta lisää iltapalaa.” Ilona sanoi ja kaikki purskahtivat nauramaan.

Pinja nousi, halasi tyttöä ja meni valmistamaan kaikille lisää syömistä.


Siinäpä se. Toivon todella että piditte osasta. Laittakaahan sitten samalla tavalla kommentteja kuin ennenkin. Ne niin piristävät mieltäni.

Seuraava osa tuskin tulee enää tämän vuoden puolella. Joulukiireet painavat päälle ja mieheni joutuu ensi kuussa leikkaukseen joten minulla ei ole niin hirveästi aikaa pelailla kun olen sitten enemmän lasten kanssa kun mies on toipilaana.

Mutta toivotan kaikille rakkaille lukijoilleni ERITTÄIN IHANAA JOULUA! Toivottavasti lunta sataisi jouluksi joka kolkkaan edes vähän.






 


Lähettänyt klo

37 kommenttia:

  1. Anonyymi25. marraskuuta 2012 klo 17.45

    Ihana osa, ja oli odottamisen arvoinen!
    Itselläkin tosiaan kissa kuoli tässä kuukausi sitten, ja ikävä on edelleen kova..
    voi Ilona parka kun tuolla tavalla alkoi laihduttamaan :/ onneksi kuitenkin tyttö lopetti baletin! ja saku on ihana ;)

    harmi että seuraava osa tulee vasta ensivuoden puolella, mutta ymmärtäähän tuon. :) hyvää joulua sinullekkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli26. marraskuuta 2012 klo 10.09

      Mukava kuulla että odotus palkittiin.
      Täälläkin päässä vielä joka päivä joku perheenjäsen sanoo kaipaavansa kissaamme. Ne on kyllä ihania pakkauksia.
      Ilona järkiintyi kyllä lopulta mutta paljastan että koko homma ei vielä ollut tässä.

      Kiitos paljon kommentistasi.

      Poista
  2. Jade Essence25. marraskuuta 2012 klo 18.11

    Saku ja Sini näyttävät sitten päätyneen seurustelemaan läheisemminkin. Suloiset :)

    En kyllä pidä Annikasta saamastani ensivaikutelmasta :P Ja voi Ilona, ei ala-asteella pitäisi painostaan joutua murehtimaan.
    Onneksi Pinjakin sai uuden työn, vaikkei ehkä tosiaan mistään unelmapaikasta. Ja hyvä että tämä muistaa yhä pitää yhteyttä sisareensa. Ja Daavid vain aina yhtä suloinen ja huomaavainen Pinjaa kohtaan :) Jotenkin aidon ja kotoisan tuntuisesti olet kuvaillut myös molempien aikuisten töitä.

    Ja Kasimirkin ilmaantui paikalle. Vaikuttaa yhä varsin hyvältä tuttavuudelta, vaikka hieman vanhempi Lottaa onkin. Mukavasti olit muuten lavastanut tuon uimahallin kahviloineen ja muineen :)
    Toivottavasti David nyt keksii jotakin tekemistä itselleen, edes jonkun mukavan kirjan tai vaikka puutarhanhoitoa - ensimmäisenä putkahtivat mieleen.

    Ja mukavaa nähdä vähän Sininkin sukulaisia. Onnistuin heti tykästymään Nuuttiin ja Satuun - ja samoin kuin tosiaan tuohon miten Sini pitää huolta Sakusta. Tämä kuva:
    http://4.bp.blogspot.com/-uR4uPKBKn3o/ULH3d0gNMvI/AAAAAAAADto/JlqiQpq35eQ/s1600/snapshot_1db5787e_ddbc106a.jpg
    oli ihanan kodikas :)
    Mutta kukas hörhö tämä jalkapalloilija oikein on? Saisi kyllä itse saada potkut joukkueestaan - ja toisenkinlaisen potkun. Pois Sakun kimpusta!
    Hyvä että Sini sentään sai pojan lähtemään paikattavaksi.

