Tässä osassa riittää romantiikkaa ja alastomuutta. Varoitettu on. Olkaa hyvät.
Sakun
kieli tuntui tahmealta, isolta möntiltä hänen suussaan joka maistui kaiken
lisäksi kamalalta. Hän yritti muistella missä oli ja mitä oli tapahtunut.
Silmiään hän ei vielä uskaltanut avata sillä hänen päänsä tuntui räjähtävän
hetkenä minä hyvänsä. Saku kuulosteli talon ääniä ja helpotuksekseen tajusi
olevansa kotona.
Äidin ja isän äänet kuuluivat vaimeana ja hetken päästä
hän kuuli oven aukeavan ja hiljaisten askeleiden lähestyvän.
”Huomenta kulta. Vieläkö sinä nukut?” Sini kysyi
varovasti.
”En.” Saku vastasi ja piti yhä silmiään kiinni.
”Paljon kello on?”
”Se on
melkein kaksitoista. Sinulla meni aika pitkään. Olit vasta neljän jälkeen
kotona.” Sini sanoi. Saku avasi hitaasti silmänsä ja näki Sinin hieman
hymyilevän hänelle.
”Taisi olla rankka yö.” Sini enemmänkin totesi kuin
kysyi.
”Joo. Toisitko vähän vettä?” Saku kysyi suu
rutikuivana.
Sini
nyökkäsi ja lähti huoneesta. Sakun valtasi lievä helpotus. Vaikka hän ei
muistanut viime yöstä juuri mitään, hän ei uskonut että oli pettänyt Siniä.
Olihan hän sentään kotona. Tuskin hän sentään niin typerä olisi, vaikka olikin
ollut kännissä kuin käki. Samassa Sini saapuikin kokonainen vesipullo mukanaan
ja istui Sakun viereen joka jo kohottautui pystympään. Mies joi pullon siltä
istumalta tyhjäksi.
”Toivottavasti huomenna sinulla on jo parempi olo.” Sini
sanoi. Seuraavana päivänä olisi heidän hääpäivänsä ja Sini toivoi että he
olisivat parhaimmillaan silloin.
”Miten se Saku tuolla tavalla on juonut. Ei yhtään hänen
tapaistaan.” Pinja sanoi miniälleen paheksuvasti kun Sini tuli tyhjä pullo
mukanaan keittiöön.
”Kunhan ei ota tavaksi niin ei se minua
haittaa.” Sini vastasi.
”Vieläkö hän jäi sänkyyn? Tänään on paljon tekemistä?”
”Se meni suihkuun. Me lähdetään sitten käymään
siellä juhlapaikassa katsomassa joko siellä alkaa olla valmista. Käyn samalla
hakemassa kukat niin saan sitten nekin valmiiksi.” Sini kertoi.”No hyvä. Minä ja Daavid viemme sitten kakun sinne. Satu soittikin äsken ja sanoi tulevansa huomenna yhdeksältä pukusi kanssa.” Pinja kertoi. Koko perhe halusi osallistua Sakun ja Sinin häävalmisteluihin ja Sini oli siitä erittäin kiitollinen. Vaikka häät olivatkin hyvin pienimuotoiset, tekemistä riitti heille kaikille.
*****
Saku yritti tutkia vartaloaan oliko mitään jälkiä jäänyt. Onneksi mitään ei kuitenkaan näkynyt ja Saku alkoi olla varma että oli lopettanut leikin ajoissa. Hän ei halunnut menettää Siniä, sillä tämä oli tärkein asia Sakun elämässä.
Hän suunnitteli soittavansa Simolle, mutta pelkäsi mitä tämä sanoisi. Niinpä hän päätti unohtaa koko jutun.
*****
Viimein koitti suuri päivä. Satu oli tullut auttamaan siskoaan. Sini oli jo käynyt laitattamassa meikin ja kampauksen ja nyt oli enää hääpuvun pukeminen. Saku oli mennyt edeltä vanhempiensa ja siskonsa kanssa. Sinin katsoessa peilistä, hän näki siskonsa silmissä kyyneleitä.
”Miksi sinä itket?”
