lauantai 27. huhtikuuta 2013

Osa 13

Olisi taas uuden osan aika. Eihän tuosta kovin pitkä taida ollakaan edellisestä. Kiitos taas kaikille edelliseen osaan tulleista kommenteista. Ihania olette.



 "Pärjäättekö te nyt varmasti? Jospa me ei lähdetäkään. En minä taida vielä pystyä." Sini hokee ja nappaa Roopen takaisin syliinsä.

"Ettehän te ole kuin muutaman tunnin. Kyllä me se aika pärjätään, vai mitä pikkuinen." Pinja vastaa ja ottaa lapsenlapsensa takaisin syliinsä mistä hänen äitinsä hänet juuri nappasi.
"Tule nyt. Me myöhästytään kohta." Saku sanoo ja vetää vaimoaan hihasta. He olivat menossa elokuviin ja syömään heidän toisen hääpäivänsä kunniaksi. He olivat tosin siinä vähän myöhässä muutaman kuukauden. Sini ei vain ollut raaskinut jättää Roopea aiemmin hoitoon. Vastahakoisesti Sini lähti Sakun perään.

"Päästään samalla testaamaan tätä uutta ärhäkkää peliä." Saku virnisti. Hän oli ostanut Sinin vastusteluista huolimatta uuden auton. Sini luotti yhä heidä vanhaan Volkswageniin jolla hän ajoi tarvittaessa. Sini katsoi miestään alta kulmain.

"Vai ärhäkkää? Sinin tuurillasi saat vielä sakot jos hurjastelet."
"No enkä saa." Saku sanoi ja peruutti pihatieltä pois.

Saku todellakin ajoi reipasta ylinopeutta. Sini ei varsinaisesti pelännyt Sakun kyydissä,sillä mies oli hyvä ajaja. Sini enemmänkin pelkäsi poliisia ja syystäkin. Heidän ollessaan jo melkein taajama-alueella, Saku tajusi vilkaista takapeiliin.

 "No voihan paska!" Hän henkäisi. Heidän takanaan ajoi poliisi joka vilkutti valoja pysähtymisen merkiksi. Kuuliaisesti Saku ajoi tienpientareelle.

Poliisi tarpoi hitaasti heitä kohti."

"Ajokortti ja rekisteriote." Poliisi pyysi kohteliaasti. Saku kaivoi lompakkonsa takin taskusta ja ojensi ne poliisille.
"Taidat tietääkin miksi pysäytin teidät?"

"Taisi jalka vahingossa lipsahtaa kaasun puolelle tarpeettoman pitkäksi aikaa." Saku vastasi.
"Näin on. Miksi moinen hoppu?" Poliisi kysyi.
"Ostin vasta tämän auton ja piti vähän testata. Huono tekosyy, tiedän." Saku sanoi. Hän ei viitsinyt keksiä tekosyitä vaikka olisi tehnyt mieli.

Poliisi nyökkäsi ja meni autonsa luo.

"Et sitten voinut olla hurjastelematta?" Sini kysyi ja puisteli päätään.
Hetken kuluttua poliisi saapui takaisin.

"Pakko minun on kirjoittaa sakkoa vaikka liikennettä on näin vähän. Ajakaahan tästä lähin rajotusten mukaan."
"Selvä." Saku sanoo.
"Turvallista iltaa." Poliisi vielä lisää lopuksi ja päästi heidät jatkamaan matkaa.

"Kylläpä säikäytti. Oletko nyt tarpeeksi testannut tätä ärhäkkää peliä?" Sini sanoo.
"No älä nyt aloita. Ei niitä kyttiä yleensä näy kun muut kaahailevat." Saku vastasi vaitonaisena. Loppumatkan he olivatkin hiljaa. 

*****
Kotona Pinja leikki Roopen kanssa. Daavid seurasi heitä sivusta.
"Annapas se poika minulle niin me lähdetään katsomaan pöllöä."

"Mitä ihmettä sinä höpötät? Missä sinä olet pöllön nähnyt?" Pinja kysyy ihmeissään.
"No tuolla meidän pihapuussa." Daavid sanoi ja ojensi käsiään. Hieman vastahakoisesti Pinja ojensi Roopen miehelleen ja oli aikeissa mennä mukaan.
"Seis. Jää sinä tänne. Tämä on meidän miesten juttu. Pöllö pelkää naisia." Daavid sanoi ja meni vauvan kanssa ulos.

Pinja jäi hieman jännittyneenä katsomaan ikkunasta minne Daavid oli okein poikaa oli viemässä. Hän ei päästänyt parivaljakkoa hetkeksikään silmistään.

Hän näki kuinka Daavid viittoili puuhun päin mutta Pinja ei tiirailustaan huolimatta nähnyt mitään. Oli kyllä jo pimeää mutta silti. Juuri kun hän oli jo kutsumassa pojat sisälle, Daavid kääntyi kohti taloa. Mies näytti niin onnelliselta, pitkästä aikaa. Pinjan sydän miltei suli hänen ajatellessaan kuinka vähän ilonaiheita Daavidilla nykyään oli. Jos joku näkymätön pöllö sai miehen onnelliseksi, olkoon sitten niin. Hän ei siihen puuttuisi.


*****

 Saku hyväili vaimonsa ihoa heidän istuessa elokuvateatterissa. Sali oli melko tyhjä mutta se ei heitä haitannut. Päinvastoin.

Saku yritti suudella Siniä mutta tämä sihahti ja sanoi haluavansa katsoa kuvan rauhassa. Siitä oli niin pitkä aika kun he olivat viimeksi käyneet elokuvissa joten Sini ei halunnut käyttää aikaa kuherteluun.

Vaikka ei sekään pahaksi olisi ollut. Heillä ei nykyään tuntunut olevan tarpeeksi aikaa toisilleen. Tämä ilta tuli tosiaan tarpeeseen.

Kun elokuva oli loppunut, he siirtyivät vieressä sijaitsevaan pieneen ravintolaan. He tilasivat härän sisäfilettä ja nauttivat toistensa seurasta ja hyvästä musiikista joka hiljaa kuului taustalla.

