Osa 2

Tässä osassa edetään aika nopeaa vauhtia, toivottavasti se ei kovinkaan paljoa häiritse. Pitemmittä puheitta... Uusi osa, olkaa hyvä.

Pinjan odotellessa vierastaan, hän muisteli ensikohtaamistaan miehen kanssa.

 

Pinja oli istunut kirjaston pehmeällä tuolilla täysin uppoutuneena kirjaansa kun hän havahtui edessään seisovaan mieheen. Pinja nosti katseensa kirjasta ja näki noin parikymppisen, komean, hieman ujosti hymyilevän miehen.

”Anteeksi. Mutta tekö muutitte Tapio Kilpisen taloon?” Mies kysyi saaden Pinjan hämmentyneeksi.

”Kyllä. Ja te ootte…?”

”Anteeksi. Olen Daavid Melavirta.” Mies ojensi kättään ja Pinja tarttui siihen mainiten samalla oman nimensä.

”Mistä te ukin tunsitte?” Pinja kysyi jo kiinnostuneena.

”Minä olen ruokapalvelussa töissä ja toimitin Tapiolle ruokaa joka arkipäivä. Te siis olette hänen lapsenlapsensa?”

 He olivat jatkaneet juttelua kokonaisen tunnin ja Pinjasta oli ihanaa jutella jonkun kanssa ukista. He olivat vaihtaneet numeroitaan ja sopineet käyvänsä joku päivä kahvilla. Pinja olikin yllättynyt kun Daavid oli laittanut jo samana iltana viestiä ja pyytänyt tapaamista seuraavalle päivälle.

 Alkuun he olivat jatkaneet jutustelua lähinnä ukista. Pian he rupesivat keskustelemaan myös muista asioista ja he huomasivat kuinka samanlaisia he olivat keskenään. Daavid oli ollut yllättävän suorasukainen ja kysynyt suoraan seurusteliko Pinja kenenkään kanssa ja Pinja oli kertonut rehellisesti Mikosta ja kuinka haavoittuvainen hän tällä hetkellä oli. He olivat tapailleet useita kertoja, ihan vain kahvin merkeissä ja eräänä iltapäivänä Daavid paljasti tunteensa. 

Pinja muisti sanatarkasti Daavidin sanat.

”Minä olen erittäin kiinnostunut sinusta enkä aio painostaa sinua mihinkään. Tiedän mitä olet kokenut ja odotan niin pitkään kunnes sinä olet valmis. Ollaan aluksi ihan vaan ystäviä mutta minä haluan olla seurassasi. Sopiiko se sinulle?”

Pinja ei ollut tiennyt mitä sanoa. Kyllähän hän oli huomannut että hänelläkin oli voimakkaita tunteita Daavidia kohtaan mutta ei uskaltanut niitä näyttää. Mikko oli satuttanut häntä niin pahasti. Kuitenkin hän vastasi.

”Kyllä se käy. Mutta edetään tosi hitaasti. Jooko?” Daavid nyökkäsi ja hymyillen tarttui Pinjaa käteen.

 

Pinjan mietteet katkesivat kun ovelta kuului koputus. Daavid oli vain kerran käynyt hänen luonaan joten Pinjaa jännitti ensimmäinen yhteinen yö. Pinja avasi oven ja he halasivat varovasti. Daavid oli ollut erittäin hienovarainen eikä ollut kertaakaan ollut liian päällekäyvä. He eivät olleet vielä edes kunnolla suudelleet. Sisään tullessaan Daavid heilutteli DVD:tä kädessään.

”Toivottavasti tykkäät komediasta.” Hän kysyi.

”Tietty.” Pinja sanoi ja johdatti Daavidin kädestä pitäen sohvalle. Daavid kaivoi karkkipussin taskustaan ja laittoi sen heidän väliinsä.

 Pussin tyhjennettyä Pinja heitti pussin lattialle ja kaivautui Daavidin kainaloon. Pinjan huomaamatta Daavid nuuhkaisi tytön hiusten tuoksua joka miltei salpasi miehen hengityksen ja hymyili onnellisen näköisenä. Elokuvan loppuessa Pinja pyysi miestä jäämään yöksi. Daavid huomasi Pinjan katseesta ja äänestä että tämä halusi vain nukkua yhdessä mutta sekin kävi Daavidille paremmin kuin hyvin. Myös Daavidilla oli ollut ryppyjä rakkaudessa ja hänkin halusi edetä rauhallisesti, ei sillä etteikö hän joka kerta Pinjan nähdessään halunnut tehdä enemmänkin. 

 

Daavid alkoi herätä unestaan. Hän muisteli miltä tuntui painautua Pinjaa vasten ja kuunnella tämän rauhallista hengitystä. Hänen avatessaan silmänsä, hän yllätti Pinjan katselemasta häntä.

”Huomenta kulta. Minä näin ihanaa unta.” Daavid sanoi noustessaan istumaan.

”Ai millaista?” Pinja kysyi.

”No siinä oli tosi kaunis tummatukkainen nuori nainen ja me käveltiin käsi kädessä rannalla. Sitten  me jotenkin kompuroitiin toistemme jalkoihin ja kaaduttiin pehmeälle ja kuumalle rantahietikolle.”

