Osa 12

Uutta osaa tarjolla. Suuri kiitos taas kerran kaikille kommentoijille. Ihanaa lukea viestejänne. Jatkakaa vaan samaan malliin.

Lopussa on sitten pieni kysymys johon halutessaan voi vastailla. Mutta osan pariin. Olkaapas hyvä. 
Kirjoitin tekstin muuten kolmeen kertaan enkä saa tuota fonttia taaskaan kunnolla. Valitan.
Aivan uskomatonta miten se muuttuu pienestä isoksi ja toisinpäin. Jos jollain on neuvoa miten kannattaa nämä tekstit tänne liittää että tuo fontti ei sekoaisi tuolla tavalla, vinkkejä otetaan vastaan.
(Yritin vielä kerran tuon tekstin laittaa kun muistin että Mesinen viimeksi neuvoi käyttämään wordpadia. Ei se vieläkään täydellinen ole mutta parempi.)

”Tunsitko?” Sini kysyi mieheltään kun tämä piteli kättään naisen vatsakummun päällä. Sakun ilmeestä päätellen tämä oli tuntenut vauvan potkun, sillä hänen kasvoille levisi niin leveä hymy jollaista Sini ei ollut vielä kertaakaan miehensä kasvoilla nähnyt.
”Uskomatonta.” Saku henkäisi. Hänestä oli kerta kaikkiaan uskomatonta että Sinin sisällä kasvoi ihan oikea ihminen.

”Minä olen kateellinen sinulle kun saat tuntea vauvan sisälläsi.” Saku jatkoi.
”Minäpä kysyn sitten synnytyksessä oletko yhä kateellinen.” Sini sanoi ja oikoi itseään parempaan asentoon.

He loikoilivat sängyllä hiljaisuudessa ja Sakun puolelta sänkyä alkoi kuulua vaimeaa kuorsausta. Sini ei nykyään oikein saanut nukuttua. Hän oli raskauden alettua haeskellut netistä tietoa raskaudesta ja synnytyksestä.

Hän huomasi sen virheeksi sillä hänen mieleensä oli hiipinyt kauhutarinoita mitä vauvalle tai hänelle voisi käydä. Hän ei ollut uskaltanut kertoa vielä kenellekään että pelkäsi synnytystä äärimmäisen paljon. Sini tiesi että neuvolassa hänen täytyisi siitä kertoa mutta ei halunnut osoittaa olevansa pelkuri. Kautta aikojen naiset olivat synnyttäneet lapsensa ilman valitusta. 

Millaiselta surkimukselta hän vaikuttaisi jos ei omaa lastaan uskaltaisi synnyttää. Hänestä oli ihanaa olla raskaana mutta väistämättä jokainen päivä, joka läheni laskettua aikaa, hirvitti häntä enemmän kuin mikään muu. Sini nousi hiljaa vuoteesta ja siirtyi peilin eteen. Hän ihasteli pyöreää vatsaansa ja piti näkemästään. Hän kuuli kuinka hänen appivanhempansa tulivat kotiin päiväkävelyltä ja meni pitämään heille seuraa.

*****

Daavid vilkuili vaimoaan joka oli viime aikoina tarkkaillut häntä herkeämättä. Mies yritti muistella mistä napista pesukone lähtikään käyntiin eikä takana seisova vaimo auttanut asiaa yhtään. Pinja oli olevinaan pesemässä suihkua mutta Daavid tiesi että häntä nainen oli tullut vahtimaan. 

Pinja oli jo saapumassa hänen luokseen ja Daavid tokaisi tylysti:
”Osaan minä tämän itsekin. Lopeta tuo kyttääminen.” Samassa hän painoi valkoista nappia ja pesukoneen kansi ponnahti auki.

”Saamari!” Daavid huudahti vihaisena ja lähti harppomaan pois kylpyhuoneesta. 

Pinja huokaisi väsyneesti ja laittoi pyykit pyörimään. Hän oli lopen uupunut. Daavid oli alkanut heräilemään joskus yölläkin ja kerran Pinja oli löytänyt miehensä seisomassa ulkona pelkät yöhousut jalassa. Mies ei ollut muistanut minkä takia oli ulos edes mennytkään.