    Nyt kyllä haluan lähettää lastensuojeluviranomaisen tai jonkun tuon baletinopettajan kimppuun. Pitäisihän alaikäisiä valvovan henkilön tietää miten pitää palautteen järkevällä tasolla ja miten se voi vaikuttaa. :/

    Vai muuttaa Lotta jo yhteen Kasimirin kanssa :) Hyvä että Lotta ei aio kuitenkaan kertaheitolla irrottautua vanhemmistaan vaan tietää että nämä kuitenkin haluavat vielä nähdä häntä mieluummin usein kuin harvoin.

    Huh, onneksi Daavid ja Pinja saivat sentään selville mitä oli tapahtumassa, eikä Ilonalle käynyt sen pahemmin.

    Mutta kiitokset hienosta osasta ja aikaiset jouluntoivotukset sinnekin! Tännekin kelpaisi lumisade ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli26. marraskuuta 2012 klo 10.15

      Daavid ja Pinja ovat kyllä ihana pari. En halua että heidän rakkauteen tulee minkäänlaisia ryppyjä vaikka kasvoihin niitä onkin molemmille ilmaantunut.

      Kasimir on kyllä vanhempi Lottaa mutta Lottahan oli oikeasti osan lopussa jo aikuinen, en vain sitä kohtausta osaan laittanut. Nää Kilpisten tytöt taitaa ihastua aina hieman vanhempiin miehiin.
      Jospa se Daavid vielä jotain askaretta löytäisi.

      Sakusta ja Sinistä on tulossa toinen lemppariparini, varsinkin kun yhden kyselyn perusteella saisin Sinin valita perijän puolisoksi, vaikka se onkin lc sääntöjen vastaista. Ja voi olla että Satua ja Nuuttia nähdään vielä.
      Ilona tosiaan kokee vielä hieman harmeja, vaikka nyt tulevaisuus näyttääkin lupaavalta.

      Kiitos ihanasta kommentistasi.

      Poista
  3. Tinttis25. marraskuuta 2012 klo 19.03

    Hyvä osa, kannatti odottaa :)
    Monenmoista ehti tapahtua. Daavid ja Pinja vanhenivat arvokkaasti, ja molemmat ovat vieläkin todella hehkeitä vanhuksia. Hyvä, että aviosuhde ei ole kärsinyt, vaan melkein päinvastoin. Daavid onkin tainnut löytää eläkepäiviensä ratoksi hyvän ruuan nautinnon =D

    Oi, Kasimirista kuultiin vielä lisää! Olipa onnenpotku, ettei se nainen koskaan ilmestynyt treffeille, koska nyt Kasimir tutustui Lottaan ja he huomasivat yhteiset tunteensa. Hienosti lavastettuja kohtauksia, varsinkin se uimahalli oli hienosti rakennettu.

    Voi ei, Ilonaa :/ Jotain tällaista arvelinkin, kun osan alussa tyttönen niin paljon alkoi ajatella omaa kehoaan ja vain juoksi juoksemistaan. Harmittavaa, että hän joutui luopumaan omasta harrastuksestaan, mutta terveys on kuitenkin kaikkein tärkeintä, varsinkin, kun hän on niin nuori vielä.

    Saku ja Sini ovat todella söpö pari! ♥ Oijoi, pitävät huolta toisistaan tuolla tavalla, että sydän oikein sulaa tätä lukiessa. Teki kyllä mieli itsekin mätkiä tuota jalkapalloilijaa, joka käytti Sakua nyrkkeilysäkkinään. Mikä oikeuttaa tuollaiseen? Höh, tyhmä tyyppi.

    Hyvä osa ja kivaa, että Saku valikoitui perijäksi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli26. marraskuuta 2012 klo 10.20

      Daavid on tosiaan turvonnut ihan kiitettävästi. Kun ei muuta tekemistä ole niin sitten mies syö. Pitäisi kyllä lääkärinä tietää syöpöttelyn seuraukset.
      Pinja ja Daavid on kyllä suloinen pari, vielä vanhuksenakin.

      No pitihän se Kasimir saada Lotalle mieheksi kun niin komea mies on. Saa nähdä tulevaisuudessa saako pari jopa kasvatettua perhettään vai miten heidän käy.
      Ilonalla on kyllä hieman huono itsetunto. Tyttö kyllä ainakin tällä hetkellä tietää mikä on parasta.
      Saku ja Sini ovat kyllä hyvä pari. Jalkapalloilija oli vaan joku hörhö joka sattui heidän tielleen. En ainakaan vielä ole keksinyt jatkoa kyseiselle pojalle.
      Kiitos paljon mukavasta kommentistasi.

