Olisi taas uuden osan aika. Eihän tuosta kovin pitkä taida ollakaan edellisestä. Kiitos taas kaikille edelliseen osaan tulleista kommenteista. Ihania olette.
"Pärjäättekö te nyt varmasti? Jospa me ei lähdetäkään. En minä taida vielä pystyä." Sini hokee ja nappaa Roopen takaisin syliinsä.
"Ettehän te ole kuin muutaman tunnin. Kyllä me se aika pärjätään, vai mitä pikkuinen." Pinja vastaa ja ottaa lapsenlapsensa takaisin syliinsä mistä hänen äitinsä hänet juuri nappasi.
"Tule nyt. Me myöhästytään kohta." Saku sanoo ja vetää vaimoaan hihasta. He olivat menossa elokuviin ja syömään heidän toisen hääpäivänsä kunniaksi. He olivat tosin siinä vähän myöhässä muutaman kuukauden. Sini ei vain ollut raaskinut jättää Roopea aiemmin hoitoon. Vastahakoisesti Sini lähti Sakun perään.
"Päästään samalla testaamaan tätä uutta ärhäkkää peliä." Saku virnisti. Hän oli ostanut Sinin vastusteluista huolimatta uuden auton. Sini luotti yhä heidä vanhaan Volkswageniin jolla hän ajoi tarvittaessa. Sini katsoi miestään alta kulmain.
"Vai ärhäkkää? Sinin tuurillasi saat vielä sakot jos hurjastelet."
"No enkä saa." Saku sanoi ja peruutti pihatieltä pois.
Saku todellakin ajoi reipasta ylinopeutta. Sini ei varsinaisesti pelännyt Sakun kyydissä,sillä mies oli hyvä ajaja. Sini enemmänkin pelkäsi poliisia ja syystäkin. Heidän ollessaan jo melkein taajama-alueella, Saku tajusi vilkaista takapeiliin.
"No voihan paska!" Hän henkäisi. Heidän takanaan ajoi poliisi joka vilkutti valoja pysähtymisen merkiksi. Kuuliaisesti Saku ajoi tienpientareelle.
Poliisi tarpoi hitaasti heitä kohti."
"Ajokortti ja rekisteriote." Poliisi pyysi kohteliaasti. Saku kaivoi lompakkonsa takin taskusta ja ojensi ne poliisille.
"Taidat tietääkin miksi pysäytin teidät?"
"Taisi jalka vahingossa lipsahtaa kaasun puolelle tarpeettoman pitkäksi aikaa." Saku vastasi.
"Näin on. Miksi moinen hoppu?" Poliisi kysyi.
"Ostin vasta tämän auton ja piti vähän testata. Huono tekosyy, tiedän." Saku sanoi. Hän ei viitsinyt keksiä tekosyitä vaikka olisi tehnyt mieli.
Poliisi nyökkäsi ja meni autonsa luo.
"Et sitten voinut olla hurjastelematta?" Sini kysyi ja puisteli päätään.
Hetken kuluttua poliisi saapui takaisin.
"Pakko minun on kirjoittaa sakkoa vaikka liikennettä on näin vähän. Ajakaahan tästä lähin rajotusten mukaan."
"Selvä." Saku sanoo.
"Turvallista iltaa." Poliisi vielä lisää lopuksi ja päästi heidät jatkamaan matkaa.
"Kylläpä säikäytti. Oletko nyt tarpeeksi testannut tätä ärhäkkää peliä?" Sini sanoo.
"No älä nyt aloita. Ei niitä kyttiä yleensä näy kun muut kaahailevat." Saku vastasi vaitonaisena. Loppumatkan he olivatkin hiljaa.
*****
Kotona Pinja leikki Roopen kanssa. Daavid seurasi heitä sivusta.
"Annapas se poika minulle niin me lähdetään katsomaan pöllöä."
"Mitä ihmettä sinä höpötät? Missä sinä olet pöllön nähnyt?" Pinja kysyy ihmeissään.
"No tuolla meidän pihapuussa." Daavid sanoi ja ojensi käsiään. Hieman vastahakoisesti Pinja ojensi Roopen miehelleen ja oli aikeissa mennä mukaan.
"Seis. Jää sinä tänne. Tämä on meidän miesten juttu. Pöllö pelkää naisia." Daavid sanoi ja meni vauvan kanssa ulos.