”Mitä sit tapahtui?”

”No en minä viitsisi kertoa. Tiedäthän. Se oli ”sellainen” uni.”

”Ai” Pinja vastasi pieni hymynkare huulillaan. ”Pitäiskö mun olla mustasukkainen?”

 ”Ei. Minä olen aika varma et se taisit olla sinä.”

”No haluisitsä näyttää mitä me tehtiin jos et viitsi kertoa?” Pinja kysyi.

”Oletko sinä nyt ihan varma?” Daavid kysyi vakavana. 

 

Pinja tunsi olevansa valmis. Hän oli monet kerrat kuvitellut miltä miehen kädet tuntuisivat hänen vartalollaan. Pian hän kokisi sen oikeasti.

”Olen. Jos lupaat ettet katoo sen jälkeen.”
”Minä lupaan. En ikinä tekisi sitä sinulle.” Daavid sanoi ja painautui vasten Pinjaa joka veti tämän päälleen. He alkuun tutkivat toisiaan hitaasti mutta pian he eivät voineet vastustaa kiusausta. Molempien kädet vaelsivat yhä innokkaammin saaden kummankin haukkomaan henkeä. 

 

Pinja saapui töistä tehtyään tavallista pitemmän päivän. Hän oli juuri menossa suihkuun kun puhelin soi. Ensin hän arveli jättää vastaamatta mutta vastasi kuitenkin nähtyään soittajan nimen näytössä. Väsyneenä hän istahti sohvalle .

”Pinja.”

”Paavo täällä. Äitisi halusi että soitan sinulle. Hän synnytti äsken tytön.”

”No sehän kiva.” Pinja ei oikein tiennyt miten suhtautua uutiseen. Toki hän oli iloinen äitinsä vuoksi mutta tunsi itsensä kovin ulkopuoliseksi.

”Menihän kaikki hyvin?”

”Kyllä meni. Helena on hieman väsynyt mutta muuten kumpikin voivat hyvin.” Paavo vastasi itsekin väsyneenä.

”Kerrohan terveisiä. Mä tulen käymään kunhan kotiudutte.”
”Selvä. Minä kerron.” Paavo lopetti.

*****

 Viikkoa myöhemmin Pinja oli menossa katsomaan pikkusiskoaan. Matka kesti kaksi tuntia ja Pinja huokasi helpotuksesta kun matka vihdoin loppui. Äiti ja Paavo asuivat pienessä sievässä talossa jonka pihaa koristi eriväriset kukkaistutukset.

 

Pinja soitti ovikelloa. Paavo tuli avaamaan oven ja painoi sormensa suunsa eteen merkiksi että vauva nukkuu. Pinja hiipi sisään ja löysi Helenan katselemassa vauvaa.

 

”Onpa se pieni.” Pinja kuiskasi ja silitti varovasti pientä päätä.

”Hän on samannäköinen kuin sinä pienenä.” Äiti kuiskasi takaisin ja näki Pinjan ilmeen.

”Älä pelkää. Paavo ei ole sinun isäsi. Höpsö.” Kyllähän Pinja sen tiesi mutta säikäytti se vähän.  

 

Kuin vaistoten heidän seisovan kehdon äärellä, vauva päästi pienen parkaisun. Pinja ei edes huomannut ottavansa vauvan syliin ennen kuin se jo lepäsi Pinjan käsivarsilla.

Hän ei ollut koskaan ollut ajatellut että pitäisi vauvoista mutta nyt hän ei olisi malttanut antaa vauvaa takaisin äidilleen edes kun vauvan tuli nälkä. 

 

Pinja istui sohvalla odottamassa äitiään. Hän kuunteli kuinka Helena lauloi vauvalle yrittäen saada tämän nukahtamaan uudelleen. Pinja ei muistanut oliko äiti koskaan laulanut hänen ollessaan pieni. Luultavasti ei. Paavo kolisteli keittiössä ja äiti sanoi miehelle jotakin. Pian äiti jo ilmestyikin olohuoneeseen Pinjan seuraksi.

 

”No kertokaapa mitä te Daavidin kanssa olette puuhailleet.” Helena kehotti. Pinja oli aiemmin kertonut puhelimessa uudesta miesystävästään ja Helena tuntui olevan aidosti iloinen tyttärensä kuulumisista.

”No, ei ihmeitä. Molemmat käydään töissä ja minä samalla opiskelen.”

”Mitäs työtä Daavid tekikään?”
”Tällä hetkellä se on ruokapalvelussa töissä mutta se on hakenut lääkikseen. Saa nyt nähdä pääseekö.

”Vai lääkikseen? Sehän on hienoa.”

 Heidän rupattelunsa katkaisi Paavo joka ilmoitti että kahvi olisi valmiina.

 

”Joko olette antaneet vauvalle nimen?” Pinja kysyi ryystäen samalla kahviaan.

”Kyllä. Tytöstä tulee Petra Anniina.” Helena julisti ylpeänä.

”Onpa kiva nimi.” Pinja totesi hymyillen. ”Sopii hyvin hänelle.”