Daavid oli kerran suostunut menemään lääkäriin mutta eivät he yhtään viisaampina sieltä poistuneet. Lääkäri oli vain määrännyt hieman holhoamista ja jos Pinja uupuisi, heidän tulisi miettiä laitoshoitoa. 

Siihen Pinja ei tosin haluisi ryhtyä. Onneksi Saku ja Sini olivat luvanneet auttaa ja pitämään myös hieman silmällä Daavidia.

*****

Saku istui pomonsa työkopissa ja hänelle tuli mieleen kouluajat kun rehtorilla oli ollut hänelle huonoja uutisia. Nytkin Saku arveli että hänen tuurillaan hän saisi potkut.

”Terve.” Pomo sanoi tultuaan myös koppiin.
”Joko teille syntyi vauva?”    
”Ei vielä. Vasta parin kuukauden kuluttua.” Saku vastasi. Aika oli tosiaan mennyt nopeasti.

”Niinhän se taisi olla.” Pomo sanoi ja katseli lappusia pöydällään. Ilmeisesti työtarjouksia ja palkkalaskelmia. Hetken niitä selailtuaan hän kohotti katsettaan.
”Niin, olihan minulla asiaakin.”
Saku kohottautui parempaan asentoon ja valmistautui pahimpaan.

”Olen vähän jutellut miesten kanssa.”
”Niin?” Saku mietti kuumeisesti oliko tehnyt virheen jossain.
”Meiltä kun on tuo Mikkosen Sakari jäämässä kohtapuoliin eläkkeelle niin hänen paikkansa olisi sitten vapaana. Mietin vain että olisitko sinä kiinnostunut?” Pomo kysyi kulmat koholla.
”Ihan tosi? Mutta eihän minulla ole edes koulutusta.” Saku sanoi ja ihmetteli miksei pitänyt suutaan kiinni. Pomo tarjoaa hänelle parempipalkkaista työtä ja hän möläyttää jotain tuollaista.

”Niin. Mutta olethan sinä ollut jo pitkään täällä töissä ja voisithan sinä käydä parit kurssit jos haluat. Uskoisin kyllä että sinä pystyisit siihen hommaan.”
”Kyllä se minulle käy. Kiitos.” Saku vastasi hymyillen.
”Ole hyvä vaan. Ilmoitan sitten lähempänä kun työt alkavat. Ja minä katson sinulle jonkun sopivan kurssin johon voisin sinut ilmoittaa.” Pomo sanoi.
”Kiitos vielä kerran.”   
”No, menehän takaisin töihisi.” Pomo sanoi ja lähetti Sakun tiehensä. 

Saku oli onnensa kukkuloilla. Hänen elämänsä oli juuri niin hyvää kuin se vain voi olla. Rakastava vaimo, vauva tulossa ja kohta hyväpalkkainen työ. Työkaverit nostivat peukaloitaan Sakun lähestyessä työmaa-aluetta ja Saku loisti kilpaa auringon kanssa.

***** 

 

Sinin kädet hikosivat kun hän istui terveydenhoitajan huoneessa. He olivat vasta kuunnelleet vauvan sydänäänet jotka olivatkin kuuluneet varsin hyvin. Vauva oli kasvanut normaalisti vaikka Sinin vatsa oli kovin pieni.

Hoitaja oli kuitenkin vakuuttanut ettei Sinin tarvinnut olla huolissaan. Terveydenhoitaja Nissinen kirjoitti koneelle Sinin tietoja eikä huomannut kuinka hermostunut Sini oli.
”Noniin. Tässäpä taisi olla kaikki tällä kertaa. Olisiko sinulla vielä jotain kysyttävää?” Nissinen kysyi kuten aina heidäntavatessaan.
”Itse asiassa on.” Sini sanoi ja tunsi sydämensä kiihtyvän.