      Poista
  4. Anonyymi25. marraskuuta 2012 klo 19.06

    haluutko kertoa vähän vinkkejä miten lavastat? :D tai siis miten saat simit aina jollekkin yhteistontille yms, saat ne koululle jne:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli26. marraskuuta 2012 klo 10.29

      Voin toki kertoakin. Itse olen paljon saanut apuja muilta kun aika keltanokka olen itsekin vielä näissä lavastuksissa.

      Ensinnäkin mulla on tällainen ladattuna:
      http://www.modthesims.info/download.php?t=188501
      Sillä saa muita simejä siirrettyä tontille missä olet. Mulla esimerkiksi tuo koulu on semmonen asuintontti vai mikä se nyt olikaan koska siellä poset toimii. Eli ei siis yhteisötontti. Ja sinne oon siis valmiiksi tehnyt pari opettajaa ja muutaman oppilaan. Siellä tontilla mulla on tuollainen ladattu pensas ja sitä painan niin siihen tulee valikko mistä saat valittua haluamasi simin ja se ilmestyy tontille.

      Sitten käytössäni on tällainen:
      http://simsky.parsimonious.org/proggie/en_st2.php
      Ja sen kun olen ladannut niin aukaisen sen downloads kansiossa ja valitsen myös sen "superkoodi" jutun myös (ja siitä saa sunsuroinnin pois). Toinen vaihtoehto on pelissä laittaa se superkoodi (mulla se sotkee hieman peliä, siksi käytän tuota ladattua juttua).

      Ja simejä saan siis tuon avulla hallittua kun painan teleportatun simin kohdalla shiftiä ja valitsen MAKE SELCTABLE tai jotain tuon tapaista, niin sitten voin hallita myös tuota kyseistä simiä.

      Tuli tosi sekavasti selitettyä mutta toivottavasti ymmärsit. Kysy toki lisää niin yritän selittää paremmin.

      Poista
    2. Anonyymi26. marraskuuta 2012 klo 15.51

      kiitos paljon, latailen molemmat kun tarinan kirjoitus on mielessä! :)

      Poista
  5. Pisara25. marraskuuta 2012 klo 19.49

    Ihana osa taas <3 Kauhee toi tanssinopettaja kun ekana sanoo tyttöö lihavaksi ja sitte nuhtelee Daavidia, et pitäis kysellä mistä laihuttaminen alkoi :0
    Kiva kun Lottakin löysi itselleen viimein mukavan poikaystävän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli26. marraskuuta 2012 klo 10.32

      Kiva kuulla että tykkäsit. Tuo tanssinope on kyllä aika noita-akka.
      Kasimir on aika symppis tyyppi. Saa nähdä mitä keksin parin päänmenoksi.
      Kiitos paljon kommentistasi.

      Poista
  6. linda sofia25. marraskuuta 2012 klo 20.09

    Ihana osa :) Ilona -parka, onneksi asiat päättyivät kuitenkin hyvin. Onneksi myös Lotta löysi rinnalleen miehen jonka kanssa asiat tuntuvat sujuvan. Ja Saku, tuleva perijä, on myös onneksi löytänyt ihanan tyttöystävän :) Kylläpä perheellä menee hyvin, onneksi! :) Mutta juuh, oottelen jo innolla uutta osaa :)
    - Sabrina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli26. marraskuuta 2012 klo 10.35

      Tällä hetkellä koko perhe saa nauttia hyvästä onnesta. Jotain ongelmia tulee kyllä vielä eteen.
      Kiitos kivasta kommentista.

