Kohta tapahtuu...

...http://lckilpinen2.blogspot.fi/

Soutaa, huopaa...

Tuuli täällä taas. Olen tässä vähän taas kehitellyt uusia juonia ja innostus kirjoittamiseen olisi kova. Niin teksi mieli pelatakin. Availin tuossa jokunen aika sitten pelin ja osa kilpisten hahmoista bugittaa. Mutta joku on myös ihan järjissään.

Toivon etten lupailisi nyt liikoja mutta luulenpa että jatkoa kilpisille olisi luvassa. Yksi osa olisi jo melkein kirjoitettu. Ajattelin tehdä jatkolle uuden blogin koska kaikki hahmot eivät enää ole mukana. Piti vähän keksiä sopivanlainen poismeno tärkeille hahmoille. Mutta onneksi ei hirveitä säätöjä tarvinnut tehdä.
Konekin alkaa hieman olemaan vanha mutta toivon että kone jaksaisi vielä peliä pyörittää että saisin joitakin osia vielä tekemään.

Teidän tarinoita en ole vielä ehtinyt lukemaan mutta enköhän niihinkin pääse taas käsiksi. Hiljaa hyvä tulee. Jos nyt kilpiset tässä jatkuvat niin uusien osien ilmestyminen ei ehkä ole kovin nopeaa koska vapaa-aikani on kovin rajallista.
Meille tosiaan syntyi tammikuussa neljäs lapsemme, ensimmäinen poikamme, joten pelailen ja kirjoittelen silloin kun lapset nukkuu.

Jos tänne nyt enää kukaan eksyy niin JEE! mutta ymmärrän kyllä jos ei kiinnostusta enää löydy kun viime osasta on niin kauan.

Tuuli

Aika lopettaa

Olen nyt miettinyt aikani ja podenkin huonoa omaatuntoa kun olen lupaillut teille uutta osaa jo tovin. Valitettavasti täytyy kyllä myöntää että aikani ei enää riitä tähän harrastukseen, ainakaan tällä hetkellä. Elämäni on niin kiireistä tällä hetkellä eikä vuoden alussa syntyvä vauva ainakaan lisää vapaa-aikaani, päinvastoin.

Niinpä olen päättänyt että lopetan Kilpisten tarinan. Koska tauot ovat jo nyt olleet liian pitkiä, niin seuraavaan osaan menisi vielä pidempi aika joten parempi on lopettaa. Uuden osan kirjoitus on nykyään niin työlästä kun ei sitä vapaa-aikaa ole ja pelailuun on vielä vähemmän aikaa. En edes muista milloin viimeksi olen aukaissut peliäni.

Suuret pahoitteluni. Pidän tämän sivun auki ja yritän käydä myös lukemassa teidänkin tarinoitanne vaikka nekin on jäänyt nyt vähemmälle huomiolle.

Toivon että ymmärrätte päätökseni. Perheeni menee aina kaiken edelle vaikka mukava tätäkin olisi ollut jatkaa. Ehkä joskus tulevaisuudessa saatan jotain taas väkertää mutta nyt on muiden asioiden aika.

Ihanaa joulun odotusta kaikille ja hyvää uutta vuotta kaikille rakkaille lukijoille!!!

Lotta - ekstra

Pitkä tauko takana. On ollut kaikennäköistä kiirettä ja koneen sekoamista mutta nyt olen taas täällä. Viimeksi lupailin teille ekstraa Lotasta, joten hänen vuoro on tänään.

Osa alkaa siitä kun Lotta aikoinaan muutti Kasimirin kanssa pois kotoa toiseen kaupunkiin. Toivottavasti pidätte ja kommentteja saa laittaa, ne piristävät mieltäni näinä sateisina syksyisinä päivinä.

Lotta katsoi Kasimirin sivuprofiilia tämän ajaessa autoaan, pientä kotteroa johon Lotta oli ihastunut nähdessään sen ensikertaa. Kasimir oli hävennyt vanhaa wolksvagenia mutta Lotta piti siitä. Vaikka se hieman nyki Kasimirin painaessa kaasua, se tuntui turvalliselta joka veisi heidät mihin nuori pari ikinä halusivatkaan.

Kasimir huomasi tyttöystävänsä katsovan häntä ja kysyi hymyillen.
"Mitä?"
"Ei mitään. Kunhan vain mietiskelen." Lotta vastasi.
"Joko kaduttaa?" Kasimir kysyi. Mies tiesi että he etenivät nopeasti mutta hän ei halunnut jättää Lottaa tänne. Eikä hän kuitenkaan halunnut hylätä hyvää työtarjousta.

"Ei tietenkään. Minä haluan tätä."
"Tiedäthän että rakastan sinua." Kasimir sanoi ja silitti Lotan jalkaa.
"Niin minäkin sinua." Lotta vastasi. Vaikka hänelle jäi kova ikävä perhettään, hän tiesi että hänen tulisi seurata sydämensä ääntä. Ja se ääni käski mennä Kasimirin mukaan.

Koska he lähtivät melko myöhään ajamaan, heidän tuli pysähtyä yöksi hotelliin. Piha oli autio heidän ajettuaan hotellin pihaan.

Heti aamusta he kuitenkin jatkoivat matkaa sateisessa säässä sillä heidän tuleva kotinsa, tosin väliaikainen, sijaitsi vielä parin tunnin matkan päässä.
Matkalla he juttelivat niitä näitä, suunnittelivat tulevaisuutta ja miettivät Lotalle työpaikkaa. Lotta oli valmistunut sihteeriksi ja he toivoivat että hän saisi töitä samasta firmasta mihin Kasimir oli palkattu avustavaksi lakimieheksi.