”Niin?” Hoitaja hoputti kun Sini ei saanut sanaa suustaan.
”Olen vähän miettinyt synnytystä. Oikeastaan todella paljon.”
”Jännittääkö sinua?”
Sini sai vain nyökätyksi.
”Se on ihan normaalia. Ei ole olemassa varmastikaan yhtään naista joka ei jännittäisi synnytystä. Onhan se erittäin iso tapahtuma. Onko sinulla jotain erityistä mielessä?”

”On. Onko normaalia pelätä sitä. Siis ihan kunnolla?” Sini kysyi.
”No jotkut kyllä pelkäävätkin. Eri asia on onko se pientä pelkoa vai ei. Millaista sinun on?”
”Kun ajattelenkin synnytystä, pulssini kiihtyy ja päässä alkaa humista. Tuntuu että saisin jonkinlaisen paniikkikohtauksen.” Sini kertoi.
”Tuo kuulostaa jo pahalta. Minä voisin lähettää sinut pelkopoliklinikalle niin voisit jutella jonkun kanssa. Ei se ainakaan pahasta olisi.” Nissinen sanoi ja alkoi naputella konettaan uudestaan.
”Hyvä on.” Sini sanoi ja tunsi itsensä typeräksi mutta samalla hieman helpottuneeksi että ei tarvitsisi olla yksin asian kanssa.

*****

Sini ja Saku olivat iltapäiväkävelyllä läheisessä puistossa. Moni muukin oli tullut viettämään päivää sinne sillä olihan sää hyvin lämmin vuodenaikaan nähden. He miettivät vauvalle nimeä mutteivät päässeet yhteisymmärrykseen.

He seisahtuivat sillalle josta oli näköala koko puistoon. Joku grillasi makkaraa ja Sinille tuli oitis nälkä vaikka vasta lähtiessä hän söi.
”Entäs Aatu tai Aapeli? Siis jos se on poika.” Saku ehdotti.

”Miksi sen pitää alkaa Aa:lla?”
”No kunhan ehdotin. Minusta ne vaan on kivan kuuloisia.” Saku vastasi. Hetken oltuaan hiljaa Sini ehdotti.
”Minusta tytölle kävisi Siru tai Milla.”

”Siru? Et voi olla tosissasi?” Saku kysyi saaden vaimonsa pahalle mielelle.
”No mikä vika siinä on? Kävisi meidän nimien kanssa hyvin yhteen.” Sini puolusteli.
”Jospa ei vielä päätettäisi mitään kun ei tämä tästä etene yhtään. Jospa odotetaan että vauva syntyy ja katsotaan minkä nimiseltä hän näyttää.” Saku ehdotti. Laskettu aika oli seuraavalla viikolla.
”Hyvä on. Ehkä se on viisainta.” 

He jatkoivat kävelyä ja he vaihtoivat aiheen tulevaan synnytykseen. Sini oli käynyt keskustelemassa pelkopolilla ja saanut hieman vertaistukea muilta samassa tilassa olevilta. Heidän kannustamana Sini oli valmiimpi synnytystä varten. Hänen pelkonsa oli selvästi lieventynyt ja hän jopa hieman odotti koettelemusta. 

He lähtivät kävelemään kotiin päin ja odottivat edessä olevaa elokuvailtaa. Siinä heidän jutellessa ja kävellessä, heillä ei ollut aavistustakaan että seuraava vuorokausi mullistaisi heidän elämänsä.

*****

Pinja oli löytänyt uuden, mieleisen harrastuksen jäätyään eläkkeelle muutamaa vuotta aiemmin. Nytkin hän oli neulomassa uudelle lapsenlapselleen peittoa, samanlaista minkä hän oli jo aiemmin tehnyt Lotan pojalle. Pinja ei tosin tiennyt kumpaa sukupuolta vauva on mutta oli valinnut neutraalin värin.

Hän muisteli aikoja, jolloin oli itsekin odottanut lapsiaan. Aina se oli yhtä jännittävää ja kiehtovaa, oli kyseessä sitten esikoinen tai jo kolmas lapsi. Sini oli ainakin näyttänyt hyvinvoivalta mutta kuitenkin jännittyneeltä koko raskauden ajan ja kerran Saku olikin paljastanut äidilleen syyn. 

