Osa on hieman lyhyempi kuin ennen mutta toivottavasti se ei haittaa. Olkaa hyvä.
Pinja ja Daavid ajelivat kotiinpäin. He olivat käyneet kaupassa ostoksilla ja tullessaan kotipihaan he näkivät Ilonan ja Annikan pomppivan trampoliinilla. Pinja hieman kurtisti kulmiaan nähdessään lapsensa ystävän, sillä ei oikein pitänyt tytöstä. Hänestä Annika oli koppava ja hieman itseään täynnä, vaikka nuori vielä olikin. Pinja kuitenkin tiesi ettei Ilonalla juuri ollut muita ystäviä, joten hän ei halunnut puuttua tyttöjen ystävyyteen.
”Tuotiin kyllä. Tänäänkös sinä Annika jäät meille yöksi?”
Pinja kysyi Daavidin jo mentyä sisälle tavaroiden kanssa.
”Joo, eikös se niin ollut?” Annika sanoi.
”Niinhän se taisi olla.” Pinja sanoi ja meni hänkin
sisälle. Hän kuitenkin kuuli kuinka Annika nauroi ja sanoi häntä fossiiliksi.
”Ei oikeestaan. Ehkä joskus kun me ollaan käymässä
kaupungilla.”
”Onneksi mun vanhemmat ei oo noin vanhoja. Mä en kyllä ikinä
ilkeis kulkee niitten kanssa missään.” Annika jatkoi kuittailuaan. Ilona oli jo
niin tottunut kaverinsa puheisiin ettei jaksanut enää välittää.
Illalla tytöt istuivat pyjamat päällään Ilonan huoneessa
kuunnellen musiikkia ja piirrellen lattialla.
”Musta se Karri on tosi ihana. Mä haluisin seurustella sen
kanssa.” Annika sanoi tarkoittaen poikaa joka oli kaksi vuotta vanhempi heitä.
”Mut eikös se oo sen Tiian kanssa?” Ilona kysyi väliin.
Häntä itseään ei pojat vielä pahemmin kiinnostaneet mutta Annika jaksoi puhua
pojista taukoamatta.
”Ihan sama. Saan mä silti yrittää.”
Ilona
jatkoi piirtämistä. Hän oli lopettanut balettihaaveet ja unelmoi nykyään
muotisuunnittelusta. Hänestä oli ihana suunnitella vaatteita ja pukea erilaisia
asukokonaisuuksia. Ilona olikin pyytänyt isältään että ostaisi hänelle
ompelukoneen. Isä oli luvannut miettiä asiaa.
*****
Saku kirjoitti muistiinpanoja taululta. Hänen pitäisi vielä
viedä koulun jälkeen läksyt Sinille kun tämä oli sairastunut flunssaan. Kesken
oppitunnin luokanovi kävi ja rehtori keskeytti tunnin.
”Saanko lainata Sakua hetken?” Rehtori Kivinen kysyi
ja katsoi Sakuun.
”Niin olen.” Saku vastasi kurkku käheänä. Hän aavisti jo
pahinta.
”Valmentajasi ja liikunnanopettajasi olivat minuun
yhteydessä ja pahoin pelkään että sinä et sinne lukioon pääse.”
”Miksen?”
”Ei se polvi niin pahana ole. Mä lepään vaan vähän aikaa ja
sit se on kunnossa. Ihan tosi. En mä muuta osaa tehdä kun pelata futista.”
”Rauhoituhan nyt.” Rehtori kehoitti.
”Mun on pakko päästä sinne kouluun. Mitä muutakaan mä
tekisin?” Saku miltei aneli.
Saku nyökkäsi hiljaa ja puri huultaan.
”Minä ilmoitan asiasta vanhemmillesi ja selitän
tilanteen. Miettikää yhdessä miten tästä jatketaan eteenpäin ja jutellaan
sitten myöhemmin lisää. Hakuaikaa on jäljellä vielä reilu kuukausi.” Kivinen
sanoi ja saattoi Sakun pois huoneesta. Saku lysähti istumaan käytävälle ja
manasi polveaan. Siihen tosiaan sattui ja kovasti mutta hän oli yrittänyt
peittää sen mutta nyt sekin oli ihan turhaa.*****
”Älä edes kuvittele. Mulla on hirvee olo.” Sini sai
sanotuksi ja sai kovan yskänpuuskan. He kävivät läksyt äkkiä läpi ja Saku meni
keittämään teetä. Sini laahusti pöydän ääreen ja kysyi.