”Sinä näytät niin kauniilta. En voi uskoa että
pikkusiskoni menee naimisiin.” Satu sanoi.”Nyt lopetat itkemisen tai minäkin alan itkemään.” Sini sanoi ja he halasivat toisiaan. He olivat olleet aina toistensa tukipilarit. Pian he kuulivat auton tuuttauksen. Heidän isänsä, Niklas Muttonen, tuli hakemaan heitä.
Sini sulloi itsensä ja pukunsa autoon ja he lähtivät ajamaan kohti kirkkoa. Mitä lähemmäs he ajoivat, sen enemmän Sinin sydän alkoi pamppailla.
*****
Sakun kädet hikosivat ja paidan ylimmäinen nappi tuntui puristavan joten hän aukaisi sen. Viis siitä mitä hänen äitinsä ajattelisi. Hänen vieressään seisova Simo kaiveli taskujaan etsien sormusta ja näytti sulhaselle peukkua löytäessään sen. Saku kääntyi kaverinsa puoleen ja sanoi tälle hiljaa:
”Pidäthän sitten suusi kiinni.”
”Tietty. Eihän nyt vaimon kaikkea tartte
tietää.” Simo sanoi ja virnisti. Hetken tuumailtuaan Saku rohkaisi mielensä.”Mitä silloin oikein tapahtui?”
”MItenniin?” Simo kysyi muka viattomana.
”No sinä yönä. Kun minä en muista mitään.” Saku sanoi ja
vilkuili ympärilleen. Pappi oli vaarallisen lähellä ja Sakua hirvitti ajatella
jos mies kuulisi jotain.
”No sä ja Mandy…””Sshhh.” Saku sihahti väliin.
”No te menitte vip-tilaan ja jonkin ajan päästä tulitte
hyvin tyytyväisinä ulos. Sitten sä lähdit kotiin.” Simo kertoi.
”Ootko varma?” Saku sanoi levottomana.
”No mitä siitä. Pitäähän sunkin välillä pitää
hauskaa.” Heidän keskustelu kuitenkin tyrehtyi kun pappi rykäisi heidän
takanaan.Saku katsoi ovelle päin ja näki Sinin ilmestyvän näkökenttäänsä. Nainen näytti niin kauniilta ja Saku unohti hetkessä kaiken muun.
Sini painautui lähemmäs isäänsä. Hän hengitti syvään ja yhdessä he lähtivät astelemaan kohti alttaria.
Sini kohdisti katseensa Sakuun ja tuijotti tätä koko
matkan. Sivusilmällä hän näki vieraiden hymyilevät kasvot mutta Sakun näkeminen
rauhoitti hänen mielensä. Viimein hänen isänsä päästi tyttärensä irti ja
vihkiminen pääsi alkamaan.
Pappi
aloitti vihkimisen. Saku ja Sini seisoivat vierekkäin miltei sädehtien. He
olivat toivoneet lyhyttä vihkikaavaa ja ei kestänyt kauaa kun oli viimein aika
pujottaa sormukset. Simo käyttäytyi kerrankin asiallisesti ja ojensi papille
rakkauden symbolit.
”Jumalan edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn
sinulta, Saku Matias Kilpinen, tahdotko ottaa Sini Tuulikki Muttosen
aviovaimoksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina
päivinä, aina kuolemaan asti?”
”Tahdon.” Saku vastasi kuuluvasti. Taustalta kuului
Pinjan vaimea nyyhkytys.
”Jumalan edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn
sinulta, Sini Tuulikki Muttonen, tahdotko ottaa Saku Matias Kilpisen aviomieheksesi,
olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina
kuolemaan asti?”
”Tahdon.”
Sinin
vastattua, he pujottivat sormukset toistensa nimettömiin ja katsoivat toisiaan
silmiin.
”Julistan
teidät mieheksi ja vaimoksi. Voitte suudella morsianta.” Pappi sanoi hymyillen.
Saku
ja Sini suutelivat toisiaan pitkään. Vasta kun muut taputtivat, he irtaantuivat
toisistaan ja lähtivät astelemaan pois alttarilta.
Ulkona
hääväki heitti riisinjyviä vihkiparin päälle jonka jälkeen kaikki suuntasivat
juhlapaikalle, joka sijaitsi viereisessä rakennuksessa. He olivat olleet
onnekkaita kun olivat saaneet kyseisen vihkipaikan käyttöönsä lyhyellä
varoitusajalla.