Pinja ei kuitenkaan halunnut kysellä miniältään asiasta koska tämä ei ollut itse asiasta maininnut mitään. Hän vain yritti olla mahdollisimman paljon tukena ja olikin luvannut olla tulevaisuudessa lapsenvahtina, kunhan vauva olisi syntynyt. Pinja silmäili neuleen pituutta ja ihasteli työtään. Hänestä oli tullut melko taitava ja hän oli jopa osallistunut pariin käsityömyyjäisiinkin. 

Hänen jatkaessaan uutta riviä, nuori pari astui sisään.
”Onpa siellä ihana ilma” Sini sanoi ja meni anoppinsa luo. Ulkona alkoi jo hieman hämärtää.
”Oi, se on kohta jo valmis.” Sini jatkoi ja silmäili hänkin neuletta.

”Niin. Kohta puuttuu enää vauva.” Pinja vastasi ja katsoi hymyillen miniänsä vatsaa. 

Hieman ähisten Sini meni jääkaapille etsimään maitoa. Saku oli ottanut kaapista huurteisen oluen ja Sini ei voinut olla tokaisematta.
”Onko sinun pakko juoda kun vauvakin kohta syntyy?” Sinikin istui pöydän ääreen. Seisominen oli nykyään hieman vaivalloista.
”No ei kai se just nyt synny. Ja kai sitä nyt yhden saa ottaa?”

Pinja oli lopettanut neulomisen ja osallistui hänkin keskusteluun.
”Kuules Saku. Joskus se vauva saattaa tulla hyvinkin nopeasti. Parasta olisi nyt vaan olla vaimosi tukena ja olla hänelle mieliksi. Ethän sinä ole tarpeen vaatiessa ajokykyinenkään.”

”No kylläpä te nyt olette ärhäkällä tuulella. Yhden oluen otan ja hirveät haukut tulee niskaan.” Saku sanoi ja siemaisi tuoppinsa tyhjäksi.

”Taidat hieman ylireagoida.” Sini sanoi ja silitti vatsaansa. Hänellä oli outo tunne vatsanpohjassa mutta arveli sen johtuvan pitkästä kävelylenkistä.
”Minä taidan käydä kylvyssä ja menen sitten nukkumaan. Katsotaanko se elokuva vaikka huomenna? Minua väsyttää ja jalatkin on ihan turvoksissa.” Sini meni pesemään lasinsa.

”Haluatko että hieron niitä?” Saku kysyi. Hänellä oli syyllinen olo äskeisestä ja halusi piristää vaimoaan.
”Viitsisitkö? Se olisi ihanaa.” Sini sanoi ja yritti halata miestään. Vatsa oli kuitenkin ikävästi heidän välissään.

”Tottakai. Odotan sinua sängyssä, vai tarvitsetko selänpesijää?” Saku kuiskasi, sillä Pinja oli yhä keittiössä tekemässä iltapalaa Daavidille joka oli yhäkin ulkona kasvimaata kitkemässä.
”En tarvitse.” Sini vastasi ja meni kylpyhuoneeseen.

Ammeessa hän yhä tunsi oudon tunteen vatsassaan eikä hänellä ollut aavistustakaan mitä se voisi olla. Tunne ei ollut varsinaisesti kipua mutta selvästi epämiellyttävältä se tuntui. 

Noustuaan ja vaihtaessaan yöasun päälleen hän meni toiveikkaana huoneeseen jossa Saku jo odottikin häntä. 

Saku oli taitava hieroja ja nytkin Sinin valtasi hyvänolon tunne kun Sakun kädet työskentelivät hänen jalkojensa kimpussa. Puoli tuntia myöhemmin he menivät hyvillä mielin nukkumaan ja käpertyivät toisiaan vasten.

*****

”Saku herää.” Sini sanoi hädissään ja yritti töniä miestä hereille. Oli jo yö ja Sini oli herännyt kipuun ja märkään tunteeseen. Sakulla oli kuitenkin loistavat unenlahjat ja tarvittiin monta tönäisyä ennen kuin mies virkosi.