"Milloinkas sinä meinaat mennä takaisin töihin?" Saku töksäytti kesken heidän ruokansa.
"Mitenniin? Pitäisikös minun jo mennä?" Sini kysyi. Ei hän ollut ajatellut asiaa sillä hänen mielestään heillä meni rahallisesti ihan mukavasti.
"Ei kun minä vain ajattelin että sinä itse haluaisit."
"En minä vielä. Roope on kuitenkin pieni vain vähän aikaa. " Sini puolusteli.
"Ihan miten vaan. Teet niinkuin itsestäsi parhaalta tuntuu."

"Niin teenkin." Sini vastasi liian kiihkeästi. Tämänhän piti olla rentouttava ja miellyttävä ilta heille molemmille. Ei hän halunnut tapella. Hän hengitti syvään ja vaihtoi puheenaihetta.
"Ensi lauantainahan on Roopen synttärit. Mitä me hankitaan hänelle lahjaksi?"
"En tiedä. Päätä sinä." Saku sanoi ja jatkoi ahmimista.
"Olisi kiva jos sinäkin olisit kiinnostunut lapsestasi." Sini sanoi ja nyt häntä jo suututti vaikka hän yritti hillitä mielensä. Saku oli ollut viime aikoina niin kiinni töissä ettei melkein muistanut että heillä oli lapsikin.

"No olenhan minä. Mikä sinua vaivaa?" Saku kysyi yllättyneenä. Vaimo käyttätäytyi oudosti. Mitä hän nyt oli tehnyt väärin.
"Anteeksi. Mutta jotenkin tuntuu että sinua ei kiinnosta mikään muu kuin työ."
"No töissä on ollut vähän rankkaa. Minun olisi ehkä pitänyt kertoa mutta pomo kertoi että jollekulle on tiedossa lomautus. Ei ehkä minulle mutta parille kaverille. Se pistää miettimään että onko loppujen lopuksi enää minullekaan töitä." Saku kertoi.

"Miksi et ole kertonut mitään? Ja vastahan sinut ylennettiin." Sini kysyi hieman pehmeämmin kutitellen samalla Sakun sormia.
"Ei se siihen katso. Mutta ei pilata työasioilla tätä iltaa." Saku sanoi ja odotti että Sini sai syödyksi loppuun.


 Heidän ajessa takaisin kotiin Sini avasi suunsa.
"Miksi sinä ostit tämän auton vaikka meillä ei välttämättä ole varaa sitä pitää?"
"En vielä silloin tiennyt. Ja johan minä sanoin ettei minua todennäköisesti lomauteta." Saku vastasi ja jatkoi hetken päästä.

 "Yritin minä käydä perumassa autokaupat. Myyjä sanoi että oli antanut kuulemma niin paljon alenusta että kaupan purku ei enää onnistu."
"Automyyjät on kyllä huijareita." Sinikin sai sanotuksi. Ei hän voinut tilanteesta Sakua syyttää. Ainahan mies yritti tehdä asiat oikein. Ehkä siksi Saku oli kysynyt Sinin töihinpaluusta. Sini päätti miettiä asiaa kunhan Roopen synttärit olisi ohi.


*****
Lauantai koitti. Oli lämmin ilma. Täydellinen päivä viettää syntymäpäiviä. Valitettavasti puolet vieraista olivat kipeinä tai muuten estyneitä tulemaan paikalle. Päivä sujui silti iloisissa merkeissä.

Pinja ja Daavid olivat hankkineet Roopelle hienon autoradan joka taisikin  olla pojan lempilahja. Pojan omat vanhemmat olivat hankkineet palapelin ja uusia vaatteita. Seuraavana päivänä olisi tiedossa myös retki, mutta sitä he eivät vielä pienelle päivänsankarille paljastaneet.

Koko perhe istui pitkän tovin pöydän ääressä syöden kakkua.

Daavidkin oli pirteä ja jaksoi peuhata Roopen kanssa pitkälle iltaan. Roopesta ja Daavidista olikin tullut ylimmät ystävät ja aina kun mahdollista, he viettivät aikaa yhdessä.

 Pinja oli tiskaamassa astioita kun Saku tuli ihmettelemään minne Roope oli kadonnut.
"Hän on ukkinsa kanssa katsomassa pöllöä."
Saku tiiraili ulos ja näki isänsä kantamassa lasta ja he molemmat osoittelivat puuhun.

"Mitä pöllöä?" Sakukin ihmetteli kuten Pinja aiemmin.
"No tiedäthän sinä isäsi. Hän kuvittelee että meidän puussa asuu pöllö joka pelkää naisia." Pinja nauroi.
"No sittenhän minä kai voin mennä katsomaan. Olenhan minä sentään mies." Saku sanoi ja meni ulos. Hän oli huolissaan isästään. Tämän muisti oli pikkuhiljaa huonontunut eikä Saku enää tiennyt millainen tulevaisuus Daavidilla olisi edessään. Myös hänen äitinsä jaksaminen huoletti häntä kovasti.

"Hei isä." Saku tervehti.
"Sshh. Pelästytät sen pois." Daavid vastasi ja Roope hänen sylissäänkin laittoi sormen suun eteen.
"Ssss."

Saku oli juuri sanomaisillaan ettei siellä mitään pöllöä ole kun hänkin näki sen.

Siellä tosiaan istui pöllö puussa. Se katsoi heitä yhtä tarkkaavaisesti kuin he sitä.

He ihastelivat sitä  niin pitkään kunnes Sini avasi oven ja pyysi heitä iltapalalle. Samassa pöllö lensi tiehensä.

"No nyt sinä säikytit sen pois!" Saku harmitteli. Hän oli ollut yhtä innoissaan kuin muutkin perheen miehet isosta linnusta.
"Minkä?" Sini ihmetteli.
"No sen pöllön." Saku sanoi ja miehet siirtyivät sisätiloihin. Pinjakin oli kuullut muiden puheet ja arveli Sakunkin höpisevän omiaan.

"Et kai sinäkin?"
"Siellä oikeasti oli pöllö. Semmoinen ruskeanharmaa." Saku sanoi.