*****

 

Pian Pinja huomasi että he olivat olleet Daavidin kanssa yhdessä jo yli vuoden. Joitakin kuukausia aiemmin Daavid oli muuttanut Pinjan luo. Vaikka talo oli pieni, oli se viihtyisämpi kuin vuokrayksiö jossa Daavid oli asunut. Daavid oli tuonut muutaman huonekalun mukanaan ja asunto näytti entistäkin ahtaammalta. He nauttivat yhdessäolosta ja huomasivat viihtyvänsä paremmin kotona kuin kaupungin yössä. 

 Pinja oli myös edennyt pitkälle opinnoissa ja oli päässyt jo käytännön harjoitteluunkin. Työt musiikkikaupassakin sujuivat hyvin ja Pinja oli aiemmin saanut palkankorotuksenkin. He olivatkin jutelleet vakavasti tulevaisuudesta ja olivat sitä mieltä että voisivat käydä pankissa kyselemässä laina-asioita.

 

”Mitä sinä haluaisit tehdä syntymäpäivänäsi?” Daavid kysyi kun he olivat siistimässä heidän villiintynyttä pihaa.

”En tiedä. Ei mulla oikein ole mitään toiveita.”

”Minä voisin viedä sinut syömään.”

 

”Oi. Se kuulostaa ihanalta.” Pinja vastasi ja katseli miestä joka oli saanut Pinjan sydämen lämpenemään. Mies oli pitänyt lupauksensa eikä ollut kadonnut mihinkään. Oikeastaan, heistä oli tullut erittäin onnellisia yhdessä.

*****

 Pinjan syntymäpäivänä he istuivat ravintolassa kuunnellen ihmisten puheensorinaa ja katsellen toisiaan silmiin. Daavidin toiveesta kumpikin olivat pukeneet päälleen juhlavaatteet. Kun he olivat syöneet pääruoan ja siirtyneet jälkiruokaan, Daavid teki jotain odottamatonta. 

 

Hän kaiveli hetken taskuaan ja ojensi pienen samettisen rasian pöydälle, suoraan Pinjan eteen.

”Pinja. Minä rakastan sinua enemmän kuin mitään koko maailmassa ja kysyisin sinulta yhden kysymyksen. Tekisitkö minusta maailman onnellisimman miehen tulemalla minulle vaimoksi?”

 Pinjaa rupesi huimaamaan ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Hän tiesi vastauksen mutta suu tuntui rutikuivalta. Hän otti siemauksen vesilasistaan ja tunsi kyynelten pyrkivän silmiin. 

 

Daavid tulkitsi eleen väärin ja pyyteli vuolaasti anteeksi katsellen samalla häpeillen ympärilleen.

”Anteeksi kulta. Eteninkö minä liian nopeasti?”

 ”Voi Daavid. Tietysti minä tulen vaimoksesi.” Pinja sai soperrettua ja laittoi vapisevin käsin sormuksen sormeensa. 

 

Hän ihasteli kaunista timanttia joka häikäisi hänen silmiään valon osuessa kiveen.

”Se on kaunis.”
”Ei yhtä kaunis kuin sinä.” Daavid sanoi onnellisena miehenä. 

*****

 

”Monelta meillä oli aika sinne pankkiin?” Daavid kysyi. Pinja söi kuitenkin suunsa tyhjäksi ennen kuin vastasi.

”Kahdelta. Minua vähän jännittää. En kyllä usko että saadaan lainaa.”

”Miksei saataisi. Molemmilla on työpaikat eikä me kovin paljoa pyydetä.” 

 

Pinjan kädet hikosivat heidän istuessaan pankkivirkailijan pöydän ääressä. Nainen oli jotenkin töykeän oloinen, niin kuin hän olisi parempi kuin muut. Kuitenkin Pinja yritti olla mahdollisimman kohtelias naiselle.

 ”Nyt kun minä näitä teidän papereita olen selannut ja tehnyt laskelmia niin kyllä minä uskon että pankki antaa teille lainan. Tietysti viimeisen sanan sanoo johtoporras mutta ilmoitan kyllä heti kun saan tietää. Minäpä vielä kirjaan tähän toiseenkin paperiin lainasumman ja lainatarpeen. Eli te tekisitte remonttia teidän nykyiseen taloon? Niinkö se oli?” Pankkivirkailija puhui narisevalla äänellä joka raastoi Pinjan korvia.

 

”Siis suunnitelmissa olisi laajennus. Nythän talo on todella pieni joten lisää tilaa pitäisi saada. Ja sitten tietysti nykyisten tilojen remontointi.” Daavid selitti, ties monettako kertaa.

”Vai lisää tilaa. Ollaankos sitä pieniin päin?” Nainen nauroi vilkuillen samalla Pinjan kapeaa vyötäröä.

”Ei olla.” Pinja laittoi vaistomaisesti kädet vatsansa suojaksi.

 

Hetken päästä he hyvästelivät naisen ja toivoivat saavansa lainan vaikka samalla se hieman hirvittikin heitä. Mutta eivät he poiskaan halunneet muuttaa. Kaupunki oli viihtyisä ja heidän molempien työpaikka sijaitsi lähellä.