”Mitä? Mitä tapahtuu?” Saku oli aivan sekaisin ja katseli ympärilleen.
”Vauva taitaa syntyä.” Sini sanoi kimeästi.
”Nytkö?”

”Niin. Lapsivedet meni.” Sen sanottuaan, Sini tunsi kovan supistuksen joka miltei vei häneltä jalat alta.
”Auuu!”

”Mitä nyt?” Saku kysyi ja meni Sinin viereen.
”Koskee.” Nainen sai sanottua ja hänelle alkoi tulla inhottava tunne että hänen pelkonsa alkoi kaivautui uudestaan esiin. Hän yritti keskittyä ja hengittää mahdollisimman normaalisti. Hän ei missään nimessä halunnut joutua pakokauhun valtaan.

”Mitä tehdään?” Saku kysyi. Ei hän ollut valmistautunut tällaiseen. Ei tällä tavalla.
”Nyt tuntuu jo vähän paremmalta. Jospa vielä odotellaan ja katsotaan sitten.” Sini vastasi ja alkoi repiä märkiä lakanoita pois sängystä. Saku meni auttamaan ja vilkuili samalla hermostuneesti vaimoaan milloin tämä taas ähkäisisi kivusta. 

Joitakin minuutteja myöhemmin supistus taas valtasi Sinin ruumiin. Saku tunsi itsensä täysin hyödyttömäksi.
 

Samaan hässäkkään heräsi myös Pinja joka tuli katsomaan mikä parilla oli oikein hätänä.
”Hyvä kun tulit. Saku ei osaa muuta tehdä kun kysyä ”mitä nyt mitä nyt”.” Sini sanoi Pinjalle puristaessaan tätä samalla kädestä uuden supistuksen tullessa.

”Eihän ne miehet osaakaan. Kyllä raskaaksi osataan tehdä mutta tosipaikan tullen pupu menee pöksyyn.” Pinja sanoi ja molemmat nauroivat. Saku sen sijaan vain tuhahti ja mulkoili naisia.
”Yhtä paljon sinä siihen raskaaksi tulemiseen osallistuit.” Saku sanoi muka loukkaantuneena. Todellisuudessa hänestä oli raastavaa nähdä Sini tuskissaan eikä tilanne ainakaan tästä helpottuisi.

*****

He malttoivat odotella parin tunnin verran ennen kuin Saku lähti viemään vaimoaan sairaalaan. 

Siellä heidät otti vastaan yövuorossa oleva  kätilö joka johdatti heidät synnytyshuoneeseen.

Sini vaihtoi sairaalavaatteen yllensä ja kapusi sängylle. Supistukset olivat lisääntyneet ja kävivät kerta kerralta kovemmiksi. Kätilön saapuessa uudestaan huoneeseen, Sini pyysi saada jotain kivunlievitystä.

”Tottakai. Katsotaan ensin mikä on tilanne ja mietitään sitten mikä olisi paras lääke.” Kätilö vastasi. Sitten hän työnsi kätensä Sinin jalkoväliin ja Saku tahtomattaan irvisti näylle. Sini puristi miehensä kättä tuntiessaan kuinka kätilö kopeloi häntä.

”Tämähän onkin edistynyt nopeasti. Sanoitteko että tämä on ensimmäinen lapsenne?” Kätilö kysyi.
”Kyllä.” Saku sai vastatuksi.

Kätilö katsoi kelloa kulmat rypyssä.
”Monelta supistukset alkoivat?”
”Joskus kolme tuntia sitten ja lapsivedet meni sitä ennen.” Sini sanoi. Taas uusi supistus.

”Sinä olet kahdeksan senttiä auki. Ei tässä enää mitään lääkkeitä keretä antamaan. Korkeintaan ilokaasua. Vauva syntyy ihan kohta.” Kätilö sanoi iloisesti ja Sini ja Saku katsoivat toisiaan järkyttyneenä.

Sini oli kuvitellut synnytyksen kestävän puoli vuorokautta. Vähintään. Ei hän näin nopeaan toimintaan ollut varautunut. Mutta parempi tietysti näin. Kätilö alkoi touhuta kaikenlaista, otti tavaroita esille ja laittoi ilokaasun toimintaan.