*****
Ilona
oli huomannut kirkossa pojan, joka oli mitä luultavimmin Sinin pikkuveli,
Henri. Hänellä oli tunne että he olivat joskus tavanneet muttei saanut päähänsä
missä. Samassa koulussa he eivät ainakaan olleet joten jossain muualla heidän
oli täytynyt nähdä.
Ilonan epäilykset alkoivat herätä kun hän taas ulkona näki pojan ja muistikuvat
alkoivat välähdellä hänen päässään. Kun poika viimein katsoi Ilonaa, he
kumpikin muistivat.
*****
Hääpäivä
oli kaikin puolin täydellinen. Tilaisuus aloitettiin syömisellä. Ruokailun
lomassa oli puheiden vuoro.
Daavid
sai suurimman osan vieraista kyyneliin kauniilla puheellaan. Myös Sinin isä lausui
muutaman sanan ja toivotti Sakun tervetulleeksi perheeseen.
Puheiden
jälkeen oli vuorossa kakkukahvit. Sini ja Saku leikkasivat yhdessä hääkakun ja syöttivät
toisilleen palan kakkua.
Sen
jälkeen oli perinteisesti häävalssi. Saku ja Sini astelivat huoneen keskelle ja
Saku pyysi luvan.
Siniä
nauratti mutta vakavoitui Sakun tarttuessa hänen vyötäröstään ja keskittyen
täysin hänen silmiinsä. He eivät edes huomanneet muita.
*****
Laulaja,
jonka Sini tunsi lapsuudestaan saakka, lauloi koskettavia rakkauslauluja ja
illan jatkuessa, tuli vuoroon nopeammat tahdit. Ilona istui yksin pöydässään ja
katseli muita. Hän näki kuinka Henri nousi omalta paikaltaan ja alkoi astella
kohti Ilonaa.
”Mitä kuuluu?” Henri kysyi aivan kuin olisivat vanhoja
tuttuja.
”Ei mitään.” Ilona vastasi. Hänen mieleensä tulvivat
muistot siitä, mitä heidän yhteisestä yöstä aiheutui. Pojalla ei ollut
tietoakaan mitä hän oli joutunut kestämään.
”Sä et antanut sun numeroo. Olisin muuten soittanut.”
Henri sanoi.
”Niin varmaan.” Ilona tokaisi.
”Varmasti. Jos mä olisin tiennyt että sä oot
Sakun sisko, olisin tullut käymään.”
”Miksi?”
”Varmaankin siks että mulla oli silloin hauskaa ja olisin
halunnut ottaa uusiksi.”
”Mä en.” Ilona sanoi ja tunsi kuinka kyyneleet poltti
hänen silmiään. Onneksi salissa oli hämärää.
”Ai. Mä luulin että säkin tykkäsit musta.” Henri
sanoi hieman loukkaantuneena ja jatkoi:
”Mä
kai luulin sit väärin.” Henri nousi ylös ja käveli pois. Ilona tunsi kyyneliensä
kohta valuvan. Oli hänkin tykännyt pojasta mutta kaiken sen jälkeen mitä
tapahtui hän ei olisi halunnut enää muistella koko asiaa. Ja nyt kaikki vieri
lumivyöryn tavoin uudelleen hänen niskaansa.
Ilona
kuivasi hätäisesti silmänsä ja lähti käymään ulkona. Hän istahti penkille ja
hätkähti huomatessaan Henrin joka myös ilmestyi ulko-oven viereen.
Poika
kaivoi taskustaan tupakan ja oli juuri sytyttämässä sitä kun hän huomasi Ilonan
viittovan hänelle. Henri totteli.
”Sori kun mä olin töykeä. Mut sä et tiedä kaikkea.” Ilona
sanoi. Hänestä Henrillä oli oikeus tietää.
”No kerro.” Henri tunki tupakan takaisin taskuunsa ja
istui myöskin.
”Se yö. Mä tulin silloin raskaaksi.”
”Sä valehtelet.” Henri sanoi ja katsoi Ilonan
vatsanseutua.
”Kunpa valehtelisinkin. Mutta totta se on.”
”Missä se on?”
”Mä tein abortin.” Ilona vastasi vaisusti.