*****

 Pian koitti myös heidän kauan odotettu hääpäivänsä. He päättivät mennä naimisiin maistraatissa ihan kahdestaan. Daavidin vanhemmat olivat kuolleet jo monia vuosia aiemmin ja Pinjan perhe olivat matkoilla. Mutta eivät he tilaisuuteen muita kaivanneetkaan. He olivat onnellisia näin. 

 Kummankin silmissä oli kyyneliä kun he sanoivat maagiset sanat toisilleen ja suutelivat ensimmäistä kertaa aviopuolisoina.

 

Daavid oli varannut heille hotellihuoneen kaupungissa sijaitsevasta hotellista hääyön kunniaksi. Lomaan heillä ei ollut tällä hetkellä varaa. 

He poistuivat huoneesta vain käydäkseen myöhäisellä illallisella hotellin ravintolassa mutta muuten pysyttelivät visusti sängyssä.

 

”Minä lupaan viedä sinut joskus oikealle häämatkalle.” Daavid sanoi painautuen vasten tuoretta vaimoaan.

 

”Tämä riittää. Et tiedäkään miten onnelliseksi minut oletkaan tehnyt.” Pinja vastasi suudellen miestään yhä uudelleen ja uudelleen.

*****

 Seuraavalla viikolla he saivat kirjeen pankista. Daavid avasi sen liioitellun hitaasti ja hänen ilmeestään ei voinut päätellä oliko uutiset hyviä vai huonoja. 

 

Pinja tuskastui ja nappasi kirjeen miehensä kädestä ja katsoi itse. Kummankin kasvoille levisi hymy. Pinja etsi heidän suunnitelmansa pöydälle ja rupesi innoissaan selittämään.

 

”Johonkin huoneeseen voitaisiin laittaa sellaista värikästä tapettia ja lattioihin voisi laittaa laminaattia. Vai olisiko lautalattia parempi?”

”Jospa ensin tehtäisiin se laajennus niin olisi ehkä vähän helpompi niitä tapetteja ja lattioita sitten laittaa. Eikös vaan?” Daavid virnuili vaimolleen.

”No niin. Vähän ehkä innostuin.” Pinja sanoi nolona.

 He päättivät säästää tekemällä mahdollisimman paljon itse. Onneksi säät suosi ja laajennus rupesi valmistumaan hyvällä aikataululla. Olihan heidän isompi talo hieman keskeneräinen mutta Pinjaa se ei harmittanut. Heillä molemmilla oli sillä hetkellä muuta mielessä. 

 

He katselivat raskaustestiä kylpyhuoneessa ja odottivat jännittyneinä.

”Miten nopeasti se näyttää vastauksen?” Daavid kysyi kietoessaan kätensä Pinjan ympärille.

”Parissa minuutissa.” Pinjan ääni oli tuskin kuiskausta kovempi. Hänen vatsaansa kihelmöi ajatus että hänen kohdussaan kasvaisi pieni ihmisenalku. Pitkään heidän ei tarvinnut odottaa sillä tikkuun ilmestyi kaksi selvää viivaa. 

 

Aika kului nopeasti sillä Pinja ei potenut yhtään pahoinvointia. Hän oli hyvävointinen eikä hänen hurjaa vauhtia kasvava mahakaan tuntunut Pinjaa vaivaavan. Hän kiertelikin ahkerasti kauppoja etsien suloisia vauvanvaatteita. 

 

”Tui tui. Annapas isille pikkuinen potku” Daavid leperteli Pinjan vatsalle. Pinja nauroi tuntiessaan jämäkän potkun vasten kylkiluitaan.

”Kysytäänkö huomenna vauvan sukupuoli? Sen kuulemma näkee nyt.” He olivat seuraavana päivänä menossa ultraan. Daavid mietti hetken ennen kuin vastasi.

”Minulle on ihan sama. Sinä saat päättää” 

”Kysytään vaan.”

Muistakaahan laittaa kommenttia.

Osa 1

Ensiksi haluan kiittää kaikkia jotka kommentoitte edellistä osaa. Palautteen saaminen kannustaa entistä enemmän kirjoittamista, vaikka enhän minä tätä tietenkään ole lopettamassa.
KIITOS!
Toivottavasti nautitte myös tästä osasta. Osasta tuli vähän lyhyehkö mutta olen huomannut että en taida kovin pitkiä osata tehdäkään.
Mulla oli sitten suuria ongelmia tämän tekstin kanssa. Se saattaa olla paikoin erilaista eikä tuo bloggerin ohjelma (vai mikä lie onkaan) totellut enkä saanut mieleistä fonttia. Mutta toivottavasti saatte selvää eikä se pilaa lukunautintoa (jos sellaista on).

Pinjan sydän pamppaili kiivaasti. Hän oli ilmeisesti kääntynyt väärästä risteyksestä. Hän kääntyi takaisin nähdessään epäilyttävän näköisen porukan nojailemassa erään talon nurkalla. Päivänvalossa Pinja olisi löytänyt talolle helposti mutta pimeässä seutu vaikutti ihan oudolta

 Juuri kun Pinja oli taas kääntymässä uudelleen ympäri hän hahmotti pienen rakennuksen.