”Miks sä oot noin hiljainen? Onko jotain sattunut?” Sini kysyi ja Saku alkoi kertoa käymästään
keskustelusta rehtorin kanssa ja Sini näki kuinka vaikea paikka se pojalle oli.
”Mut voithan sä tehdä jotain muuta. Ei se jalkapallo voi
olla sun koko elämäs.”
”Mutkun se on!” Saku sanoi ja tajusi vasta sitten mitä oli
sanonut.
”Anteeks. Tietty sä oot myös mut kyllä sä tiedät mitä
mä tarkotan.” 
”Ai ei vai? Mä kyllä olisin ollut valmis jatkamaan mut mä en
tienny että sä et haluu olla enää mun kaa.” Saku sanoi.
”No haluun tietysti mutta mietihän nyt vähän. Milloin
me ois muka nähty toisiamme? Pari kertaa vuodessa? Luuletko sä että se riittää
pitämään suhdetta kasassa.” 
”Niin mäkin rakastan sua.” Sini vastasi takaisin. Kumpikin
oli hiljaa kunnes Sini jatkoi.
”Mitä sä aiot tehdä?”
”Jään tänne ja meen sun kanssa naimisiin ja sit tehdään
tusina lapsia.” Saku vitsaili. Sinillä oli kurja oli mutta vastasi silti.
”Oliko toi kosinta?” *****
Parin vuoden kuluttua
Ilona auttoi äitiään siivouksessa. Äidillä oli selkä
reistaillut viime aikoina ja Ilona halusi olla hieman apuna kotona. Varsinkin
kun hän oli aiheuttanut lisää harmaita hiuksia vanhempiensa päihin täytettyään
15.
Hän oli juuri imuroimassa omaa huonettaan kun näki
äidin seisomassa ovensuussa. 
”Mikä tämä on?” Pinja kysyi ääni väristen.
Ilona katsoi sydän jyskyttäen kondomia joka oli äidin
kädessä.
”Mistä sä ton löysit?”
”Onko tämä sinun?”
”No on on, mut mistä sä sen löysit?” Ilona tiukkasi ja nappasi muovikäärön äitinsä kädestä.
”Se oli sinun housujesi taskussa. Olin laittamassa niitä
pyykkiin ja tyhjensin taskut.” Pinja sanoi.
”Eikö sinulla ole mitään sanottavaa?” Pinja kysyi
surullisena.
”No mitä pitäis sanoa?”
”Sano edes oletko sinä jo tarvinnut näitä?”
”Ei oo totta. Enhän mäkään kysele sun seksielämästä. Anna mun
jo olla!” Ilona sanoi ja alkoi vetää ovea äitinsä nenän edestä kiinni.
”Ilona kuuntele nyt. Sinä olet vasta 15. Tottakai minä olen
huolissani. Sano edes miten pitkään sinä olet tarvinnut näitä. Ole kiltti.”
Pinja pyysi. Ilona rauhoittui nähdessään huolen joka paistoi äidin kasvoilla.
”No niitä jaeltiin koulussa kun meillä oli valistusta.
En mä oo niitä vielä tarvinnut mutta hyvähän niitä on olla mukana. Eikös?”
Ilona sanoi ja yritti hymyillä. Hän ei taatusti kertoisi vanhemmilleen
totuutta.
Pinja nyökkäsi ja vei imurin mennessään. Ilona laittoi oven kiinni hänen selkänsä takana.
*****
”Sano vaan mitä asiaa.” Saku vastasi vain vilkaisten
äitiään.
”Minä ja isäsi ollaan päätetty että jos sinä et
ryhdistäydy niin saat etsiä muualta asunnon.” 
Saku kääntyi katsomaan äitiään.
”Sainhan minä sinut lopettamaan pelaamisen.” Pinja sanoi
voitonriemuisesti.
”Ai etkö sä ollutkaan tosissas?” Saku kysyi.
”Olin tietysti. Luuletko että me aiomme katsoa
tuollaista vielä pitkään? Nyt hankit töitä tai lähdet kouluun. Aikuinen mies.”
Pinja sanoi ja jätti Sakun hölmistyneenä istumaan.
Saku aukaisi työvoimatoimiston sivut ja rupesi etsimään työpaikkoja. Vain harvoihin paikkoihin ei tarvinnut koulutusta. Viimein hän löysi paikan johon päätti soittaa.
”Nyt jo? Eihän se kestänytkään kuin kaksi vuotta.” Daavid
sanoi lehtensä takaa.
”Minne pääsit?”