”Ajattele. Kohta meillä on vauva.” Saku sanoi kyyneleet silmissä. Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti ettei hän vieläkään oikein käsittänyt missä mennään. Hän osasi vain suudella Siniä ja silitellä tätä päästä.



*****

Sini hengitteli ilokaasua aina supistuksen alettua. Pian Sini tunsi kuinka vauva alkoi tulla ulos ja hän huusi hätääntyneenä. Hän ei tiennyt mitä hänen tulisi tehdä.
”Sinä teet juuri oikein. Nyt ponnista oikein kovaa ja pitkään.” Kätilö opasti. Sini teki työtä käskettyä ja hän tunsi kuinka koko hänen alaruumistaan poltteli.

”En minä pysty.” Sini sanoi ja melkein läähätti.
”Ei se tule ulos.”
”Kyllä tulee. Älä hätäile. Se oli vasta ensimmäinen ponnistus.”
Montaa kertaa Sinin ei tarvinnut ponnistaa kun hän tunsi kuinka vauvan pää tuli ulos.
”Oikein hyvä. Nyt malta hetki.” Kätilö neuvoi.

Saku katsoi toimitusta haltioituneena. Hän ei voinut uskoa kuinka vahva nainen Sini oli. Saku itse olisi vähintään pyörtynyt vastaavassa tilanteessa.

”Kas näin. Hienoa työtä!” Kätilö kehui hetken päästä kun vauva oli viimein syntynyt. Sini makasi voimattomana ja erittäin väsyneenä sängyllä mutta kuitenkin onnellisena. 

Kuullessaan parkaisun, hän kohotti hymyillen päänsä ja he katsoivat kuinka kätilö toi vauvan heille.
”Onneksi olkoon kauniista pojasta.” Kätilö onnitteli.

*****

Sini nukkui sängyllä ja Saku leperteli vastasyntyneelle pojalleen.
”Katso. Siinä on äitisi. Eikö hän olekin kaunis. Ihan niin kuin sinäkin. Isin poika.” Saku vaelteli huoneessa ja rupatteli vauvalle niitä näitä. Hetken päästä hän havahtui siihen että Sini tuijotti heitä hymyillen.

”Herätettiinkö me sinut?” Saku kysyi. Sini vain puisteli päätään liikutuksen vallassa. Saku oli vauvan kanssa suloinen näky. Pian poika alkoi hieman ynähdellä nälkäänsä ja Saku ojensi lapsen äidilleen joka alkoi tottuneesti imettää pienokaista.

”Sinä olet kuin luotu äidiksi.” Saku sanoi. Hoitaja oli alussa varoitellut että aina imetys ei heti ensi yrittämällä onnistuisi, mutta Sinille se oli kuin lasten leikkiä. Saku ei voinut muuta kuin ihastella uutta perheenjäsentään joka tuhisi onnellisena äitinsä sylissä.

*****

Muutaman päivän kuluttua pieni perhe pääsi kotiin. Vastassa heitä olivat Pinja ja Daavid jotka melkein itkivät ilosta. He halusivat vuorotellen pitää vauvaa sylissä ja Sini sai ansaitsemansa lepohetken vaikka kauaa hän ei halunnut olla erossa lapsestaan. Onneksi vanhukset kunnioittivat heidän rauhan tarvettaan ja antoivat tuoreiden vanhempien tutustua rauhassa poikaan.

Ensimmäiset viikot menivät hyvin koska Saku oli jäänyt isyyslomalle. Siniä jännitti miten hän pärjäisi vauvan kanssa yksin Sakun palatessa töihin. Olihan kaksi käsiparia aina enemmän kuin yksi. 

Viikot sujuivatkin todella nopeasti ja haikein mielin Saku lähti töihin vaikka olikin innoissaan uudesta työstään. Hän oli saanut ylennyksen minkä pomo oli hänelle luvannut ja valitettavasti Sakun täytyi olla alkuun pitkiä päiviä töissä. 