      Poista
  7. Yavanna26. marraskuuta 2012 klo 9.56

    Ihana osa. Vaikka ensin näytti vähän synkältänin, niin sieltä se aurinkokin sitten pilkisteli.
    Tosi hienosti kuvattu tuo Ilonan laihdutus juttu. Harmi, että jotkut päästää suustaan sellaisia sammakoita, tajuamatta kuinka paljon ne oikeastaan satuttavat.
    Ja Saku on ihana ritari urhea, kun sillä tavalla auttoi rakastaan, vaikka saikin sitten itse turpiinsa. Olikos kyseessä kenties Lotan ex-poikaystävä, joka ei oikein ollut kovin mukava tyyppi.
    No oli kuka oli, mutta kohtaavatko Sakun ja tämän hakkaajan polut vielä? Tuleeko tyypistä vielä harmia, vai saako Saku keskittyä rauhassa elämäänsä kauniin tyttöystävänsä Sinin kanssa.
    Hmm... Miten musta tuntuu, että Sakun ja Sinin erittäin läheinen ystävyyv saattaa ilmetä pian sillä, että nuoripari saa lapsen, ennen aikuisikää, jos eivät huolehdi suojauksesta.

    Ja ihanaa, että Lottakin viimein löysi itselleen ihanan miehen, vaikka haikeaahan se on kun linnut lentävät pesästään.
    Jään mielenkiinnolla odottamaan simiesi edesottamuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli26. marraskuuta 2012 klo 10.43

      Onpa hienoa kuulla että Ilonan laihdutuskohatusket oli onnistuneita. Itse en syömishäiriöistä tiedä juuri mitään niin tässä mentiin vähän mututuntumalla.
      Saku on kyllä paras. Sakun puolustukseksi pitää kyllä sanoa ettei poika ollut täysissä ruumiin voimissaan kun jalkakin oli sökönä. Mutta Sini kyllä pitää poikaystääväänsä ritarina ja sehän on pääasia.
      En ole vielä miettinyt tuolle öykkärille jatkoa. Todennäköisesti häntä ei tulla enää näkemään. Poika oli vaan huonolla tuulella ja halusi tapella. Valitettavasti nuori pari tuli väärään aikaan vastaan.
      Ainiin, ja poika siis ei ollut Make, Lotan entinen poikaystävä.

      Mä oon itse asiassa kahden vaiheilla tuon Sakun ja Sinin pelehtimisten suhteen että tuleeko seurauksia vai ei. Mutta tällä hetkellä pari on kyllä huolehtinut ehkäisyasiat kuntoon.
      Niin ne lapset kasvaa ja vanhemmille ikävä tulee. Pitihän se Kasimir saaada peliin mukaan.
      Kiitos paljon ihanasta kommentistasi.

      Poista
  8. Yavanna26. marraskuuta 2012 klo 14.51

    Kas tässä, mä kyllä annoin nää myös jo Vupiille, mutta jos säkin haluat, niin saat nää peliäs koristamaan. -> http://www.mediafire.com/#ply1mxi7od8l9
    Niillä on kaikki ladatut mukana, kun en laiskuuttani jaksanu poistaakaan. Eli olet siis vapaa käyttämään ukkoja tarinoissasi jos haluat ja muokkailla mieleiseksi. :)
    Mulla sit on kaikki lisärit ynnä kamasetit itselläni käytössä, et toivottavasti tulevatten sulle. Tuos linkis on niin, että voit ladata ne vaikka yks kerrallaan, valiten mitä otat tai sit siellä on myös paketti, missä on kaikki samassa nipussa.
    Sano jos niiden kans jotain ongelmia tulee. :)
    Olkoon tämä tällainen lohtupaketti ja etukäteinen joululahja vaikka.
    Itse en nyt pääse pelailemaan mun pelillä, koska koneestani on niin moni tuuletin, prossutuuletin mukaanlukien levähtänyt, ettei kone kestäis pelin kanssa vaan kosahtais sit siihen. Joten mulla taitaa mennä aika pitkäksi aikaa pelkästään vain nettisuffailun ja muun sellasen vähemmän konetta rassaavan jutun parissa ja harmittaa, ku ei pelaamaan pääse.... ellen sit tunge mieheni koneelle. :D
    Mut mä saatan vielä säätää bodyshopilla jossain välissä, kun se ei tunnu vievän niin paljoa resursseja kuin itse peli.