"Johan minä sinulle aiemmin siitä kerroin. Etkö sinä muista?" Daavid sanoi Pinjalle ja meni hakemaan pienen piiraan pöydältä.
"No niinhän sinä kerroit..." Pinjaa hävetti ettei hän aikaisemmin ollut uskonut miestään.


*****
Seuraavana päivänä Saku, Sini ja Roope lähtivät eräälle maatilalle jossa sai käydä katsomassa maatilan eläimiä. Siat olivat Roopen mielestä kiinnostavia. Aina kun he olivat menossa pois sikojen luota, Roope halusi mennä uudestaan niitä katsomaan.

"Taidat tykätä possuista." Saku totesi pidellessään Roopea sylissään. Poika nyökytti päätään innokkaasti ja yritti matkia possujen ääntelyä.

Suunnistaessaan navettaan, maatilan emäntä kysyi haluaisiko jompikumpi vanhemmista kokeilla lehmän lypsämistä. Saku kieltäytyi mutta Sini oli innokas kokeilemaan.

Rohkeasti hän tarttui lehmän nisää ja alkoi lypsää. Hieman opastusta hän tarvitsi jotta maitoa alkoi suihkuta sankoon. Vilkaistessaan miestään, Sini näki Sakun kohottavan kulmiaan.

"Vai muka ensikertalainen? Olet tainnut tehdä tuota ennenkin." Saku virnuili.

 "Hiljaa siellä." Sini sanoi ja häntä alkoi naurattaa miehensä kaksimieliset vihjailunsa.

Hevosten luona Sini paljasti hieman pelkäävänsä niitä joten Saku vei Roopen lähemmäs isoa ruskeaa hevosta.

Poika tarjosi hepalle jopa heinää jota iso elikko alkoi rouskuttaa mielellään. Roopea nauratti ja nauru tarttui vanhempiinkin.

Lopulta he menivät vielä katsomaan  kanoja kun Roope alkoi itkeä kovasti.
"Mikä nyt on?" Sini kysyi hellästi ja nosti pojan syliinsä.

"Ei kanoja tarvitse pelätä. Ne on tuolla verkon toisella puolen." Roope rauhoittuikin, mutta heti kun he laskivat pojan takaisin maahan, hän alkoi itkeä lohduttomasti. Sini lohdutteli lasta ja he päättivät lähteä takaisin kotiin. Johan he olivat olleet maatilalla useamman tunnin ja Roope alkoi näyttää väsymisen merkkejä.

*****
Daavid yritti katsella televisiota mutta ei ollut muistanut mistä napista sai lisää ääntä eikä hän viitsinyt pyytää vaimoltaan apua. Siksi tv oli äänetön. Sen Daavid kuitenkin hoksasi että kyseessä oli ilmeisesti uutiset mutta ei hän siitä paljoa välittänyt. Häntä huoletti ennemminkin se mitä hänen päässään tapahtui. Häntä suorastaan inhotti nykyinen olotila.

Joka päivä hän muisti entistä vähemmän asioita ja eräänä aamuna katsellessaan vaimonsa nukkumista, Daavid ei enää ollut muistanut edes vaimon nimeä.

Säikähtäen kovasti, hän oli luikkinut äänettömästi kylpyhuoneeseen ja itki. Daavid tiesi ettei ollut itkenyt moneen vuoteen mutta silloin kyyneleistä ei meinannut tulla loppua. Kun hän viimein oli kuullut vaimonsa heränneen ja hyräilevän makuuhuoneessa, nimi oli tupsahtanut hänen päähänsä: Pinja. Kuinka hän pystyi unohtamaan niin kauniin nimen. Daavid ei kuitenkaan uskaltanut sanoa siitä kenellekään. Daavid nimittäin tiesi että hän joutuisi hullujen huoneelle jos menisi liikoja puhumaan. Sillä Daavid oli varma että hän oli vähintäänkin hullu!

PInja katseli miestään. Daavid näytti kalpealta ja tämä oli yskinyt ja niistänyt koko viime yön niin ettei Pinja ollut saanut kunnolla nukutuksi.

"Haluatko että keitän sinulle teetä?" Pinja kysyi.
"Keitä vain. Minua koskee päätä. Taitaa olla flunssa tulossa." Daavid vastasi.
"Pitäisikö meidän käydä lääkärissä"

"Eihän nyt nuhan takia tarvitse lääkäriin mennä." Daavid nousi seisomaan ja sai kovan yskänpuuskan. Sen loputtua hän katsoi vaimoaan ja sanoi.

"Ihan totta. Ei minulla mitään hätää ole." Daavid halasi Pinjaa varovasti, aivan kuin pyytäen anteeksi kaikkea sanomaansa. Välillä Daavidilla oli selkeitä hetkiä ja hän tiesi olleensa kohtuuton vaimoaan kohtaan.

"Tiedäthän miten tärkeä minulle olet?" Pinja kysyi kun he irtautuivat toisistaan.
"Tiedän. Olen pahoillani että minusta on ollut niin paljon vaivaa." 

"Älä puhu tuollaista. Ei sinusta ole vaivaa. Minähän rakastan sinua. En tiedä mitä tekisin ilman sinua." Pinja sanoi ja hänelle nousi pala kurkkuun ajatellessaankin elämää ilman Daavidia.
"Kai sinä ymmärrät ettei minulla ole enää paljon aikaa. Olen vanhempi kuin sinä ja minulla on jo vaivoja." Daavid sanoi.

"Meillä on vielä yhteistä aikaa." Pinja sanoi ja suuteli miehensä kuivia, ryppyisiä huulia. Mies vastasi takaisin ja hetken he kumpikin kuvittelivat olevansa jälleen nuoria, vastarakastuneita ja se ajatus sai heidät onnelliseksi.

*****
Sini katseli kuinka Roope leikki hiekkalaatikolla. Leikkipuistossa oli muitakin perheitä ja pieni tyttö, hieman Roopea vanhempi, yritti viskata hiekkaa pojan päälle. Roopella oli hyvä leikki kesken ja häntä suututti kun joku yritti sotkea sen.