”Ihan hyvä. Ei meistä oliskaan tullu hyviä vanhempia.”
Henri sanoi hetken harkittuaan.
”Meistä? Miten sä voit puhua meistä. Tiedätkö mitä mä
jouduin kestämään? YKSIN!”
”No mistä mä olisin voinut tietää? Tietty mä oisin tullut
sun tueks mutkun mä en tiennyt mistään mitään.” Henrinkin ääni oli ruvennut
nousemaan. Onneksi pihalla ei ollut muita kuulemassa.
Kumpikin oli hetken hiljaa. Ilona tiesi pojan olevan
oikeassa. Ei hän voinut syyttää toista sellaisesta mistä toinen oli autuaan
tietämätön.
”Unohdetaan koko juttu. Mä meen sisälle.” Ilona sanoi.
Hän tunsi Henrin katseen porautuvan selkäänsä muttei kääntänyt katsettaan.
*****
”Joko muistin sanoa miten kauniilta näytät?” Saku sanoi
vaimolleen heidän tanssiessaan ties monettako tanssia.
”Vasta kymmenen kertaa.” Sini vastasi.
”Minä luulin että sydämeni pysähtyy kun näin sinut
mekossasi ja kävelit käytävää pitkin.”
”Älä liioittele.” Sini vastasi mutta oli
onnellinen miehensä sanoista.
”Monelta meidän lento lähtee?” Saku kysyi. He olivat
varanneet häämatkan Takemizu-kylästä. Heillä olisi tiedossa kokonainen viikko
hemmottelua ja yhdessä oloa.
”Kolmen tunnin päästä. En malttaisi odottaa että päästään
sinne.”
”En minäkään.” Saku vastasi ja he suutelivat
toisiaan. Vaikka he olivat olleet yhdessä jo monta vuotta, he eivät saaneet
toisistaan tarpeeksi.
Pian koittikin hetki kun nuoren parin oli aika lähteä
häämatkan viettoon. He kävivät vaihtamassa vaatteensa ja hyvästelivät
perheensä.
*****
Lentomatkalla molemmat nukkuivat hetkittäin, sillä lento kesi monta tuntia. Saku ja Sini kapusivat taksiin joka vei heidät hotellille.
Alkuun he olivat suunnitelleet käyvänsä syömässä mutta molemmat olivat niin uupuneita, että kaatuivat sänkyyn täysissä pukeissa.
Saku katseli tuoretta vaimoaan kun tämä nukkui hiljaa hänen kainalossaan. Hänen mieleensä hiipi vaivihkaa syyllisyydentunteet polttari-illasta ja erityisesti häntä vaivasi se ettei hän muistanut vieläkään mitään. Sini avasi hitaasti silmänsä ja hymyili nähdessään Sakun.
”Vai tällainen hääyö? Paljonko kello on?” Sini kysyi väsyneenä.
”Puoli yksitoista.” Saku vastasi.
”Ai päivälläkö?” Sini kysyi nousten istumaan sängyn
laidalle ja tähysi samalla ikkunasta ulos.
”Joo. Nukuttiin useampi tunti.”
”Tilaisitko vähän syömistä niin minä käyn suihkussa?”
Sini kysyi ja rupesi etsimään matkalaukusta puhtaita vaatteita.
”Tottakai.” Saku vastasi ja meni puhelimen luo.Sini yllättyi nähdessään ison ammeen kylpyhuoneessa ja mietti menisikö sittenkin kylpyyn.
Hänen vatsansa kuitenkin päätti hänen puolestaan ja murahti vaativasti pakottaen Sinin valitsemaan nopean suihkun. Pikaisesti peseydyttyään, hän meni takaisin huoneeseen ja ilahtui nähdessään ruoan odottavan häntä.
Hän näki Sakun ikkunan edessä uppoutuneena ajatuksiinsa.
”Tuletko syömään?”
Saku havahtui mietteistään ja nyökkäsi.
Ruokailun jälkeen he tunsivat olonsa jo virkeiksi ja he päättivät lähteä
kiertelemään läheiselle torille. Heistä oli kiehtovaa nähdä muitakin kulttuureita ja imivät kaikkea uutta itseensä kuin sienet.