”Rakennukselle apupojaksi. En mä taida muuhun kelvatakaan.”
Saku sanoi mutta oli kuitenkin iloinen saatuaan edes jotain työtä. Sinikin oli
ollut todella mielissään asiasta.
”No nythän sinä voit maksaa vuokraa.” Daavid ehdotti.
”Tai sitten mä etsin oman paikan.”
”Miks ihmeessä se haluis asua täällä?” Saku ihmetteli.
”No eihän sitä koskaan tiedä. Ilmainen asunto, ruokaa
aina jääkaapissa. Teidän ei tarvitsisi kuin olla ja elellä.” 
”Ai nyt voitas vaan olla mutta muutama päivä sitten olitte
jo potkimassa mua pellolle.” Saku vastasi.
”No pakkohan meidän oli saada sinut järkiintymään.
Sinähän olisit muuten homehtunut tuohon tuoliin kiinni.” Daavid vastasi
pojalleen.
”Se voisi olla ihan hyvä ajatus.” Sini sanoi. He olivat
pitkästä aikaa rannalla kun oli niin ihanan lämmin ilma.
”Ihan tosi? En kyllä olis uskonut että haluisit
muuttaa minun vanhempien kanssa samaan taloon.”
”Miksen. Sinun vanhemmat on tosi mukavia. Ja eihän siellä tartteis montaa vuotta asua. Vähän aikaa vaan että saadaan hieman säästettyä rahaa ja ostetaan sitten oma talo. Kyllä se minulle kävisi.” Sini sanoi. He päättivätkin että Sinin valmistujaisten jälkeen he hakisivat tytön tavarat ja muuttaisivat saman katon alle.
*****
Pinja ja Daavid olivat kutsuneet Lotan ja Kasimirin kylään. Pinja oli leiponut muffinsseja ja he istuivatkin kahvipöydän ääressä jutellen.
”Ei ole vielä. Ajateltiin vähän tapetoida makuuhuonetta
mutta muuten ei ole suunnitelmia.” Kasimir vastasi.
”Pystyisittekö te tulemaan tänne pariksi päiväksi tuon
nuorison seuraksi kun me ajateltiin Daavidin kanssa lähteä pienelle lomalle.”
Pinja kysyi toiveikkaana. Sakuhan toki jo pärjäisi, mutta Ilonalle he halusivat
jonkun katsomaan tytön perään. Pinja luotti enemmän Lottaan kuin Sakuun
vahtihommassa.
*****
*****
”Kilpisillä, Sini puhelimessa.”
”Se on teille.” Sini sanoi vakavana ja ojensi luurin
tietoisesti Daavidille. Pinja tuli kuitenkin myös kuunteluetäisyydelle.
”Iltaa. Täällä puhuu lääkäri Saara Pääkkönen. Oletteko te
Ilona Kilpisen isä?”
”Kyllä olen. ” Daavid vastasi ja tunsi kuinka Pinjan sormet
puristuivat hänen kätensä ympärille.
”Teidän tyttärenne tuotiin reilu tunti sitten
ensiapuun huonossa kunnossa. Hänelle jouduttiin tekemään vatsahuuhtelu. Emme
vielä tiedä mitä muuta hän on nauttinut kuin alkoholia ennen kuin
laboratoriovastaukset tulevat. Pystyttekö te tulemaan tänne niin voisimme
jutella?” Lääkäri puhui nopeasti ja taustalla kuului huutoja ja muutakin
hälinää.
”Tottakai. Onko Ilona kuitenkin kunnossa? Eihän hän ole
vahingoittunut mitenkään?”
”No eihän hän tietenkään täysin kunnossa ole mutta
hengissä kuitenkin. Jospa tulisitte tänne niin jutellaan sitten paremmin. Minua
odotetaan.” 
”Me tulemme.” Daavid sanoi mutta puhelu oli jo katkennut. Daavid tiesi että ensiavussa oli usein liian kiire mutta hän ei osannut suhtautua uutiseen lääkärinä vaan isänä. Hän ei uskonutkaan että pystyisi ajamaan autoa joten Saku lähti kuskiksi.
Saku istui tuolissa ajatuksiinsa syventyen ja Daavid yritti lohduttaa vaimoaan.Aikaa kului useampi minuutti kunnes lääkäri viimein saapui. He kättelivät ja esittäytyivät.
”Kyllä.”