"Sofia, älä kiusaa toisia!" Lapsen äiti komensi lastaan. Sini vilkaisi naista ja näki kauniin naisen joka näytti siltä ettei koskaan olisi edes synnyttänyt. Siniin iski pienoinen kateus vaikkei hänellä olisi ollut siihen syytä. Hän tiesi itsekin olevansa nätti ja hänenkin vartalonsa oli pysynyt kiinteänä Roopesta huolimatta. Silti hän ei mahtanut mitään tunteilleen nähdessään kauniimman naisen, ja vieläpä äidin. Jos se nyt edes oli lapsen äiti. Sini huomasi toivovansa että nainen olisi pelkkä lastenhoitaja.

"Anteeksi kovasti. Onko hän teidän poikanne?" Nainen tuli kysymään Siniltä.
"Kyllä on. Eikä lapsenne kiusannut. Hyvä se vain on oppia muiden lasten kanssa leikkimään." Sini vastasi. Hän päätti olla kohtelias  ja ojensi kätensä ja esitteli itsensä.

"Minä olen Amanda." Nainen vastasi takaisin.
"En ole ennen nähnyt teitä täällä." Sini sanoi. Hän itse oli käynyt Roopen kanssa täällä melkein joka päivä ja oli pistänyt merkille keitä kaikkia puistossa kävi.
"Tämä onkin ensimmäinen kerta. Olemme vasta muuttaneet tänne." Amanda kertoi.

Hän istahti Sinin viereen penkille ja he rupesivat juttelemaan niitä näitä. Naiset tulivat hyvin toimeen keskenään. Heillä oli jonkin verran yhteisiä kiinnostuksen kohteita vaikka Amanda olikin aika vaitonainen menneisyydestään.

Sini arveli sen johtuvan ehkä erosta tai huonosta exästä, sillä Amanda mainitsi että hän on yksinhuoltaja.

Sini ja Roope olivat tekemässä lähtöä kun he sopivat tapaavansa seuraavanakin päivänä sään salliessa. Sinistä oli mukava tavata toinen äiti jolla oli suunnilleen samanikäinen lapsi kuin hänellä. Heidän keskustelussaan oli käynyt ilmi myös että Sofia oli puoli vuotta vanhempi Roopea. Naiset olivatkin uskoneet että lapsista voisi tulla hyviäkin ystäviä alkukangertelun jälkeen.

Sini ja Roope saapuivat takaisin kotiin. Saku oli ollut ahkera ja saanut tapetoitua Roopen tulevan huoneen joka oli jäänyt tyhjäksi Ilonan muutettua pois. Tähän mennessä Roope oli vielä nukkunut vanhempiensa huoneessa.
"Tästähän tuli oikein pirteän näköinen." Sini sanoi nähtyään työn valmiina.
"Tuodaanko tavarat huoneeseen." Saku ehdotti saaden hyväksyvän nyökkäyksen puolisoltaan.

"Tapasin tänään erään naisen puistossa. Hänellä on samanikäinen tyttö kuin Roope." Sini sanoi heidän kantaessaan Roopen sänkyä.
"Sehän kiva." Saku mutisi. Hän oli hyvillään että Sinillä oli kavereita. Lapsen saatuaan he molemmat olivat hieman erkaantuneet ystävistään. Sakulla toki oli töissä tuttuja mutta Sini oli melko yksinäinen. Ei vanhuksista pahemmin seuraa enää ollut.


*****
Seuraavana päivänä naiset tapasivat lapsineen jälleen leikkipuistossa ja Amanda pyysi Sinin ja Roopen kahville. Ei heillä muutakaan menoa ollut joten seurue käveli läheiseen rivitaloon, jossa Amanda lapsensa kanssa asusteli.

"Sinulla on kaunis asunto." Sini kehui. Hän halusi olla kohtelias.
"Kiitos. Harmittaa asua vuokralla mutta minkäs teet." Amanda kertoi. Sini ymmärsi hyvin. Vaikka heitä oli taloudessa monta aikuista niin silti heillä ei ollut varaa matkustella tai tuhlata ylimääräistä. Tai ainakin Sini oli sitä mieltä. Saku tuhlasi rahaa herkemmin. Kuten siihen typerään autoon.

He saivat jutella kaikessa rauhassa, sillä lapset viihtyivät loistavasti lelujen ääressä.

"Siis eikö Sofian isä ole ottanut mitään yhteyttä teihin?" Sini uteli. Amanda oli juuri kertonut että oli kasvattanut lapsensa vauvasta asti yksin.
"Ei. Itse asiassa minä en edes kertonut asiasta. En nähnyt tyyppiä sen koommin." Amanda sanoi.
"Ja nyt uskot että hän asuu täällä? Toivottavasti löydät miehen ja saat hänet vastuuseen teoistaan." Sini puuskahti.

"Sitä minäkin toivon. On pirun rankkaa hoitaa lapsi yksin."
"Uskon. Sano vain jos voin jotenkin auttaa. Jos vaikka tarvitset lapsenhoitoapua. Roope ja Sofia tulee hyvin toimeen keskenään niin siitä ei olisi mitään vaivaa." Sini sanoi auliisti. Häntä säälitti Amanda ja tämän elämäntilanne.


*****
Pinja etsi Daavidia. Mies oli sanonut menevänsä vain pienelle kävelylle mutta ulkona oli jo pimeä. Pinja alkoi todella huolestua. Jospa Daavid oli eksynyt. Illat ja varsinkin yöt olivat jo kylmiä ja mies saattaisi vaikka paleltua. Daavidin flunssa ei ollut helpottunut viikon aikana. Pinjan täytyisi löytää miehensä.

Hän vilkaisi ulos ikkunasta ja näki terassin lampun valossa Daavidin joka näytti nukkuvan heidän ulkotuolissa. Hän juoksi ulos ja meni miehen vierelle.

 "Daavid, herää. Täällä on kylmä."
Daavid ei kuitenkaan herännyt.

Pinja kokeili kohosiko Daavidin rinta ja kyllä se kohoili. Mutta vain aavistuksen. Hieman Daavid yritti availla silmiään mutta ei kuitenkaan jaksanut.
"Mmm." Miehen suusta pääsi.
"Saku! Soita ambulanssi!" Pinja huusi ja toivoi että hänen poikansa kuulisi hänen huudonsa.