    Mut joo ilmottele, jos noiden simien kans jotain ongelmia tulee. Toivottavasti tykkäät niistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli28. marraskuuta 2012 klo 10.58

      Kiitos paljon. Sun ukot on niin komeita että mielelläni otan ne myös peliini.
      Täytyy ensin vähän raivata tuota downloads-kansiota ennen kun uskallan mitään uutta ladata. On sen verta täynnä että peli on ruvennu hidastumaan ja välillä sammumaan kesken pelaamisen.

      Toivottavasti sun kone alkaa pelittää, inhottavaa tuollainen. Mulla on jo ikävä Macbeareita.

      Poista
  9. Anonyymi26. marraskuuta 2012 klo 17.21

    Ihana osa! Pelästyin vähän kun Ilona alkoi laihduttamaan. Suutuin myös sen takia sille baletinopelle ;)

    Aika on menny niin nopeesti ku Pinja ja Daavid on jo vanhuksia. :o Muistan yhä sen kun Pinja asui siinä taloröttelössä ja muuta :D

    Mut hyvä osa ja voimia teidän perheelle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli28. marraskuuta 2012 klo 11.00

      Samat ajatukset mullakin kävi vähän aikaa sitten. Aika on tosiaan menny nopeesti.
      Kiitos paljon kommentistasi ja mukava kuulla että tykkäsit osasta.

      Poista
  10. Gooble26. marraskuuta 2012 klo 19.04

    Huhhhuh, onneksi Ilonan paino saatiin taas hallintaan! :o
    Aivan ihanasti kirjoitettu osa, tekstisi on vain niin mukavaa luettavaa! Taaskin olisin vain voinut lukea enemmän ja enemmän!
    Mahtavaa, että vanhemmilla sisaruksilla menee hienosti (: Vaikka pari tikkiä tulikin :D
    Jotenkin niin ihanaa kun teet tästä niin realistisen (:
    Tykkäsin todella! Jatkoa odotan (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli28. marraskuuta 2012 klo 11.03

      Ihana kommentti. Kiitos.
      Itse olen niin kriittinen että paljon löytyisi parantamisen varaa, mutta kiva että olet tykännyt tarinasta. Jotenkin tuntuisi, etten osaisi edes kirjoittaa ilman että ottaisin jotain realistisuutta mukaan. Jotenkin helpompaa ja mielekkäämpää tuollainen.

      Jatkoa saatkin valitettavasti odottaa ensi vuodelle. Joulukuu on niin kiirusta että en uskalla edes luvatakaan uutta osaa. Sen verran päätin kyllä että voisin vaikka jouluksi väsätä taloesittelyn. Sitä joku toivoi jo kauan sitten ja lupasin sen tehdä.
      Mutta kiitos vielä kommentista.

      Poista
  11. vupii26. marraskuuta 2012 klo 22.35

    Ihana osanen ja oikein hyvin kerrottu. Ihanasti olit kuvannut vanhan parin vanhemisen ja kaiken siihen liittyvän :)
    Saku ja Sini ovat kyllä oikein ylisuloisia, ja rohkeasti poika puolusti armastaan. Ihana pari !
    Ja Lottakin pääsi edellisten suhteiden varjosta ja löysi uuden ihanan miehen.
    Ilona parka, kamalaa tuollainen. Onneksi laihduttaminen saatiin hallintaan ajoissa.Huh olisi voinut käydä pahasti.
    Mutta ihana osa ja oikein lämmintä ja ihanaa joulua sulle myös♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli28. marraskuuta 2012 klo 11.08

      Saku ja Sini on kyllä oiva tiimi. Oon jo miettinyt mitä kaikkea heidän päänsä menoksi keksisin. Lotasta ja Kasimirista kuullaan vielä, saattaapa joskus tulla joku ekstran tapainenkin. Ilona on vähän sellainen oman tiensä kulkija ja tytölle sattuu ja tapahtuu.
      Mukava kuulla että pidit osasta ja kiitoksia kommentista.

      Poista
  12. Mesinen30. marraskuuta 2012 klo 16.51

    Jälleen kerran ihana osa!
    Kilpisiä on niin mukava lukea, kun tarina on huolella tehty ja niin aidon oloinen. Asioita,joita todella voisi kuvitella tapahtuvan arkisessa elämässä.