Pinja jäi hieman jännittyneenä katsomaan ikkunasta minne Daavid oli okein poikaa oli viemässä. Hän ei päästänyt parivaljakkoa hetkeksikään silmistään.
Hän näki kuinka Daavid viittoili puuhun päin mutta Pinja ei tiirailustaan huolimatta nähnyt mitään. Oli kyllä jo pimeää mutta silti. Juuri kun hän oli jo kutsumassa pojat sisälle, Daavid kääntyi kohti taloa. Mies näytti niin onnelliselta, pitkästä aikaa. Pinjan sydän miltei suli hänen ajatellessaan kuinka vähän ilonaiheita Daavidilla nykyään oli. Jos joku näkymätön pöllö sai miehen onnelliseksi, olkoon sitten niin. Hän ei siihen puuttuisi.
*****
Saku hyväili vaimonsa ihoa heidän istuessa elokuvateatterissa. Sali oli melko tyhjä mutta se ei heitä haitannut. Päinvastoin.
Saku yritti suudella Siniä mutta tämä sihahti ja sanoi haluavansa katsoa kuvan rauhassa. Siitä oli niin pitkä aika kun he olivat viimeksi käyneet elokuvissa joten Sini ei halunnut käyttää aikaa kuherteluun.
Vaikka ei sekään pahaksi olisi ollut. Heillä ei nykyään tuntunut olevan tarpeeksi aikaa toisilleen. Tämä ilta tuli tosiaan tarpeeseen.
Kun elokuva oli loppunut, he siirtyivät vieressä sijaitsevaan pieneen ravintolaan. He tilasivat härän sisäfilettä ja nauttivat toistensa seurasta ja hyvästä musiikista joka hiljaa kuului taustalla.
"Milloinkas sinä meinaat mennä takaisin töihin?" Saku töksäytti kesken heidän ruokansa.
"Mitenniin? Pitäisikös minun jo mennä?" Sini kysyi. Ei hän ollut ajatellut asiaa sillä hänen mielestään heillä meni rahallisesti ihan mukavasti.
"Ei kun minä vain ajattelin että sinä itse haluaisit."
"En minä vielä. Roope on kuitenkin pieni vain vähän aikaa. " Sini puolusteli.
"Ihan miten vaan. Teet niinkuin itsestäsi parhaalta tuntuu."
"Niin teenkin." Sini vastasi liian kiihkeästi. Tämänhän piti olla rentouttava ja miellyttävä ilta heille molemmille. Ei hän halunnut tapella. Hän hengitti syvään ja vaihtoi puheenaihetta.
"Ensi lauantainahan on Roopen synttärit. Mitä me hankitaan hänelle lahjaksi?"
"En tiedä. Päätä sinä." Saku sanoi ja jatkoi ahmimista.
"Olisi kiva jos sinäkin olisit kiinnostunut lapsestasi." Sini sanoi ja nyt häntä jo suututti vaikka hän yritti hillitä mielensä. Saku oli ollut viime aikoina niin kiinni töissä ettei melkein muistanut että heillä oli lapsikin.
"No olenhan minä. Mikä sinua vaivaa?" Saku kysyi yllättyneenä. Vaimo käyttätäytyi oudosti. Mitä hän nyt oli tehnyt väärin.
"Anteeksi. Mutta jotenkin tuntuu että sinua ei kiinnosta mikään muu kuin työ."
"No töissä on ollut vähän rankkaa. Minun olisi ehkä pitänyt kertoa mutta pomo kertoi että jollekulle on tiedossa lomautus. Ei ehkä minulle mutta parille kaverille. Se pistää miettimään että onko loppujen lopuksi enää minullekaan töitä." Saku kertoi.
"Miksi et ole kertonut mitään? Ja vastahan sinut ylennettiin." Sini kysyi hieman pehmeämmin kutitellen samalla Sakun sormia.
"Ei se siihen katso. Mutta ei pilata työasioilla tätä iltaa." Saku sanoi ja odotti että Sini sai syödyksi loppuun.
Heidän ajessa takaisin kotiin Sini avasi suunsa.
"Miksi sinä ostit tämän auton vaikka meillä ei välttämättä ole varaa sitä pitää?"