”Ei se tuo voi olla”. Hän ajatteli.

Talohan oli vessan kokoinen. Eihän siitä ollut kuin puoli vuotta kun hän viimeksi täällä kävi mutta ukin talo se oli. Miten hän ei muistanut kuinka pieni se oli. Toisaalta Pinja oli vain iloinen että hänellä vihdoin oli oma paikka ja kiitti mielessään ukkia.

 Pinja avasi oven ja huomasi että lukko oli murrettu.

”Voi helvetti!”. Hän kuulosteli olisiko talossa joku mutta arveli murron tapahtuneen jo aiemmin joten hän meni sisään. Hän etsi valokatkaisimen mutta mitään ei tapahtunut. Pimeässä hän kierteli pitkin huonetta. Kaikki irtokalusteet oli viety pois. 

Yhtäkkiä Pinjaa väsytti suunnattomasti. Eikä hän ihmetellyt miksi. Kello oli jo yli puolen yön ja hän oli tarponut monta kilometriä etsiessään ukin taloa.

Hän otti laukustaan pari vaatetta ja laittoi ne mytyksi päänsä alle ja nukahti kovasta alustastaan huolimatta miltei heti. 

Aamulla Pinja heräsi auringonsäteiden osuessa hänen kasvoilleen. Selkään koski lattialla nukkumisesta joten hän käytti hetken venytellen raajojaan. Vatsakin kurni mutta sille ei nyt voinut mitään. Hän kaivoi puhelintaan. Kukaan ei ollut kaivannut häntä. Jostain syystä hän toivoi näkevänsä Mikon nimen siitäkin huolimatta mitä tämä oli tehnyt. 

Pinjalla ei ollut aavistustakaan miltä hän näytti mutta senkin uhalla hän lähti ulos. Hänen pitäisi löytää automaatti ja tarkistaa olisiko hänellä rahaa. Äiti oli yleensä laittanut hänelle muutaman kympin viikossa ja Pinja toivoi ettei olisi tuhlannut koko tiliä tyhjäksi.  Hänen olisi saatava ainakin ruokaa. Huonekaluista hän ei uskaltanut vielä haaveillakaan.

Ukin, tai siis nyt hänen, talo sijaitsi muutaman kilometrin päästä keskustasta aivan omassa rauhassaan. Nyt päivänvalossa Pinjaa huvitti miten tutulta kaikki näyttikään. Hän huomasi myös risteyksen missä oli yöllä mennyt harhaan. Keskusta alkoi jo häämöttää. Pinja etsi katseellaan automaattia ja löysikin sen melko pian. Onneksi tilillä oli melkein satanen. Näytti siltä että äiti oli juuri eilen laittanut lisää rahaa. 

Seuraavaksi hän etsi lähimmän kahvilan ja käveli pää kumarassa vessaan. Hän katsoi peilistä kuvajaistaan ja huomasi ettei hän onneksi kovin pahalta näyttänyt. Hiukset tosin olivat rasvaiset ja meikit hieman levinneet. 

Hän pesi kasvonsa ja meni kahvilan puolelle josta tilasi kahvin ja istui pöydän ääreen. Nyt hän tarvitsisi suunnitelman. 

*****

Pinja kierteli kirpputorilla katsellen ympäriinsä. Tavara oli melko vanhaa ja huonokuntoista mutta Pinjalla ei ollut vara valita millaisen sisustuksen hän haluaisi. Hän kuitenkin varasi muutaman huonekalun ja sopi myyjän kanssa että hänellä olisi kaksi viikkoa aikaa hakea ja maksaa tavarat. 

Pinja saapui ruokakaupan kautta kotiin. Hänellä oli jo kiljuva nälkä ja valmisti itselleen voileivän kaikilla herkuilla. 

Saatuaan vatsansa täyteen hän rupesi etsimään työpaikkaa päivän lehdestä jonka postipoika oli aamulla tuonut. 

 

Työnhaku oli yllättävän vaikeaa. Hän soitteli moneen paikkaan mutta koulunkeskeytystä ei kuitenkaan katsottu hyvällä ja Pinja meinasi jo luovuttaa. Viimeisessä ilmoituksessa etsittiin levykaupan myyjää  ja palkkakin oli naurettavan pieni mutta jostainhan se oli aloitettava. Pinja sai sovittua työhaastattelun jo samalle päivälle. 

Iloisena hihkuen Pinja saapui haastattelusta kotiin. Hän oli saanut paikan! Hän oli samalla reissulla käynyt myös kirjastossa ja lähettänyt hakemuksen erääseen opiskelupaikkaan jossa sai suorittaa opintoja etäopiskeluna. Hänellä riittäisi runsaasti aikaa opiskeluun sillä töitä oli vain muutama tunti päivässä.

 

Pinjan hyvä tuuli kuitenkin hiipui puhelimen soidessa ja hänen nähtyään kuka soittaja oli. Pinjan sydän jätti yhden lyönnin väliin. Hän mietti vastaisiko vai ei. 

”Niin?” Pinja vastasi hieman vihaisesti.

”Mä täällä.” Hetken hiljaisuus jonka jälkeen miesääni jatkoi.