Kotona Sini kuitenkin huomasi ettei hänellä ollut mitään hätää vauvan kanssa. Olihan Roope, minkä nimen he lopulta lapselle valitsivat, varsin helppo hoidettava. Vauva oli perinyt isänsä hyvät unenlahjat ja imetyskin sujui hyvin. Sini sai levätä aina silloin kun Roopekin nukkui, sillä Pinja huolehti talon siivoamisesta ja ruoan laittamisesta. Sini olikin erittäin kiitollinen anoppinsa avusta joten hän halusi antaa tälle pienen lahjan. Sini oli ollut nuorena kova maalaamaan, mutta ajan saatossa hän oli luopunut harrastuksestaan. Nyt hän halusi kuitenkin yrittää uudestaan ja hankki maalausvälineet.

Saatuaan pojan nukkumaan, Sini katsoi keskittyneesti kangasta. 

Hän otti siveltimen käteensä ja alkoi varovasti vedellä hyvin hentoja viivoja. Pian hänen mieleensä palasivat maalaustekniikat ja ihmetteli miksi oli aikoinaan lopettanut. 

Maalaaminen oli hyvin rentouttavaa ja luovaa puuhaa ja Siniä oikein harmitti joutuessaan välillä lopettamaan työnsä. Hän käänsi telineen toisinpäin ettei kukaan vahingossa näkisi teosta liian aikaisin.

*****

Muutama päivä siinä vierähti. Sini katsoi ylpeänä kuvaa. Se olisi varmasti Pinjan mieleen.

”Olisiko sinulla hetki aikaa?” Sini kysyi Pinjalta tämän ollessa lukemassa kirjaa.
”Tietysti. Onko joku hätänä?” Pinjan vakiokysymys sai hymyn Sinin huulille.
”Ei. Minä vain haluaisin kiittää sinua. Kaikesta. Siitä kun olet olemassa.” Sini sanoi ja halasi vanhaa rouvaa tämän noustessa ylös.

Pinja meni hieman hämilleen eikä oikein osannut sanoa mitään. Ei hänen miniänsä normaalisti noin tunteillut.

”Sinä olet auttanut meitä niin paljon. Et ole ikinä vaatinut mitään mutta olet antanut kaikkesi jotta me olisimme onnellisia. Ja siinä sinä olet onnistunut.”
”Kiitos.” Pinja vastasi yhä hämmentyneenä.
”Tule. Haluan antaa sinulle lahjan.” Sini sanoi ja otti Pinjaa kädestä kiinni. He menivät heidän makuuhuoneeseensa ja Sini paljasti maalauksensa. 

”Se on kaunis. Sinäkö tuon teit?” Pinja kysyi yllättyneenä.
”En tiennytkään että osaat maalata noin hyvin.” Pinja jatkoi.

”En ole vuosiin maalannut mutta halusin jotenkin kiittää sinua. Pidätkö siitä?” Sini kysyi.
”Ai että pidänkö? Miten en voisi olla pitämättä. Voinko viedä tämän seinälle?”
”Tietysti.” Sini sanoi ja otti maalauksen varovasti pois telineeltä.

He veivät Roopen kuvan Pinjan ja Daavidin huoneeseen jossa he voisivat ihailla sitä aina kun halusivat.

  *****



Loppuun muutama ekstrakuva sekalaisessa järjestyksessä.

 "Hmm." Helpottaisi ehkä jos kannen laittaisi alas.

 Miksihän Sakulla ja Sinillä on vieläkin kihlasormukset vaikka he ovat naimisissa.

 Tällainen komistus tuli Sakun mukana töistä.

 Niin suloinen...

 ...kuten isoisänsäkin.

 Taisi Saku säikähtää pahanhajuista vaippaa.

Mut hei Saku. Tuo on vielä pelottavampaa.

Lähikuvaa.

 Mistä lie tuleva mamma suuttunut neuvolassa.

 Hauska ilme.



Sitten se mainitsemani kysymys. Olen muutaman päivän suunnitellut pientä tarinaa joka sijoittuisi keskiaikaan. Olisiko sellaiselle kiinnostusta? Juoni olisi jo selvillä ja osia tulisi 5-10. Voisin sellaista tehdä Kilpisten ohella. Saa sanoa mielipiteensä.