Saku ilmestyi ovelle.
"Huusitko minua?"
"Soita ambulanssi!" Pinja käski. Saku totteli välittömästi.

"Daavid kulta. Heräisit nyt." Pinja nyyhkytti ja yritti ravistella miestä. Tuloksetta.
"Älä jätä minua."



Näihin tunnelmiin päättyi tämä osa. Mitäpä mieltä osasta olitte?


Ja sitten minulle tapahtui moka. Kun olin onnistuneesti saanut kaikki kuvat otettua, päätin hieman siivota ladatut-kansiota. No, minähän en siis ole mikään tekniikan ihmelapsi niin onnistuin poistamaan myös sellaista mitä ei olisi tarvinnut. Ja sen seurauksena Sini ja Roope näyttävät nykyisin tältä:

ja vielä Sini


 Kyllähän nainen hieman erilaiselta näyttää. Poistin siis vahingossa väärän ihon. No, minua tuo ei haittaa mutta ajattelin vaan ilmoittaa niin ei seuraavassa osassa tule yllätystä.


33 kommenttia:

  1. Koko illan olen kytännyt, että josko Kilpisille ilmestyisi uusi osa ja viimein odotus palkittiin :) Pakko sanoa, että parhain osa, mitä on vähään aikaan ollut, pidin kovasti koko osasta!
    Hyvä, että Saku ja Sini viimein irtautuivat vähän kotielämästä ja kävivät ulkona :) Sakun työjutut tosin vähän iltaa, mitähän siitäkin seuraisi jos mies jäisi työttömäksi...
    Mukavaa, että Sini löysi itselleen uuden ystävän ja Roopekin sai leikkikaverin. Ehkäpä tuosta Amandasta muodostuu jonkun näköinen sivujuoni?
    Hyvä tuo pöllöjuttu, hetken jo epäilin, että Daavid menettänyt järkensä ihan täysin :D Vanhukset on niin söpöjä yhdessä <3 Valmiiksi jo surettaa, miten Daavidin käy, vaikka eihän se voi ikuisesti elää.
    Jännittäviin tunnelmiin jäätiin, odotan seuraavaa osaa kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hienoa kuulla että olet oikein odottanut uutta osaa. Iloksesi voin sanoa ettei seuraavaankaan osaan pitäisi kulua järkyttävän pitkää aikaa sillä se on jo kirjoitettu. Kuvat pitää vaan ottaa.

      Onhan se hyvä välillä pitää huolta myös parisuhteesta vaikka vauva onkin talossa. Ei tosiaankaan tietäisi hyvää jos Sakulta loppuisi työt.
      Amandasta tulee kyllä sivujuoni, aika isokin rooli naisella on. Siitä enemmän ensi osassa.
      Kun löysin tuon pöllön niin ajattelin että pakko saada se jotenkin ujutettua tarinaan, ja Daavidhan se oli sopiva uhri.
      Kitos paljon todella ihanasta kommentista.

      Poista
  2. mukavat treffit sakulla ja sinillä ja ihanaa perhe elämää muutenkin. Kilpisten elämä on niin todentuntuista ylinopeusakkoineen kaikkineen.
    Pihapuun pöllö oli niin ihana , tosi hyvin keksitty, hymyilin sille varmaan koko loppuosan kun puussa oli pöllö.
    Mutta Daavid...nyyhks:(
    Ihana ihana osa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Saku vähän riehaanstui ja ajeli hieman holtittomasti.
      Itsekin ihastuin tuohon pöllöön, pakko oli saada se tarinaan mukaan kun sen löysin. Paljastettakoon että pöllöstäkin kuullaan vielä.
      Oli kyllä pala kurkussa kun kirjoittelin ja kuvasin tuota viimeistä kohtausta, jotenkin samaistuin Pinjaan.
      Kiitos mieltä piristävästä kommentistasi.

      Poista
  3. Ihana miten kuvaat tuota Pinjan ja Daavidin suhdetta. Siinä on jotain niin herkkää ja kaunista. Se kosketti tosi syvältä. Facebookissa pyörii teksti, jonka itsekin olen jakanut, vanhasta miehestä, joka käy joka päivä katsomassa muistinsa menettänyttä vaimoaan. Mies vastaa kysyjälle, että vaimo ei ole muistanut häntä enää viiteen vuoteen, johon kysyjä ihmettelee, että miksi ihmeessä sinä sitten käyt siellä joka päivä kellontarkasti. Vanhus vastaa: koska minä muistan.
    Tästä tulee jotenkin samanlainen tunnelma. Aivan ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pinja ja Daavid on kyllä ihana pari. Harmittaa vietävästi kun he ovat jo vanhoja ja yhteistä aikaa on kovin vähän.

      Tuosta tuli mieleen että meilläkin oli töissä sairas dementoitunun nainen jonka mies kävi joka ikinen päivä syöttämässä vaimoaan. Miehellä oli mahdottoman huono omatunto kun oli viimein joutunut vaimonsa laittamaan laitoshoitoon kun ei enää jaksanut kokopäiväisesti hoitaa vaimoa kotona. Sellaisia ihmisiä on harvassa. Ja tuollainen on äärettömän hienoa että ihmiset vielä välittää.
      Ihana kuulla että olen onnistunut samanmoisen tunnelman luomaan.
      Kiitos kauniista kommentista.

      Poista
  4. Ihana osa. Tosi herttainen, mutta samalla haikea. Voi David :(
    Toivottavasti Saku ei vain ole tuon tytön isä >:/
    Mutta ihanaa kun Sini sai ystävän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinille tosiaan tekee hyvää saada samanhenkinen ystävä. Voi vaanolla että tulevaisuudessa asiat heittää häränpyllyä. Arvauksesi ehkä liippaa oikeaan suuntaan.
      Kiitos paljon kommentistasi.