"En vielä silloin tiennyt. Ja johan minä sanoin ettei minua todennäköisesti lomauteta." Saku vastasi ja jatkoi hetken päästä.
"Yritin minä käydä perumassa autokaupat. Myyjä sanoi että oli antanut kuulemma niin paljon alenusta että kaupan purku ei enää onnistu."
"Automyyjät on kyllä huijareita." Sinikin sai sanotuksi. Ei hän voinut tilanteesta Sakua syyttää. Ainahan mies yritti tehdä asiat oikein. Ehkä siksi Saku oli kysynyt Sinin töihinpaluusta. Sini päätti miettiä asiaa kunhan Roopen synttärit olisi ohi.
*****
Lauantai koitti. Oli lämmin ilma. Täydellinen päivä viettää syntymäpäiviä. Valitettavasti puolet vieraista olivat kipeinä tai muuten estyneitä tulemaan paikalle. Päivä sujui silti iloisissa merkeissä.
Pinja ja Daavid olivat hankkineet Roopelle hienon autoradan joka taisikin olla pojan lempilahja. Pojan omat vanhemmat olivat hankkineet palapelin ja uusia vaatteita. Seuraavana päivänä olisi tiedossa myös retki, mutta sitä he eivät vielä pienelle päivänsankarille paljastaneet.
Koko perhe istui pitkän tovin pöydän ääressä syöden kakkua.
Daavidkin oli pirteä ja jaksoi peuhata Roopen kanssa pitkälle iltaan. Roopesta ja Daavidista olikin tullut ylimmät ystävät ja aina kun mahdollista, he viettivät aikaa yhdessä.
Pinja oli tiskaamassa astioita kun Saku tuli ihmettelemään minne Roope oli kadonnut.
"Hän on ukkinsa kanssa katsomassa pöllöä."
Saku tiiraili ulos ja näki isänsä kantamassa lasta ja he molemmat osoittelivat puuhun.
"Mitä pöllöä?" Sakukin ihmetteli kuten Pinja aiemmin.
"No tiedäthän sinä isäsi. Hän kuvittelee että meidän puussa asuu pöllö joka pelkää naisia." Pinja nauroi.
"No sittenhän minä kai voin mennä katsomaan. Olenhan minä sentään mies." Saku sanoi ja meni ulos. Hän oli huolissaan isästään. Tämän muisti oli pikkuhiljaa huonontunut eikä Saku enää tiennyt millainen tulevaisuus Daavidilla olisi edessään. Myös hänen äitinsä jaksaminen huoletti häntä kovasti.
"Hei isä." Saku tervehti.
"Sshh. Pelästytät sen pois." Daavid vastasi ja Roope hänen sylissäänkin laittoi sormen suun eteen.
"Ssss."
Saku oli juuri sanomaisillaan ettei siellä mitään pöllöä ole kun hänkin näki sen.
Siellä tosiaan istui pöllö puussa. Se katsoi heitä yhtä tarkkaavaisesti kuin he sitä.
He ihastelivat sitä niin pitkään kunnes Sini avasi oven ja pyysi heitä iltapalalle. Samassa pöllö lensi tiehensä.
"No nyt sinä säikytit sen pois!" Saku harmitteli. Hän oli ollut yhtä innoissaan kuin muutkin perheen miehet isosta linnusta.
"Minkä?" Sini ihmetteli.
"No sen pöllön." Saku sanoi ja miehet siirtyivät sisätiloihin. Pinjakin oli kuullut muiden puheet ja arveli Sakunkin höpisevän omiaan.
"Et kai sinäkin?"
"Siellä oikeasti oli pöllö. Semmoinen ruskeanharmaa." Saku sanoi.
"Johan minä sinulle aiemmin siitä kerroin. Etkö sinä muista?" Daavid sanoi Pinjalle ja meni hakemaan pienen piiraan pöydältä.
"No niinhän sinä kerroit..." Pinjaa hävetti ettei hän aikaisemmin ollut uskonut miestään.
*****
Seuraavana päivänä Saku, Sini ja Roope lähtivät eräälle maatilalle jossa sai käydä katsomassa maatilan eläimiä. Siat olivat Roopen mielestä kiinnostavia. Aina kun he olivat menossa pois sikojen luota, Roope halusi mennä uudestaan niitä katsomaan.