”Anteeks sitä mitä mä tein. Mä rakastan sua. Tuu takas. Jooko?” Mikko aneli.

”Sori vaan mut mä en oo enää maisemissa.” Pinja sai vastattua.

”Mitenniin? Menitsä äitis luo?”

”No en tietenkään. Mä asun nyt omillani.”

”Saanko mä tulla käymään?”

”Mä en usko et se hyvä ajatus.” Pinja tiesi että jos hän näkisi Mikon, hän ei voisi vastustaa miestä.

”Ehkä myöhemmin. Mä tarviin nyt omaa aikaa.”

”Okei. Soita kun haluut nähdä.” Mikko sanoi.

Miten Pinja olikin niin heikko. Pinja yritti uskotella itselleen että oli tilanteen herra mutta tiesi totuuden. Ja Mikkokin tiesi sen. Pinja oli niin auttamattomasti rakastunut Mikkoon että ottaisi tämän takuulla takaisin. Se olisi vain ajan kysymys.

Suuttuneena itseensä Pinja käpertyi taas lattialle. Toisin kuin edellisenä yönä, uni ei tullutkaan niin äkkiä. 

*****

 Ensimmäinen työpäivä oli takana. Pinja oli viihtynyt töissä. Hänellä ei ollut aikaa ajatella Mikkoa ja tämän kanssa käynyttä keskustelua. Vaikka kauppa ei käynyt vilkkaasti, Pinjan kaikki aika meni uuden opetteluun. Päivän lopussa hän sai ensimmäisen palkkansakin ja pomo oli sen verran mukava että Pinja uskalsi pyytää hieman ennakkoakin. 

Lompakko täynnä rahaa hän suuntasi kirpputorille. Hän sai maksettua tavaransa ja sai sovittua vielä kuljetuksenkin puoleen hintaan. 

Huone näytti jo paremmalta. Ahtaalta kyllä mutta nyt Pinjan ei enää tarvitsisi nukkua lattialla. Häntä ärsytti ettei ollut aikoinaan ottanut kotoa omia tavaroita muuttaessaan Mikon luo.  Ne olivat jääneet äidille ja he olivat myyneet talon kalusteineen. 

Tyytyväisenä näkemäänsä hän istahti rajusti sohvalle joka vanhuuttaan nitisi ja natisi. Vihdoin Pinjasta alkoi tuntua että kyllä hän ehkä sittenkin pärjäisi.

***** 

Pikkuhiljaa arki alkoikin sujua. Pinja oli saanut opiskelupaikan ja hän rupesi opiskelemaan kampaamoalaa. Hän suorittaisi teoriaosuudet netin välityksellä ja näytöt kävisi suorittamassa paikallisessa kampaamossa. Pinjalla itsellään ei ollut tietokonetta mutta hän sai käyttää kirjaston konetta aina halutessaan. Pinja oli ilmoittanut äidilleenkin tilanteestaan ja äiti lupasi tulla joku kerta käymään.

Pinja kaipasi kuitenkin seuraa ja eräänä päivänä hän tunsi olonsa tavallista yksinäisemmäksi. Heikkona hetkenä hän lähetti viestin Mikolle.

”Haluutko tulla joku päivä käymään?”

Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen Mikko vastasi.

”Voisin tulla jo tänään? Missä oot?”

Pinjan vatsassa lepatteli perhosia. Hän laittoi osoitteensa ja jäi odottamaan. Hän tiesi että tekisi virheen mutta ei voinut itselleen mitään.

  ”Vai täällä sä piileksit.” Mikko sanoi tullessaan sisään muutamaa tuntia myöhemmin.

”Siisti mesta.”

”No, onhan tää vielä vähän vaiheessa.”

Mikko tarttui Pinjaa vyötäröltä ja painoi huulensa Pinjan huulia vasten. Voi, kuinka Pinja olikaan kaivannut miehen huulia ja käsien kosketusta kun ne vaeltelivat Pinjan vartalolla.

 

Mikko kahmaisi Pinjan syliinsä ja kantoi tämän sänkyyn. He ottivat kaiken menettämänsä ajan takaisin. Pinjasta tuntui kun he eivät olisi olleetkaan erossa ja kaikki tapahtunut olikin vain pahaa unta.

”Ainakin sulla on hyvä sänky.” Mikko tokaisi kun he makasivat toisiaan vasten peiton alla. Pinjalla oli niin hyvä olla. Hän tunsi Mikon lämpimän vartalon omaansa vasten ja toivoi hetken kestävän ikuisesti. 

 

Hetki kuitenkin loppui lyhyeen kun Mikko nousi. Pinja jo luuli että mies lähtisi ja särkisi taas Pinjan sydämen.

”Lähettäskö jonnekin tanssii?”. Mikko kysyikin ja Pinja huokaisi helpotuksesta.  

”Lähetään vaan?” Aikoinaan he olivat käyneet useinkin tanssimassa sillä Mikon seurassa Pinjalta ei koskaan kysytty papereita.

 

Samoin kävi tälläkin kertaa. Sisällä ei tosin ollut juurikaan muita sillä Myllymäki oli pieni kaupunki jonka asukkaat harvoin kävivät yömyöhään ulkona, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. 

