Ajattelin nyt vähän kirjoittaa itsestäni jotta tekin
tiedätte millainen ihminen Kilpisten elämästä kirjoittaa.
Olen tällä hetkellä kolmekymppinen nainen ja asustelen
perheeni kanssa pienessä kylässä Itä-Suomessa. Perheeseeni kuuluu aviomieheni
ja neljä lastamme. Joten jos uusia osia ei aina
kuulu syy lienee lapsissani jotka kyllä pitävät huolen ettei minulla juurikaan
ole vapaa-aikaa. Olen siis koti-äitinä ja vaikka kotona olenkin melkein päivät
pitkät, en pelaile kun vain iltaisin lasten jo mentyä nukkumaan. Toki miehenkin
kanssa vietän aikaa.
Simsin pelaaminen on siis vain harrastus, vaikkakin erittäin
mukava sellainen. Myös lukeminen ja syksyisin neulominen kuuluvat
harrastuksiini. Olen siis sellainen kotihiiri. Pidän myös kovasti kävelemisestä
ja kesäisin pyöräilystä. Kuten ehkä huomasitte, en siis ole ikinä kirjoittanut.
Siis harrastusmielessä. Päässä vilisee kyllä kaikenlaista mutta koskaan en
niitä ole paperille laittanut. Älkää siis ihmetelkö ettei Kilpiset ole niin
maata järisyttävän hienoa luettavaa.
Luonteeltani olen hyvin ujo, ainakin alussa. Kunhan tutustun
ihmisiin, olen kova puhumaan. Myös iloiseksi minua on haukuttu, joskin en ole
siitä lainkaan pahoillani. Olen myös aika kärsimätön luonne. Kun saan jotain
päähäni, minun pitäisi saada se heti eikä viidestoista päivä. Siinä minulla on
vielä parannettavaa. Mutta ainahan sitä pitää olla kehitettävää.
Mennään kuitenkin vielä hieman taaksepäin. Kun synnyin,
minulla oli valmiina jo kaksi isosiskoa ja ollessani 3-vuotias, vanhempani
erosivat. Heillä oli melko riitaisa ero, joten minä ja siskoni jouduimme
puoleksi vuodeksi lastenkotiin. Älkää murehtiko, siitä ei jäänyt minulle
minkäänlaisia traumoja, eikä myöskään siskoilleni. Monet kenelle olenkin
kertonut asiasta, kauhistelevat millainen lapsuus minulla on ollut. Itse en
kuitenkaan koe että minulla olisi ollut huono lapsuus. Kouluni kävin aina
kiltisti, tosin en koskaan ollut luokkani parhaimmistoa, keskiverto siinäkin.
Peruskoulun loputtua, valmistuin lähihoitajaksi ja ehdin tehdäkin niitä töitä
parin vuoden ajan. Sitten loppu onkin historiaa. Rakastuin ja halusimme mieheni
kanssa perheen. Ja tässä sitä ollaan. Onnellisena, joskin välillä hyvin väsyneenä,
siinä missä halusinkin jo nuorena tyttönä.
Tosi hyvä tämä esittely. Ja Kilpiset on todellakin mun mielestä maata järisyttävää ja hienoa ja ihanaa ja mukavaa luettavaa ;)
VastaaPoistaKiitos. Mukava kuulla että tarina on mieleinen, olen vain itse niin kriittinen ja aina on parannettavaa.
PoistaKiva postaus itsestäsi :)
VastaaPoistaYmmärrän kyllä, ettei aina ole aikaa pelailla jos on omakin perhe:)
Itse kun asun yksikseni ja silloinkin tuntuu olevan kaiken laista saati sitten kun on lapsiakin.
Kiitos. Oon jo pidemmän aikaa miettinyt että voisin vähän kertoilla itsestäni lyhyesti.
PoistaKyllähän nuo mukelot aikaa vie mutta illalla on ihan kiva pelata niin saa vähän muuta mietittävää ja saa aivot nollattua samalla. Tää on siitä kiva harrastus ettei tarttee kotoa poistua päästäkseen muihin maailmoihin.
Ihana löytää nuorten keskeltä muidenkin aikuisten tarinoita =) Kyllä sun kerronnastasi huomaa, että kypsyyttä on takana. Itselleni ilmeisiä siitä kertovia kohtia olivat raskausaikojen kuvaukset sekä viittaus pelkoklinikkaan. Maltat myös pysähtyä kertomaan, vaikka tarinaa kuljetatkin eteenpäin.
VastaaPoistaItse olin yli neljänkymmenen ja myös minulla on kolme tytärtä. Lasteni kautta minä Simsin löysinkin muutama vuosi takaperin ja koska pelkkä pelaaminen ei riittänyt, aloin kertoa tarinoita pelin avulla. Tällä hetkellä niistä on jäljellä vain meneillään oleva legacyni Romanovin kivet. Päässä pyörii kuitenkin ainaisia suunnitelmia ja jonain päivänä keskityn pelkän tarinan kertomiseen ja jätän legacyt sikseen =) Kunhan se aika vaan riittäisi...
Ihanaa kevään alkua sinulle Tuuli!
-Windolyn-
Ihana kuulla että tarina on realistinen. Yritän kyllä parhaani. Kyllä helpottaa paljon kirjoittamista kun on jonkinverran kokemusta asioista vaikka simstarinoissahan se ei tietenkään ole niin tarkkaa.
PoistaTodellakin mukava löytää muitakin aikuisia tarinankertojia. Varsinkin äiti-ihmisiä ei taida kovin monia täällä pyöriä.
Minun tyttäret on vielä pieniä ja itse simsin löysin kun eskoinen syntyi vajaa 7 vuotta sitten. Siitä lähtien olen pelaillut, joskus toki pieniä taukoja ollut mutta aina olen pelin pariin uudestaan palannut.
Kiitos samoin sinulle ihanaa kevättä ja kiitos kun kävit kommentoimassa.