"Taidat tykätä possuista." Saku totesi pidellessään Roopea sylissään. Poika nyökytti päätään innokkaasti ja yritti matkia possujen ääntelyä.
Suunnistaessaan navettaan, maatilan emäntä kysyi haluaisiko jompikumpi vanhemmista kokeilla lehmän lypsämistä. Saku kieltäytyi mutta Sini oli innokas kokeilemaan.
Rohkeasti hän tarttui lehmän nisää ja alkoi lypsää. Hieman opastusta hän tarvitsi jotta maitoa alkoi suihkuta sankoon. Vilkaistessaan miestään, Sini näki Sakun kohottavan kulmiaan.
"Vai muka ensikertalainen? Olet tainnut tehdä tuota ennenkin." Saku virnuili.
"Hiljaa siellä." Sini sanoi ja häntä alkoi naurattaa miehensä kaksimieliset vihjailunsa.
Hevosten luona Sini paljasti hieman pelkäävänsä niitä joten Saku vei Roopen lähemmäs isoa ruskeaa hevosta.
Poika tarjosi hepalle jopa heinää jota iso elikko alkoi rouskuttaa mielellään. Roopea nauratti ja nauru tarttui vanhempiinkin.
Lopulta he menivät vielä katsomaan kanoja kun Roope alkoi itkeä kovasti.
"Mikä nyt on?" Sini kysyi hellästi ja nosti pojan syliinsä.
"Ei kanoja tarvitse pelätä. Ne on tuolla verkon toisella puolen." Roope rauhoittuikin, mutta heti kun he laskivat pojan takaisin maahan, hän alkoi itkeä lohduttomasti. Sini lohdutteli lasta ja he päättivät lähteä takaisin kotiin. Johan he olivat olleet maatilalla useamman tunnin ja Roope alkoi näyttää väsymisen merkkejä.
*****
Daavid yritti katsella televisiota mutta ei ollut muistanut mistä napista sai lisää ääntä eikä hän viitsinyt pyytää vaimoltaan apua. Siksi tv oli äänetön. Sen Daavid kuitenkin hoksasi että kyseessä oli ilmeisesti uutiset mutta ei hän siitä paljoa välittänyt. Häntä huoletti ennemminkin se mitä hänen päässään tapahtui. Häntä suorastaan inhotti nykyinen olotila.
Joka päivä hän muisti entistä vähemmän asioita ja eräänä aamuna katsellessaan vaimonsa nukkumista, Daavid ei enää ollut muistanut edes vaimon nimeä.
Säikähtäen kovasti, hän oli luikkinut äänettömästi kylpyhuoneeseen ja itki. Daavid tiesi ettei ollut itkenyt moneen vuoteen mutta silloin kyyneleistä ei meinannut tulla loppua. Kun hän viimein oli kuullut vaimonsa heränneen ja hyräilevän makuuhuoneessa, nimi oli tupsahtanut hänen päähänsä: Pinja. Kuinka hän pystyi unohtamaan niin kauniin nimen. Daavid ei kuitenkaan uskaltanut sanoa siitä kenellekään. Daavid nimittäin tiesi että hän joutuisi hullujen huoneelle jos menisi liikoja puhumaan. Sillä Daavid oli varma että hän oli vähintäänkin hullu!
PInja katseli miestään. Daavid näytti kalpealta ja tämä oli yskinyt ja niistänyt koko viime yön niin ettei Pinja ollut saanut kunnolla nukutuksi.
"Haluatko että keitän sinulle teetä?" Pinja kysyi.
"Keitä vain. Minua koskee päätä. Taitaa olla flunssa tulossa." Daavid vastasi.
"Pitäisikö meidän käydä lääkärissä"
"Eihän nyt nuhan takia tarvitse lääkäriin mennä." Daavid nousi seisomaan ja sai kovan yskänpuuskan. Sen loputtua hän katsoi vaimoaan ja sanoi.
"Ihan totta. Ei minulla mitään hätää ole." Daavid halasi Pinjaa varovasti, aivan kuin pyytäen anteeksi kaikkea sanomaansa. Välillä Daavidilla oli selkeitä hetkiä ja hän tiesi olleensa kohtuuton vaimoaan kohtaan.
"Tiedäthän miten tärkeä minulle olet?" Pinja kysyi kun he irtautuivat toisistaan.