      Poista
  5. Mulle tuli kyllä kans aivan samanlainen olo, että Saku olisi kyseisen tytön isä :D Ja että Amanda olisi tämä henkilö, jonka kanssa Saku oli polttareissaan, mutta sen näkee sitten :) Oli aivan ihana osa, kerrot niin koskettavasti toisten ihmisten suhteista ja tavallisesta arkielämästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi osassa selviää vähän asioita, voi olla että arvauksesi melkein osuu ja uppoaa... ehkä.
      Ihana kuulla että pidit. Kiva huomata että omista tekeleistä tykätään.
      Kiitos paljon kommentistasi.

      Poista
  6. Noniin, taitaa sen Sakun polttaritoilailujen tulokset vihdoin tulla näkyviin ;s Mahtaa rimu revetä kun Saku ja Amanda jonakin kauniina päivänä kohtaavat, jos kohtaavat...
    Daavidin tila pistää kyllä surulliseksi, etenkin osan loppu :( Toivottavasti vanha herra selviää ja hänen tilaansa saataisiin apua.
    Roopesta kasvoi oikein suloinen nuori mies, paljon on samaa näköä Sakusta :)
    Mutta, hyvä osa ja oottelen taas täällä jatkoa!
    - Sabrina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monella on nyt samanlaiset aavistukset. Voi olla, voi olla että ihan metsään menee. Sen lupaan että ensi osassa kaikki paljastuu.
      Daavid on kyllä sitekä äijä mutta jossain vaiheessahan se loppu tulee. Itsellekin haikea fiilis tuli tuota kohtausta tehdessä.
      Juu, Roope on itse suloisuus.
      Kiitos ihanasta kommentistasi.

      Poista
  7. Luinpa sitten kaksi osaa putkeen. Olet niin nopea tekemään uusia osia, etten pysy perässä :D Pidin kummastakin. Kirjoitat hyvin ja lavastuksetkin toimivat. On niin helppo kuvitella suloinen perhe oikeaan elämään.

    Viime osan lopussa kyselit kiinnostusta keskiaikateemaiseen tarinaan? Ehdottomasti kiinnostusta löytyisi täältäkin suunnalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt on itsellä vauhti päällä. Joku ihmeen kirjoitusvimma on niin oon saanut uusia osia kirjoitetu aika tiuhaan. Voi olla että jossain vaiheessa on sitten hieman tahmeampaa tuo kirjoittaminen.

      Mukava kuulla että keskiaika kiinnostaa. Itse asiassa prologi on jo valmiina ja lavastukset pääosin tehty. Että ei pitäisi kauaa mennä kun pääsette sitä lukemaan.

      Kiitos mukavasta kommentistasi.

      Poista
  8. Äs,mietteeni osuivat oikeaan. (=jotain kamalaa sattuu osan lopussa) Toivottavasti Daavid ei nyt sitten kuole,vaikka minä sitä vähän pelkäänkin. Mutta toivotaan nyt parasta.

    Hyvää kevättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tähän lisään vielä että en usko tuon Amandan tyttären olevan Sakun, sillä eikös sen polttaritytön nimi ollut Mandy ja hänhän taisi olla vielä punatukkainenkin. (:

      Poista
    2. Daavid on jo oikeastikin pelissä todella vanha että jossain vaiheessahan se aika jättää. Surullinenhan tuo loppu oli, itsekin pala kurkussa sitä kirjoitelin.

      Hauska kuulla miten ihmiset arvailevat eri asioita. Mutta ensi osassa asioista saadaan hieman enemmän selkoa. Siis myös tuon Sinin ja Sakun elämään liittyen.
      Kiitos kommentistasi.

      Poista
  9. Onneksi Sakun raskas kaasujalka ei kuitenkaan kokonaan vienyt tunnelmaa pakkasen puolelle pariskunnan illanvietolta.
    Roopesta tuli kyllä erittäin suloinen pieni pallero taaperoiässä :) Ja pidin hirveästi tuosta, miten kerroit tuosta pihapuussa asuvasta pöllöstä. Ihana yksityiskohta <3
    Pitävätköhän Sofia ja Roope toistensa seurasta vielä hieman vanhempinakin, vai palaavatko takaisin hiekan viskelyyn. Sittenpähän se nähdään :)
    Voi Davidia :( Mutta olihan mies jo aika vanha, ja hyvän elämän ehtinyt elää.

    Todella hienosti tehty osa, odotan innolla jatkoa ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sini ei kyllä tykkää Sakun hurjastelusta mutta malttoi pitää suunsa supussa.
      Pöllä oli saatava tarinaan kun se löysin jasiitä kuullaan vielä.
      Roope on kyllä söpö.
      Voi olla että Roopen ja Sofian tiet vielä kohtaavat.
      Daavid on kyllä suloinen reppana, taitaa viimeiset päivät olla käsillä.
      Kiitos paljon kommentistasi.

      Poista
  10. Olipas taas hyppäys realistisimpaan LC-maailmaan :].

    Kiitos lukukokemuksesta jälleen kerran. Ja jälleen kerran tuntuu että nuoripari jää hieman vähemmälle huomiolleni, kun Davidista kyse. Minusta on hieno tapa "edesauttaa" simin lopun koittoa näin, että otat peliisi mukaan realisitisen elämän tapahtumia. Jossain vaiheessa (aina välillä tuntuu että liian pian) nuo simukkoset vanhenee ja luopua pitäisi. Ei ollenkaan niin helppo homma silloin kun kirjoittaa tarinaa jostakusta hahmosta, joka on ollut olemassa jo hyvän tovin. Olet kuitenkin hienosti saattelemassa Davidia, ja tästä suuri kiitos. Raastavinta on lukea hahmon poismenosta näin hitaasti kituuttamalla kuin onnettomuuden viemänä. Kevyttä luettavaa kumpikaan ei ole, mutta näin iän ja vanhenemisen koetellessa se kai on jotenkin luontevampaa hyväksyä.