He tekivät ostoksia ja nauttivat pikaisen välipalan paikallisessa ulkoravintolassa.
Kierreltyään useamman tunnin alkoi jo hämärtyä ja pari päätti lähteä takaisin hotelliin. He tilasivat upean illallisen ja syötyään, Saku ehdotti yhteistä kylpyhetkeä.
He mahtuivat kumpikin hyvin porealtaaseen ja hyväilivät toisiaan kuuman, höyryävän veden lämmittäessä heitä. Saku pesi vaimonsa hitaasti päästä varpaisiin tuoksusaippualla ja kylpyhuoneeseen levisi miellyttävä vaniljan tuoksu.
Sini sulki silmänsä ja ajatteli elävänsä elämänsä parasta aikaa. Myös Saku oli onnensa kukkuloilla.
Hän näki edessään rakastamansa naisen ja alkoi intohimoisesti suudella tätä saaden Sinin hieman säikähtämään Sakun villiä touhua.
Saaden molempien hengityksen tasaantumaan he nousivat ääneti ja sukelsivat saman pyyhkeen sisään ja suuntasivat askeleensa kohti sänkyä jossa he viimein viettivät täydellisen hääyön.
Loppumatka sujui melko samanlaisissa merkeissä. He nauttivat hieronnoista ja paikallisista nähtävyyksistä. Hääloma ei olisi voinut olla parempi. Kaihoten he jättivät lomaparatiisin taakseen palatessaan takaisin kotiin.
Matkalla he olivat suunnitelleet etsivänsä oman asunnon. Kumpikin halusi jo lapsia joten oma koti olisi kummankin mielestä tarpeen. Kumpikaan heistä ei vain olisi halunnut olla se joka kertoisi Pinjalle ja Daavidille. Onneksi koti oli tyhjä kun he saapuivat. Kummankaan ei vielä tarvitsisi sanoa vanhuksille mitään.
Saku vei heidän matkalaukkunsa heidän makuuhuoneeseen ja rojahti sängylle väsyneenä. Pitkään hän ei saanut rauhassa levätä kun hän kuuli ulko-oven käyvän ja äitinsä iloisen äänen.
”Rakkaat lapset. Tulitte jo kotiin!” Saku arvasi äidin halaavan Siniä ja hymyili näylle. Vanhemmat ottaisi heidän muuttonsa varmasti hyvin raskaasti. Viimein hän nousi ylös ja lähti tervehtimään vanhempiaan.
”Hei äiti ja isä.” Saku sanoi ja halasi vanhempiaan.
”Nyt keitetään kahvit ja te kerrotte kaiken matkastanne.”
Pinja sanoi ja meni kiireesti keittiöön. Daavid meni tapansa mukaan istumaan
pöydän ääreen ja avasi päivän lehden.
”Täällä ei ole mikään muuttunut.” Saku sanoi
hymyillen ja mietti että tulisi omalla tavallaan kaipaamaan kaikkea tätä. *****
Ilona luki sähköpostiaan. Henri oli lähettänyt hänelle jo useamman viestin mutta Ilona ei ollut vielä vastannut yhteenkään. Poika halusi tavata hänet ja jutella asiasta ja ehkä aloittaa heidän juttunsa puhtaalta pöydältä. Ilona vain pelkäsi että pojan näkeminen aukaisisi vanhat haavat auki.
Samalla hän muisti että vauva olisi jo syntynyt ja olisi vasta muutaman viikon ikäinen. Hän sulki sähköpostinsa ja avasi bloginsa. Hän oli jo jonkin aikaa kirjoittanut päiväkirjaa nettiin johon hän sai purettua tunteitaan anonyymisti. Nytkin hänelle oli tullut kaksi tsemppausviestiä samanlaisessa elämäntilanteessa olevilta nuorilta. Saatuaan vastatuksi kommentteihin, hän pitkän harkinnan jälkeen avasi uudelleen sähköpostinsa ja etsi Henrin viestin.
Hän alkoi naputtaa näppäimistöä.
”Mä
pelkään että mua sattuu taas. Enkä mä usko että mä kestän sitä. Sun täytyy
ymmärtää. Mä tiedän että mä en voi syyttää sua mutta sä et tiedä miltä musta
tuntui. Mutta jos sä oot tosissas niin voidaan me yrittää.” Hän painoi ”Lähetä”-
nappia ja pyyhki hikiset kätensä housuihinsa.*****
Pinja oli torkkumassa sohvalla kun hänet herätti kova räsäys. Hän pomppasi pystyyn ja tähysi mistä ääni oli peräisin.