"Tiedän. Olen pahoillani että minusta on ollut niin paljon vaivaa."
"Älä puhu tuollaista. Ei sinusta ole vaivaa. Minähän rakastan sinua. En tiedä mitä tekisin ilman sinua." Pinja sanoi ja hänelle nousi pala kurkkuun ajatellessaankin elämää ilman Daavidia.
"Kai sinä ymmärrät ettei minulla ole enää paljon aikaa. Olen vanhempi kuin sinä ja minulla on jo vaivoja." Daavid sanoi.
"Meillä on vielä yhteistä aikaa." Pinja sanoi ja suuteli miehensä kuivia, ryppyisiä huulia. Mies vastasi takaisin ja hetken he kumpikin kuvittelivat olevansa jälleen nuoria, vastarakastuneita ja se ajatus sai heidät onnelliseksi.
*****
Sini katseli kuinka Roope leikki hiekkalaatikolla. Leikkipuistossa oli muitakin perheitä ja pieni tyttö, hieman Roopea vanhempi, yritti viskata hiekkaa pojan päälle. Roopella oli hyvä leikki kesken ja häntä suututti kun joku yritti sotkea sen.
"Sofia, älä kiusaa toisia!" Lapsen äiti komensi lastaan. Sini vilkaisi naista ja näki kauniin naisen joka näytti siltä ettei koskaan olisi edes synnyttänyt. Siniin iski pienoinen kateus vaikkei hänellä olisi ollut siihen syytä. Hän tiesi itsekin olevansa nätti ja hänenkin vartalonsa oli pysynyt kiinteänä Roopesta huolimatta. Silti hän ei mahtanut mitään tunteilleen nähdessään kauniimman naisen, ja vieläpä äidin. Jos se nyt edes oli lapsen äiti. Sini huomasi toivovansa että nainen olisi pelkkä lastenhoitaja.
"Anteeksi kovasti. Onko hän teidän poikanne?" Nainen tuli kysymään Siniltä.
"Kyllä on. Eikä lapsenne kiusannut. Hyvä se vain on oppia muiden lasten kanssa leikkimään." Sini vastasi. Hän päätti olla kohtelias ja ojensi kätensä ja esitteli itsensä.
"Minä olen Amanda." Nainen vastasi takaisin.
"En ole ennen nähnyt teitä täällä." Sini sanoi. Hän itse oli käynyt Roopen kanssa täällä melkein joka päivä ja oli pistänyt merkille keitä kaikkia puistossa kävi.
"Tämä onkin ensimmäinen kerta. Olemme vasta muuttaneet tänne." Amanda kertoi.
Hän istahti Sinin viereen penkille ja he rupesivat juttelemaan niitä näitä. Naiset tulivat hyvin toimeen keskenään. Heillä oli jonkin verran yhteisiä kiinnostuksen kohteita vaikka Amanda olikin aika vaitonainen menneisyydestään.
Sini arveli sen johtuvan ehkä erosta tai huonosta exästä, sillä Amanda mainitsi että hän on yksinhuoltaja.
Sini ja Roope olivat tekemässä lähtöä kun he sopivat tapaavansa seuraavanakin päivänä sään salliessa. Sinistä oli mukava tavata toinen äiti jolla oli suunnilleen samanikäinen lapsi kuin hänellä. Heidän keskustelussaan oli käynyt ilmi myös että Sofia oli puoli vuotta vanhempi Roopea. Naiset olivatkin uskoneet että lapsista voisi tulla hyviäkin ystäviä alkukangertelun jälkeen.
Sini ja Roope saapuivat takaisin kotiin. Saku oli ollut ahkera ja saanut tapetoitua Roopen tulevan huoneen joka oli jäänyt tyhjäksi Ilonan muutettua pois. Tähän mennessä Roope oli vielä nukkunut vanhempiensa huoneessa.
"Tästähän tuli oikein pirteän näköinen." Sini sanoi nähtyään työn valmiina.
"Tuodaanko tavarat huoneeseen." Saku ehdotti saaden hyväksyvän nyökkäyksen puolisoltaan.
"Tapasin tänään erään naisen puistossa. Hänellä on samanikäinen tyttö kuin Roope." Sini sanoi heidän kantaessaan Roopen sänkyä.