    Voivoivoi Amanda :D. Omat epäilykseni minulla on asiasta, ja luulenpa että harvemmin tanssitytön oikea nimi on lähelläkään taiteilijanimeä ;). Mutta jotenkin...haistan tässä palaneen käryä. Ja ilmoitanpa sitten jos paholaismainen arvuutteluni osui oikeaan jos ja kun Amandasta lisää selviää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Daavid osaa vetää kyllä huomion itseensä, harmi vain että hieman surullisemmalla tavalla.
      Kävi minulla mielessä tuo Daavidin loppu myös hieman äkillisemmin mutta olen tosiaan hieman kiintynyt näihin hahmoihin ja ileisesti yritin hieman venyttää tuota loppua, ei tää helppoa ole.
      Amandasta kuullaan ensi osassa ja aika vaikuttavassa roolissa nainen on.
      Kiitos mukavasta kommentistasi.

      Poista
  11. Ihana osa. Tuli vaan niin surullinen olo Daavidin takia ja nyt tässä jännään, että tuliko se loppu nyt viimeinkin vai joutuuko hän vielä kitumaan sairaalassakin?

    Ja nyt muakin jäi kiinnostamaan tuo nainen. Eikai se ole se strippari, jonka seuraan se Sakun kaveri Sakun vei. Vai liekö tämä Sakun kaveri, joka on Stripparin pistänyt paksuksi. Se mieshän ei ollut erityisen perhekeskeisen oloinen, jos en ihan väärin muista.
    Nyt oikein jännättää, että miten tämä tästä vielä etenee. Olis se aikamoinen tilanne, jos kävisi ilmi, että tuon Sinin uuden ystävättären lapsen isä olisikin Saku. Voi mikä sotku ja sota siitäkin repeäsi ja justiinsa kun Sakulla ja Sinillä on muitakin murheita.

    Ai joo ja pahoittelut kun taas jäi näin myöhäkseksi tämä lukeminen ja vastaaminen, mutta oli tässä kaikenlaista.
    Täältä voit kurkkia tuloksia> http://yavannah.tumblr.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsellä meinasi tippa tulla linssiin kun tuota viimosta kohtausta tein, Daavid on ollut niin ihana hahmo niin surettaa lopun läheneminen.
      Ensi osassa selviää kaikenlaista, aika moni on oikeilla jäljillä. Salaisuudet viimein paljastuvat.
      Ei haittaa yhtään vaikka ei aina heti kerkeä olla lukemassa, ymmärrän täysin. KÄynpä katselemassa mitä olet puuhaillut.
      Kiitos paljon kivasta kommentistasi.

      Poista
  12. Mahtava osa! :) Tykkäsin potenssiin sata! Osassa oli kaikkia ihania pikku ykistyiskohtia, kuten sakot (okei, ehkei se ole niin ihana juttu:D) ja tuo maatilavierailu. Kaikin puolin mahtavan upea osa jälleen kerran!

    Okei, tuon Amandan on pakko olla se Mandy sieltä strippiklubilta! Punainen tukka, tanssitytön hyvä vartalo, yksinhuoltajuus..! Eli Sofia on joko Simon tai jopa Sakun tytär :O Jännä juttu, haluan äkkiä tietää lisää, miten tässä vielä käy. Ja olen muuten ylpeä itsestäni, sillä vaikka melkein kaikissa edellisissä kommenteissa on arvailtu samaa asiaa, niin keksin ihan itse osan loppupuolella tän jutun! :D

    Tuli vähän haikeakin olo tätä lukiessa, mutta sehän ei tietenkään ole huono asia, sillä kaikenlaisten tunteiden herättäminenhän on aina hyvä juttu. Nimittäin tuo Daavid.. Pitkään aikaan en ole meinannut oikeasti alkaa itkeä sims-juttuja lukiessani, mutta nyt taisi silmäkulmassani jo kirveltää yksi kyynel. Lopun kohtaus oli surullinen, mutta ehkä vielä enemmän haikeaksi teki tuo pihapuun pöllö. En tiedä, miksi mutta se oli jotenkin todella liikuttavaa.. :'(

    Toivottavasti Saku ja Sini saavat raha-asiansa kuntoon, vaikka jotenkin tuntuu siltä, että perheelle on luvassa muitakin huolia.. Kiitos kovasti tästä hienosta osasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein ihana kuulla että osa oli mieleinen. Itselläkin oli hyvä mieli (paitsi viimonen kohtaus) kirjoittaessani osaa.
      Ole vaan ylpeä, on hauska kuulla mitä lukijat miettivät tarinan etenemisestä. Ensi osassa selviää aika lailla noita juttuja, myös Daavidin kohtalo.
      Oi, itsellekin tuli tunteenpuuska Daavidin kohtausta tehdessä, vaikkakin surullisesta asiasta oli kyse, niin mukava kuulla että sinne teillekin välittyy juuri tuollaiset tunteet kuin on ollut tarkoituskin.
      Kiitos itsellesi ihanasta kommentistasi.

      Poista
  13. Aivan upea osa oli taas! :D Olit keksinyt osaan kaikenlaista kivaa..Saku sai hurjasteltuaan sakot kaiken päälle, että on muutenkin vähän rahahuolia ja pelkoa lomautetuksi tulemisesta(joka oli hauskaa realismia nykypäivän tilanteesta ja lomautus peloista)..Tuo maatilavierailu oli todella upeasti lavastettu, sillä ymmärtääkseni kakkosessa ei oikeasti ole hevosia(tulivat kolmoseen) saatikka possuja tai lehmiä(mahtaisiko jo neloseen tulla nuo)..Sinin kohdalla oli kiva tuo tapaaminen Amandan kanssa, sillä uskoisin tosielämässäkin äiti-ihmisten tulevan yksinäisemmiksi varsinkin jos lähipiirissä edetään suhteissa eri tahtia..Mä kyllä uskon Amandan olleen se strippari, jonka kanssa Sakulla oli sutinaa polttareissaan(Mandy on hyvä taiteilijanimi sovellettuna omasta nimestä)..Sen paljasti tuo, että Amanda uskoo isän olevan samassa kaupungissa, jossa Sini ja Saku asuvat..Mielenkiintoista tulee olemaan se, kun Saku ja Amanda törmäävät jossain toisiinsa, silloin varmasti selviää moneen asiaan vastaus..Pöllökohtaukset osassa olivat haikeita, mutta hauskasti keksitty, että pöllö pelkää naisia..Daavidinkin kohtalo sai mielen haikeaksi, varsinkin niissä kohdissa, kuinka Daavid itse tunnusti olevansa huolissaan voinnistaan ja kun oli unohtanut vaimonsa nimen..Uskon Daavidin nukahtaneen ikiuneen ja ambulanssi ei enää ehdi ajoissa..Pinjaa varmaan surettaa pitkään, mutta toivon hänen saavan voimaa mahdollisesta Sinin toisesta raskaudesta(en usko heidän jättävän lapsilukua vain yhteen), vaikka todennäköisesti Sakun ja Sinin suhde tulee joutumaan koetukselle..Seuraavaa osaa jo jännityksellä odottaen! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla että tykkäsit, on niin mukava saada positiivista palautetta.
      Kakkosessa ei tosiaan ole hevosia joten ihan ladattuja ovat.
      Aika monilla on aavistuksia Amandasta, ensi osassa selviää hieman enemmän.
      Daavidinkin kohtalo selviää ensi osassa, voi olla että haikeuksilta ei vältytä.