Hän löysi miehensä keittiöstä jossa tämä nosti sirpaleita lattialta ja katsoi hölmistyneenä vaimoaan.
”Annapas kun minä autan.” Pinja sanoi hellästi ja
kumartui poimimaan salaattikulhon joka oli särkynyt kolmeen osaan. Pinja oli
huomannut Daavidin olevan viimeaikoina kömpelömpi ja hieman hajamielinen.
”Minä vain etsin avaimiani. Oletko sinä nähnyt
niitä?” Daavid kysyi.”Siellä missä ne aina on. Eteisen lipaston laatikossa.” Pinja vastasi ja tiesi ettei mies enää ollut oma itsensä. Pinja kävi hakemassa avaimet eikä heti antanut niitä miehelle.
”Mihin sinä näitä tarvitset?”
”Pitää käydä kaupassa.” Daavid sanoi kulmat kurtussa. Oli
se nyt kumma kun ei enää saanut kauppaan mennä ilman kuulustelua.
”Vastahan me aamulla kävimme. Etkö sinä muista?”
Pinja kysyi yhä kärsivällisesti.”No kai minä sellaisen muistaisin.” Mies vastasi ja tempaisi jääkaapin oven auki. Hänen ilmeensä kertoi ettei voinut uskoa näkemäänsä. Häpeillen hän meni suorinta tietä makuuhuoneeseen.
Pinja lakaisi lattian ja laittoi rikkimenneen kulhon roskiin minkä jälkeen hänkin meni makuuhuoneeseen. Daavid istui sängyssä selvästi vihaisena. Pinja meni varovasti Daavidin viereen ja avasi suunsa.
”Pitäisikö sinun käydä lääkärissä?”
”Miksi muka? Ei minua mikään vaivaa.” Daavid
tiesi tosin itsekin mikä häntä vaivasi. Häntä vain hävetti suunnattomasti eikö
halunnut olla muiden riesana.Pinja lohdutti miestään. Hän aavisti miehensä mietteet ja ymmärsi tätä täysin. Vanheneminen ei ollut helppoa.
*****
Sakun ja Sini asunnon etsintä ei tuottanut tulosta. Heillä ei ollut tarpeeksi säästöjä vaikka töissä olivatkin olleet. He eivät myöskään halunneet muuttaa liian kauaksi joten sekin vaikeutti asiaa. Myllymäessä ei ollut kuin kaksi asuntoa myytävänä. He kävivät katsomassa molempia eikä kumpikaan soveltuneet heille.
Toinen oli pieni kaksio ja toinen maksoi niin paljon ettei heillä ikinä olisi sellaiseen varaa. He miettivät myös vuokra-asuntoa mutta sekään ei oikein innostanut. Niinpä heidän ei auttanut kuin jäädä asumaan Pinjan ja Daavidin tykö. Pinja oli siitä iloinen, sillä Daavid unohti entistä enemmän asioita ja hän alkoi jo hieman uupua vahtiessaan miestä.
*****
Kesä meni ripeästi ja puut loistivat syksyn väriloistossaan. Perheessä vietettiin rauhallisia aikoja.
Ilona oli lähtenyt opiskelemaan viereiseen kaupunkiin vaatesuunnittelua. Hän ja Henri olivat aloittaneet varovaisen seurustelun ja Henrikin suunnitteli opiskelua samassa kaupungissa.
Pinja ja Daavid kävivät usein katsomassa Lotan Ja Kasimirin vastasyntynyttä vauvaa, Tuomoa. Daavidin dementia ei ollut edennyt ja hänen vointinsa oli vakaa.
Saku ja Sini olivat päättäneet jäädä lopullisesti asumaan Kilpisten taloon, lähinnä Daavidin takia mutta eivät olleet katuneet päätöstään. Heille oli nimittäin tulossa perheenlisäystä ja molemmat olivat enemmän kuin mielissään saadessaan hieman apua isovanhemmista.
*****
Toivottavasti piditte lukemastanne.