”Tyttärenne siis tuotiin tänne noin kahdeksan aikaan illalla
huonossa kunnossa. Hän oli tajuton tullessaan ja jouduimme lopulta tekemään
hänelle vatsahuuhtelun. Tilanne on nyt vakaa. Labratulosten mukaan hän on
nauttinut joitakin lääkkeitä mutta ei mitään vaarallista, lähinnä särkylääkettä
mutta ei niitäkään suurissa määrin. Onko tyttärellänne ollut aiemmin ongelmia
alkoholin käytön takia?”
”Ei meidän tietääksemme. Onhan hän hieman kapinoinut ja ollut
enemmän kavereidensa kanssa kuin meidän, mutta koskaan emme ole haistaneet
hänestä alkoholia.” Pinja sanoi itku kurkussa.
”Voi ollakin että tämä on ollut ehkä ensimmäinen kerta.
Promilleja oli nimittäin melko vähän. Luultavasti hän ei ole tottunut alkoholiin,
eikä noin nuoren tietysti pitäisi ollakaan.” Lääkäri selitti hieman toruvasti.
”Selviääkö hän?”
”Tottakai. Kunhan nyt pysyttelisi erossa alkoholista.
Tässä olisi voinut käydä huonosti. Ilona joutuu jäämään ainakin huomiseen joten
älkää olko pitkään jotta hän saisi levätä.” Lääkäri sanoi ja poistui huoneesta.
”Niin kulta?” Pinja kysyi ja pyyhki silmiään.
”Mitä on tapahtunut?”
”Sinä olet sairaalassa. Mutta nyt kaikki on hyvin. Lepää
vain.” Pinja sanoi silittäen Ilonan poskea hellästi.
”Miksi?” Ilona kysyi. Häntä väsytti suunnattomasti mutta hän
halusi tietää miksi oli sairaalassa.
”Sinä joit liikaa alkoholia. Muistatko?”
Siellä he olivat jatkaneet juomista ja Ilona oli valitellut päänsärkyä. Poika oli tarjonnut Ilonalle lääkettä ja vähän muutakin. Ja nyt hän oli tässä.
”Anteeksi.” Ilona kuiskasi vanhemmilleen. Pinja ja Daavid
kuitenkin vain silittelivät ja halailivat tyttöä.
Saku sanoi menevänsä soittamaan Lotalle. 
”Hei, anteeksi. Olisiko teillä vielä hetki aikaa?” Saku
kysyi.
”Niin?”
”Tuota. Minä olen Ilona Kilpisen isoveli. Teittekö te muita
tutkimuksia Ilonalle?”
”Mitä tarkoitat?”
”Minun varmaan pitäisi puhua siitä vanhempiesi kanssa.”
Lääkäri ehdotti.
”Eivät he sitä kestäisi. Minä olen jo aikuinen ja… olkaa kiltti.
Minun on pakko saada tietää. Ilona on minun siskoni.”
”Hyvä on. Me tosiaan teimme hänelle
raiskaustutkimuksen. Hän oli kyllä ollut vastoittain yhdynnässä mutta häntä ei
raiskattu.” 
”Kyllä olen.”
”Kiitos.” Saku sanoi ja antoi naisen mennä. Saku oli
niin helpottunut uutisesta että oikein sydämeen koski. Hieman paremmalla
mielellä hän suuntasi takaisin perheensä luo.*****
Pikkuhiljaa
arki palasi taloon. Ilona piti vapaata koulusta ja Pinja ja Daavid passasivat
tyttöä. Saku ja Sini kävivät molemmat töissä. Saku oli saanut vakituisen paikan
rakennuksilta eikä enää miettinyt koulunkäyntiä.
Hän
oli tyytyväinen muurarin työhön, vaikkei palkka ollutkaan järin suuri. Mutta
kyllä sillä toimeen tuli. Sinillä oli äitiysloman sijaisuus kukkakaupassa, joka
kestäisi vielä puoli vuotta.
*****
”Muistan. Mitä siitä?”
”Sitä vaan että nyt minä sitten teen sen.”
”Ai minkä?”
”No kosin.” Saku sanoi ja polvistui Sinin eteen.
”Tulisitko vaimokseni?” Saku sanoi vakavana. 
”Tietysti tulen. Ei epäilystäkään.” Sini sanoi ja veti Sakun
syleilyynsä.
”Teit minusta juuri valtavan onnellisen.” Sini jatkoi.
Kaikki eivät kuitenkaan olleet onnellisia. Ilona tutki kalenteriaan ja laski yhä uudestaan ja uudestaan päiviä joutuen viimein myöntämään että hänen kuukautisensa olivat tosiaankin myöhässä.