 Pinja tunsi basson jytinän vartalossaan hänen ja Mikon tanssiessa lähekkäin. Heidän liikkeensä sulautuivat yhteen.

  Joitakin kappaleita myöhemmin dj alkoi soittaa hieman hitaampaa ja Mikko kysyi herrasmiesmäisesti luvan tanssiin. He tuijottivat toisiaan silmiin ja Pinjan keho kihelmöi miehen kosketuksesta kun tämä hivutti käsiään Pinjan pakaroiden yli.

”Lähdetään ottamaan jotain juotavaa.” Mikko kuiskasi Pinjan korvaan.

Yläkerrassa baarin puolella oli väkeä jo hieman enemmän. Pinja ja Mikko menivät istumaan baarijakkaroille kun heidän seuraansa istui eräs tumma mies. 

 ”Saanko tarjota neidille jotain?” Mies kysyi Pinjalta.

”Ei kiitti. Mulle on jo tulossa. ”

Mikko katseli tilannetta selvästikin vihaisesti mutta antoi asian olla. Mies kuitenkin jatkoi jutustelua Pinjan kanssa jolloin Mikko nousi ylös kaataen tuolinsa ja rynnisti miehen luo.

  ”Yritätsä iskee mun naista? Hä?” Mikko meuhkasi ja jopa hieman tönäisi miestä. Joitakin ihmisiä alkoi jo kerääntyä ympärille. Pinjaa tilanne hävetti suunnattomasti.

”En tietenkään. Näenhän minä että hän on varattu.” Tuntematon mies yritti pysyä tyynenä.

”Parempi on nähäkin tai mä en vastaa miten sulle käy!” 

 ”Mikko! Rauhotu!” Pinja tuli väliin ja yritti houkutella Mikkoa sivummalle. Siinä olikin täysi työ sillä Mikko oli tosiaan menossa miehen kimppuun.

 ”Ei sun tartte olla huolissaan.” Pinja sanoi ja lisäsi mielessään ettei ollut samanlainen kun Mikko joka pettää tilaisuuden tullen mutta malttoi olla hiljaa.

”Tuu, lähetään mun luo. Vai pitääks sun jo lähtee kotiin?” Pinja kysyi.

”Ei tartte. ”Mikko kahmaisi Pinjan itseään vasten ja näytti vielä kansainvälisiä käsimerkkejä tummalle miehelle.

"Tarkotitsä tosiaan sitä mitä sanoit sille miehelle?" Pinja kysyi uteliaana.
"Mitäs mä sanoin?"
"No et mä oon sun nainen."
"Sanoinko? En mä muista." Mikko vastasi saaden Pinjan surulliseksi.
Pinja toisteli itselleen että hänen olisi parempi unohtaa Mikko seuraavan yön jälkeen. Hän ei nimittäin ollut ennen nähnyt Mikon tätä puolta. Vaikka salaa hän toivoi että suhde tällä kertaa kestäisi sillä hänen rakkautensa Mikkoon ei ollut kadonnut mihinkään. Pinjan tunteet olivat ristiriidassa keskenään ja sekoitti hänen päänsä täysin.

Seuraavana aamuna Pinja heräsi hiljaa ja jätti Mikon nukkumaan lähtiessään töihin. He olivat sopineet että Mikko tekisi jotain hyvää ruokaa Pinjan palatessa kotiin ja he kävisivät yhdessä kävelyllä. 

Vatsa kireänä jännityksestä Pinja lopetteli päivän työt ja suuntasi kotiin. Kuitenkin talo oli hiljainen kun Pinja saapui. Ketään ei ollut paikalla ja pöydällä oli lappu.

  ”Piti mennä.” 

Pinja rytisti paperin ja viskasi sen menemään. Hän lysähti seinää vasten ja antoi kyynelten tulla. Hän arvasi että näin käy. Pinja tunsi itsensä typeräksi kun oli jälleen antanut Mikon vetäistä maton hänen jalkojen alta. 

*****

Kului noin kaksi kuukautta jonka aikana Pinja ei ollut nähnyt Mikkoa kertaakaan. Pinja oli huomannut että ilman Mikkoa hänen oli paljon parempi. Opiskelut sujuivat hyvin ja työpaikallakin hän oli saanut paljon enemmän vastuuta. 

Pinja odotti ja odotti. Äiti ei vastannut.

”Helena.” Hengästynyt ääni vastasi.

”No mä täällä. Soitin ilmeisesti huonoon aikaan.” Pinja sanoi ja irvisti mielikuvalle jossa äiti ja Paavo peuhasivat sängyssä.

”Ei kun minä olin lenkillä enkä heti kuullut puhelinta.”
  ”Lenkillä? Millon sä oot ruvennu lenkkeilee?”

”Siitä asti kun housut eivät enää mahtuneet kiinni. ” Äiti vastasi tiukasti. Pinja pystyi kuvittelemaan äidin ilmeen kun tämä peilin edessä väkisin yritti laittaa vetoketjua kiinni, tuloksetta.

”Onko joku hätänä? Tarvitsetko sinä rahaa?”