    Ilona parka... Hyvä, että tyttö saatiin kiinni laihduttamisesta ennen kuin mitään vakavampaa pääsi tapahtumaan! Mokomakin opettaja.. Olisivat vain laittaneet tämän edesvastuuseen sanomisestaan. Tyttö parka joutui lopettamaan baletin...

    Sini ja Saku ovat aivan loistavan ihana pariskunta ,)!
    Toivottavasti tuo kujan poika ei aiheuta enempää harmia näiden elämässä.

    Lottakin löysi itselleen Kasmirin... Toivottavasti näillä kaikki sujuu, eikä tule ongelmia. MIeluummin katsoisin Lotan vierailuja onnellisena, kuin itkuisena onnettomassa parisuhteessa.

    Daavid suhtautui heti paremmin ikääntymiseen, kun Pinjakin sai hieman ikää itselleen. Ihana pariskunta ihanine lapsineen. Sydäntä lämmittää aina lukea näitä!

    Hyvää ja nautinnollista joulua sinullekin ♥ !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli30. marraskuuta 2012 klo 22.12

      Onpa mukava kuulla että tarina on aidonoloinen. Niin olen sitä yrittänytkin tehdä.
      Ilona on viisas tyttö, ainakin jos sille päälle sattuu.
      Todennäköisesti tuo tappelupukari pysyttelee poissa Sakun elämästä. En ainakaan vielä ole keksinyt pojalle muita suunnitelmia.
      Täytyihän mun saada Kasimir peliin kun se on niin suloinen, saattaa olla että Lotasta ja Kasimirista kuulette vielä joskus.
      Daavid on niin ylisöpö mies. Rakastaa aidosti vaimoaan ja lapsiaan. Saa nähdä onko seuraavat sukupolvet yhtä onnellisia.
      Kiitos ihanasta kommentistasi.

      Poista
  13. Anonyymi2. joulukuuta 2012 klo 20.29

    jes niin mukavaa aina lukea täältä uus osa. muita kakkosella tehtyjä tarinoita en edes lue, joten voit ottaa tämän kohteliaisuutena :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli3. joulukuuta 2012 klo 9.58

      Oho. Ja netti on täynnä hyviä tarinoita. Kiitos paljon.

      Poista
  14. Varjohaikara7. joulukuuta 2012 klo 2.01

    Ihana osa jälleen kerran! Kerrot kivasti arkisistakin asioista. Sini ja Saku ovat kyllä tosi suloisia yhdessä. Kujalla riehunut poika oli harmillisen äksy tapaus. Onneksi Sakun ei käynyt pahemmin!

    Ilona parka! Tyttö on niin kovin nuori ja murehtii jo painostaan. Onneksi tilanne selvisi, ennen kuin kävi pahemmin ja Ilona tuntui ymmärtävän itsekin mitä kävi. Tai kävihän siinä jo nytkin ikävästi, mutta ilmeisesti Ilona ei ehtinyt kehittää itselleen vakavaa syömishäiriötä. Harmi, ettei opettajaa saatu vastuuseen ja tyttö joutui lopettamaan tanssin! Ei sitä lapsille saisi sanoa ihan mitä vain.

    Ihanaa joulua myös sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli10. joulukuuta 2012 klo 10.33

      Mukava kuulla sinunkin pitävän tyylistäni. Helpompi itselleni on tuolla tavalla kirjoittaa.
      Sakusta ja Sinistä on tulossa kovaa vauhtia suosikkiparini. Jotain olen kyllä suunnitellut heidän päänmenoksi tulevaisuudessa.
      Ilonastakin kuullaan vielä, hänellekin on tiedossa jännät ajat.
      Kiitos paljon ihanasta kommentistasi.

      Poista
  15. Aui8. joulukuuta 2012 klo 10.20

    Todella hyvä osa ja hyvin kerrottu. Hienoa, että kerroit melko tasapuolisesti kaikista etkä unohtanut ketään. Osa sai hymyn huulille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli10. joulukuuta 2012 klo 10.35

      Kiva kuulla että osa miellytti. En halunnut ketään jättää ulkopuoliseksi.
      Kiitos paljon kommentista.