"Sehän kiva." Saku mutisi. Hän oli hyvillään että Sinillä oli kavereita. Lapsen saatuaan he molemmat olivat hieman erkaantuneet ystävistään. Sakulla toki oli töissä tuttuja mutta Sini oli melko yksinäinen. Ei vanhuksista pahemmin seuraa enää ollut.
*****
Seuraavana päivänä naiset tapasivat lapsineen jälleen leikkipuistossa ja Amanda pyysi Sinin ja Roopen kahville. Ei heillä muutakaan menoa ollut joten seurue käveli läheiseen rivitaloon, jossa Amanda lapsensa kanssa asusteli.
"Sinulla on kaunis asunto." Sini kehui. Hän halusi olla kohtelias.
"Kiitos. Harmittaa asua vuokralla mutta minkäs teet." Amanda kertoi. Sini ymmärsi hyvin. Vaikka heitä oli taloudessa monta aikuista niin silti heillä ei ollut varaa matkustella tai tuhlata ylimääräistä. Tai ainakin Sini oli sitä mieltä. Saku tuhlasi rahaa herkemmin. Kuten siihen typerään autoon.
He saivat jutella kaikessa rauhassa, sillä lapset viihtyivät loistavasti lelujen ääressä.
"Siis eikö Sofian isä ole ottanut mitään yhteyttä teihin?" Sini uteli. Amanda oli juuri kertonut että oli kasvattanut lapsensa vauvasta asti yksin.
"Ei. Itse asiassa minä en edes kertonut asiasta. En nähnyt tyyppiä sen koommin." Amanda sanoi.
"Ja nyt uskot että hän asuu täällä? Toivottavasti löydät miehen ja saat hänet vastuuseen teoistaan." Sini puuskahti.
"Sitä minäkin toivon. On pirun rankkaa hoitaa lapsi yksin."
"Uskon. Sano vain jos voin jotenkin auttaa. Jos vaikka tarvitset lapsenhoitoapua. Roope ja Sofia tulee hyvin toimeen keskenään niin siitä ei olisi mitään vaivaa." Sini sanoi auliisti. Häntä säälitti Amanda ja tämän elämäntilanne.
*****
Pinja etsi Daavidia. Mies oli sanonut menevänsä vain pienelle kävelylle mutta ulkona oli jo pimeä. Pinja alkoi todella huolestua. Jospa Daavid oli eksynyt. Illat ja varsinkin yöt olivat jo kylmiä ja mies saattaisi vaikka paleltua. Daavidin flunssa ei ollut helpottunut viikon aikana. Pinjan täytyisi löytää miehensä.
Hän vilkaisi ulos ikkunasta ja näki terassin lampun valossa Daavidin joka näytti nukkuvan heidän ulkotuolissa. Hän juoksi ulos ja meni miehen vierelle.
"Daavid, herää. Täällä on kylmä."
Daavid ei kuitenkaan herännyt.
Pinja kokeili kohosiko Daavidin rinta ja kyllä se kohoili. Mutta vain aavistuksen. Hieman Daavid yritti availla silmiään mutta ei kuitenkaan jaksanut.
"Mmm." Miehen suusta pääsi.
"Saku! Soita ambulanssi!" Pinja huusi ja toivoi että hänen poikansa kuulisi hänen huudonsa.
Saku ilmestyi ovelle.
"Huusitko minua?"
"Soita ambulanssi!" Pinja käski. Saku totteli välittömästi.
"Daavid kulta. Heräisit nyt." Pinja nyyhkytti ja yritti ravistella miestä. Tuloksetta.
"Älä jätä minua."
Näihin tunnelmiin päättyi tämä osa. Mitäpä mieltä osasta olitte?
Ja sitten minulle tapahtui moka. Kun olin onnistuneesti saanut kaikki kuvat otettua, päätin hieman siivota ladatut-kansiota. No, minähän en siis ole mikään tekniikan ihmelapsi niin onnistuin poistamaan myös sellaista mitä ei olisi tarvinnut. Ja sen seurauksena Sini ja Roope näyttävät nykyisin tältä:
ja vielä Sini
Kyllähän nainen hieman erilaiselta näyttää. Poistin siis vahingossa väärän ihon. No, minua tuo ei haittaa mutta ajattelin vaan ilmoittaa niin ei seuraavassa osassa tule yllätystä.