”En mä sitä. Mä arvelin kutsuu sut kahville kun mullahan on kohta synttäritkin.” Pinja sanoi.

”Vainko minut?” Äiti vastasi pettyneenä.

”No… saa kai se Paavokin tulla. Jos voit luvata ettei se taas rupee huutaa mulle.”

”Miksi Paavo sinulle huutaisi?”

Pinja ei kuitenkaan viitsinyt vastata itsestäänselvään asiaan.

”Pääsettekste tulee lauantaina puolilta päivin?”

 ”Tietysti. Nähdään silloin. Hei hei kulta.” Äiti lopetti liian nopeasti puhelun. Ei varmana se millään lenkillä ollut vaan Paavon kanssa kuhertelemassa. 
Pinjaa hieman jännitti äidin näkeminen. Hänellä oli ollut niin seesteistä viimeaikoina kun ei tarvinnut kinata kenenkään kanssa.

Pinja yritti siistiä paikkoja ennen kuin äiti ja Paavo tulisi. Hän oli hankkinut viimeisillä rahoillaan verhot ikkunaan ja maton jotta huone näyttäisi kodikkaammalta. Äiti ja Paavo tulisivat hetkenä minä hyvänsä.

Pinja oli ulkona vastassa ja äiti ryntäsi Pinjan luo.

”Hyvää syntymäpäivää!” Äiti halasi tiukasti tytärtään. Vasta silloin Pinja huomasi Paavon joka kantoi televisiota. 

”Toivottavasti sinulla ei ole vielä televisiota.” Paavo sanoi kysyvä ilme kasvoillaan.

”Ei oo. Ei teidän ois mitään tarvinnu tuoda. Kiitos tosi paljon.”

Paavo vei television sisälle ja Helena ja Pinja seurasivat häntä.

”Onpas täällä mukavan näköistä. Ihan erilaista kuin ukin aikaan.” Helena katseli ympärilleen Paavon nyökytellessä päätään kuin vieteri.

”No en nyt tiedä. Kirpparilta hankittuja tavaroita. ”

Kaikki olivat jonkin aikaa hiljaa kunnes Pinja tokaisi äidilleen.

”Sä oot tosiaankin lihonut. Ettet vaan ois raskaana.”

Helena ja Paavo katsahtivat toisiinsa.

”Sä siis oot paksuna! Eiks niin?” Pinja kysyi ja tunsi miten viha alkoi kuplia hänen sisällään vaikkei ymmärtänyt miksi. Hän kuitenkin sai hillittyä itsensä.

”Niin. Se oli vähän niin kuin vahinko…”

”Ei sun mulle tartte selittää. Aikuisiahan te ootte.” Pinja yritti sulatella asiaa ja huomasi ettei se nyt niin kamalaa ollutkaan vaikka sääli lasta jo nyt kun Paavo oli hänen isänsä.

”Mä voisin keittää kahvit. Maistuisko?” Pinja halusi jo vaihtaa aihetta.

”Keitä vaan. Voi! Minä melkein unohdin. Minä käyn autolla.” Helena riensi ulos samalla kun Pinja kaivoi kahvinkeittimen kaapin kätköistä.

”Vieläkös sinä ja se Mikko olette yhdessä?” Paavo kysyi.

”Ei olla.” Pinja vastasi ärtyneenä. Taasko se riitely alkaa. Paavo kuitenkin vastasi vain ”hyvä”.

 Äiti palasi autosta kakun kanssa ja laittoi sen pöydälle.

”Uskaltaaks tuota syödä kun se on muhinu autossa ties miten pitkään?” Pinja kysyi.

”Tottakai uskaltaa. Tuosta lähikaupasta ostettiin just äsken.” 

Äiti rupesi laittamaan kynttilöitä kakkuun jonka jälkeen Pinja pikaisesti puhalsi kynttilät sammuksiin. 

 

Pinja vietti 17-vuotis synttäreitään hieman erilailla kuin olisi vielä muutamia kuukausia sitten kuvitellut. Oikeastaan päivä oli ollut ihan mukava. Äiti ja Paavo eivät yrittäneetkään riidellä Pinjan kanssa ja Pinja sai kauan kaipaamansa telkkarin. Kakkukin oli ihmeen hyvää eikä ainakaan vielä mahaan koskenut. Kaipa se oli sitten ihan syötävää. Päivän pilasi vain tekstiviesti illalla Mikolta joka toivotti hyvät syntymäpäivät. Pinja mietti vastaisiko jotain ivallista mutta päätti poistaa Mikon numeron kokonaan pois ja soitti eräälle toiselle henkilölle.

”Moi kulta. Joko sinne voi tulla?” Miehen ääni kysyi.

”Tuu vaan. Ota joku elokuva mukaan. Mä sain telkkarin lahjaksi mutsilta.” Pinja sanoi hymyillen.

”Okei. Oon ihan pikana siellä.” Kuului toisesta päästä.

Toivottavasti piditte. Kommentit yhä ilahduttavat päivääni. Saa viskellä risuja ja ruusuja.
Ja ne jotka haluavat että ilmoitan uusista osista saa vinkata.