      Poista
  16. SimsTale9. joulukuuta 2012 klo 14.23

    Viimein löysin sopivan kolosen aikaa näiden lukemiseen ja ihania olivat kaikki lukematta jääneet osat!
    Hyvä kun Lotta pääsi siitä Makesta eroon ja Sini ja Saku sopivat oikein hyvin yhteen, toivottavasti heidän suhteensa kestää ^^<3
    Se baletti opettaja pitäisi kyllä saada vastuuseen, mokoma akka kun syytti Davidia Ilonan syömättömyydestä vaikka senhän vika se oli : o

    odotan mielenkiinnolla uutta osaa ja tietysti kiinnostavat yhä!(:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli10. joulukuuta 2012 klo 10.38

      Onpa mukava nähdä sinunkin nimesi täällä pitkästä aikaa.
      Saku ja Sini kyllä nähdään tulevaisuudessa yhdessä, tosin vaikeuksilta ei pari välty.
      Juu, tuo balettiope on vähän itseään täynnä ja Daavid polo joutui naisen puhutteluun syyttä.
      Kiitos piristävästä kommentistasi.

      Poista
  17. Tyllerö15. joulukuuta 2012 klo 22.24

    Moikka pitkästä aikaa!
    Ihana tulla tänne lueskelemaan kesken kiireiden Kilpisten kuulumisia. Jälleen osa oli niin aito ote elämään että ihan nousi iho kananlihalle.

    Ilonan hullu laihdutuskuuri oli pelottava aihe lukea. Oikean syömishäiriön alku kasassa. Toivottavasti Ilonalle ei bulimia puhkea vielä kaiken kokemansa lisäksi. Sellaiseen olisi jo aineet kasassa.

    Sakun ja Sinin yhteiselo on suloista luettavaa kun kumpainenkin kantaa toisesta niin huolta. Yöllinen kohtaaminen "verivihollisen" kanssa oli sekin hyvin toteutettu, vaikkakin tilannehan oli täysin epäreilu Sakun potiessa jo muutenkin jalkavammaansa. Mutta eihän semmoinen ole mitään kun on oma tyttö pelastettavana :].

    Kiitos siis kovasti tästä tarjotusta lukunautinnosta. Ilo oli taas tätä lueskella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli18. joulukuuta 2012 klo 12.11

      Heipä hei vaan itsellesi. Sinuakin näkee.
      Voin paljastaa että Ilonan murheet ei vielä tähän loppuneet. Jotain on tytön varalle jo keksitty.
      Saku on kyllä sankari. Ne on ihana pari omastakin mielestä.
      Mukava kuulla että pidit osasta ja kiitos paljon kommentistasi.

      Poista
  18. Nelskutin16. joulukuuta 2012 klo 20.34

    Oli taas ihana ja realistinen osa jälleen kerran! :)

    Saku ja Sini ovat ihana pari ja suloisia, kun huolehtivat toisistaan. Saku osoitti myös olevan mies isolla M:llä, kun puolusti rakastaan tiukan paikan tullen.. :)

    Ilonan laihdutus sai aikaiseksi kylmät väreet..Noin nuoren kun ei pitäisi ajatella laihduttamista vielä ollenkaan..Kaloreiden laskusta kun on monen nuoren syömishäiriö saanut alkunsa..

    Lotta kohtasi taas mysteerimiehen ja otti ja rakastui ja lähti toiselle paikkakunnalle rakkaansa mukaan..Toivottavasti hän ei joudu ongelmiin tuoreessa parisuhteessaan..

    Eli oli ihana osa kaikin puolin, niin aidon oloinen! Uutta osaa odotellen!

    Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli18. joulukuuta 2012 klo 12.14

      Kiva kuulla että tykkäsit. Pää on täynnä ideoita Sakun ja Sinin varalle kun ne on niin ihana pari.
      Ilonan elämä ei ole kovinkaan helppoa eikä vastoinkäymisiltä vältytä tulevaisuudessakaan.
      Lotasta ja Kasimirista on tulossa ekstraa jossain vaiheessa. Saatte tietää heistä sitten enemmän.
      Kiitos ihanasta kommentista.

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)