      Sakun ja Sinin suhde kyllä saa mutkia matkaan, sen näette sitten.
      Kiitos paljon ihanasta kommentistasi.

      Poista
  14. Hei mahtavia osia molemmat jälleen kerran! Tykkäsinm erityisesti tämän osan maatilasta, joka oli todella hyvin tehty (:

    Käy todella sääliksi tuo Daavid ja toivon, ettei mies nyt sitten kuole, vaikka aika heikolta näyttää ; o
    Neljännessä kuvassa, jossa tuo sofian äiti oli mukana niin tuli sitten mieleen, ettei se sitten vain olisi se huora sakun polttari-iltana .__.
    epäilyksiä hiukan vahvisti kun se selitti, ettei ole nähnyt jätkää sen koommin, mutta kovasti toivon, ettei näin olisi ; o

    kiitos ihanista luvuista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla että maatila oli onnistunut, piti jotenkin sovittaa paljon samaa samalle tontille. esimerkiksi tuo ylinopeus kohtaus oli myös kuvattu tuolla maatilatontilla. Yritin vaan kuvata ettei sitä näkyisi.
      Daavid on kyllä pelissäkin jo tosi vanha mies joten ei kovin kauaa voi miehen elämää enää venyttää.
      Amandastakin kuullaan vielä.
      Kiitos paljon mieltä piristävästä kommentistasi.

      Poista
  15. Hyvä osa jälleen kerran! :) Tykkäsin suuresti, kun olit taas lavastellut kohtauksista todella hienoja. Sakkokohtaus hykerrytti suuresti, koska noinhan siinä käy. "Ei täällä mitään poliiseja ole!" "kaikki muutkin aina hurjastelevat, eivätkä nekään saa sakkoja". :DD
    Myös maatila oli todella hurmaava.

    Voi Daavidia. :/ Raukka unohteli kaikenlaista ja se oli kuvattu todella sydäntäsärkevästi. Niin salakavalasti se tauti syö hiljaa ihmistä. Pinjan ja Daavidin suhde oli kirjoitettu hienoksi ja hempeäksi.

    Luultavasti Amandalla siis tulee olemaan vielä isompaa osaa seuraavissa osissa. Hieman vihjailit siihen suuntaan ja laitoit kyllä munkin aivorattaani toimimaan. Mietin samaa muiden kanssa, että olisiko Saku Amandan lapsen isä, mutta toisaalta jollain tavalla tyrmäsitkin asian. Mutta ehkä kenties...? Toisaalta isä voisi myös olla se Sakun kaveri, joka oli pahemmanlaatuinen naistenmies, mutta nimeä en nyt muista ollenkaan.

    Todella hyvä osa jälleen kerran, kiitos tästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun pidit osasta. Lavastuksia on mukava tehdä, kiva että ne huomataan. Tuo sakkojen saanti tuollatavalla on ihan totta, "eihän nyt minun kohdalle...".

      Surettaa itseänikin tuo Daavid, raukka on ollut aina niin suloinen ja nyt taitaa kohtapuoliin olla mennyttä miestä.

      Amandasta kuullaan ensi osassa vielä. Ja asioihin saadaan hieman selkoa. Helppoa ei tule kenelläkään olemaan.
      Kiitos itsellesi ihanasta kommentistasi.

      Poista
  16. Hei! Aivan ihana ja tapahtumarikas tarina! Pidän todella paljon. Olet taitava kirjoittaja, vaikka annat itse ymmärtää aivan muuta :o
    Viimeisimmästä osasta, eli tästä, on jo melko paljon aikaa... Mahtaakohan uutta osaa olla tulossa piakkoin? Itse nimittäin pidän tästä tarinasta huomattavasti enemmän, kuin Story of Lovesta. En sano että sekään huono olisi :)
    Jotakin extraa voisit muistakin sisaruksista kirjoittaa... Lotan ja Kasimirin suhdekin kiinnostaa, mutta olin tosi iloinen kun Saku voitti perijä-äänestyksen. Saku ja Sini ovat niin ihana pari ettei mitään rajaa! Pientä Roopeakaan ei sovi unohtaa <3
    Mutta uusia osia odotellessa. Hyvää kesää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista. Uusi osa on melkein jo valmis. Pahoitteluni etten ole saanut aiemmin tehtyä uutta saa vaikka sitä jo olen lupaillut. Elämässäni on nimittäin tapahtunut melko mullistava asia, josta kyllä tulen teillekin kertomaan aikanaan.

      Ekstroja on toivottu ja niitä olen jo suunnitellutkin. Itse asiassa tämän osan jälkeen tulee todennäköisesti Lotta-ekstra. En ole vielä varma teenkö samaan osaan myös Ilonasta juttua, ehkä kuitenkin suon hänellekin oman osan. Mutta heistäkin kuullaan vielä.

      Kiitos paljon ihanasta kommentista ja uutta osaa ei tarvitse pitkään odotella. Vielä muutama kohtaus pelattavana ja sitten julkaisupuuhiin. Hyvää kesää myös sinulle.

      Poista