Suunnilleen keskipäivän aikaan he saapuivat mukavan näköisen omakotitalon eteen. He olivat vuokranneet talon autotallin yläkerrassa olleen asunnon jossa oli tupakeittiön lisäksi makuuhuone ja pieni kylpyhuone. Heillä oli aikomus ostaa oma asunto, kunhan Lotankin työtilanne olisi varmaa.

Vuokranantaja saapuikin pihalle heidät nähtyään ja toivotti parin lämpimästi tervetulleeksi.
"Onpa mukavaa saada nuoria tänne asumaan. Minä esittelen teille paikkoja." Nainen sanoi ja johdatti heidät kohti asuntoa.

"Onhan tämä hieman remontin tarpeessa mutta kyllä täällä kaikki toimii." Nainen sanoi heidän saapuessaan sisään. Lotta ei ollut uskoa silmiään. He olivat Kasimirin kanssa katsoneet asunnon esittelykuvia, ja se ei todellakaan näyttänyt tältä.
"Tuota, tämä taitaa olla väärä asunto." Kasimir sanoi. Hänkin oli tajunnut että heitä oli huijattu.
"On tämä oikea."

"Tämä ei vastaa sitä mitä kuvia te lähetitte meille."
"Ne on kyllä otettu tästä asunnosta. Mutta siitä on jo kauan aikaa."
"Me taidetaan nyt purkaa tämä vuokrasopimus." Kasimis sanoi tiukasti. He eivät todellakaan maksaisi 600 simoleonia tästä rötisköstä.
"Älkäähän nyt. Me voimme neuvotella vuokrasumman uudestaan." Nainen alkoi jo hätääntyä.
Kasimir kääntyi Lotan puoleen ja katsoi tätä kysyvästi. Lotta nyökytti päätään ja Kasimir ymmärsi että hän saisi hoitaa tinkimisen.

"Kaksisataa pois ja seinien maalaus, vähintään." Kasimir sanoi ja katsoi naista silmiin.
"Tuota, se on aika paljon pyydetty...."
Aikansa kinasteltuaan Kasimir sai tahtonsa läpi. Niinpä he jäivät asumaan asuntoon ja saivat paikan näyttämään suht siedettävältä.

*****

 Lotta tunsi itsensä kuitenkin yksinäiseksi Kasimirin ollessa päivät töissä. Lotta itse ei ollut  löytänyt töitä, ainakaan mieleisiä. Mutta he kumpikin halusivat päästä pois tästä luukusta ja Lotta silmäilikin erästä työpaikkailmoitusta jossa haettiin hyllyntäyttäjää paikalliseen suurkauppaan. Lotta punnitsi vaihtoehtojaan. Etsisikö edelleen sihteerin paikkaa vai tarttuisiko puhelimeen ja soittaisi kauppaan. Oman asunnon kaipuu voitti ja päättäväisesti hän soitti puhelun.

Illalla Lotan valmistaessa päivällistä, Kasimir saapui kotiin.
"Sain tänään töitä." Lotta ilmoitti.
"Sehän hienoa. Mistä?" Kasimir kysyi.
"Kaupasta. Hyllyttäjän työtä." Lotta sanoi surullisena.
"Ai." Kasimir vastasi. Häntä nolotti kun oli melkein lupaillut Lotalle töitä samasta firmasta kuin hän, vaikka ei hänellä ollut minkäälaista valtaa tuollaisissa asioissa.

Niin Lotta kävi töissä mutta hänen palkkansa oli onnettoman pieni. Silti hän muuttui iloisemmaksi kun pääsi ihmisten ilmoille ja hänen työkaverinsa olivat todella mukavia.

*****

Lotan vakituinen työpaikka auttoi heitä kuitenkin haaveessaan eikä mennyt kauaakaan kun Lotta ja Kasimir pääsivät ihastelemaan omaa asuntoaan. He olivat ostaneet tilavan kolmion läheltä keskustaa.

Asunto sijaitsi pienessä rivitalossa ja naapuritkin vaikuttivat mukavilta. Innoissaan Lotta alkoi sisustelemaan asuntoa ja pian se tuntuikin kodilta.

*****

"Mitä luulet, pitäisikö meidän pitää tuparit?" Kasimir kysyi illan elokuvan mainostauolla.
"En tiedä. Kenet me muka kutsutaan? Minä en tunne muita kuin työkaverini." Lotta sanoi ja tajusi sitten että se tosiaan oli totta. Hänen ystävänsä olivat kaikonneet eikä Lottakaan ollut pitänyt yhteyttä heihin. Se sai hänet hieman surulliseksi. Tänne muutto ei sittenkään tainnut olla hyvä ajatus.

"No mikä vika heissä on? Olenhan minäkin ystävystynyt omien työkavereiden kanssa." Kasimir vastasi. Se oli kyllä totta. Kasimir oli suosittu työpaikallaan. Monena iltana viikossa Kasimir kävi työkavereidensa kanssa urheilemassa tai parilla kaljalla.
"Ei heissä mitään vikaa ole. Mutta haluaisin että minulla olisi oikeita ystäviä."
"Hanki joku harrastus." Kasimir sanoi.

"Mikä muka? Yksinko minun pitäisi siellä käydä?" Lotta kysyi ja häntä alkoi jo vaivata koko keskustelu.
"No alkuun joo mutta äkkiä sinä löydät kavereita. Usko pois."
Hetken hiljaisuuden jälkeen Lotta kysyi varovasti.
"Voitaisko me yhdessä aloittaa joku harrastus?"
"Miksi ihmeessä?"
"No miksei? Jos minä vaikka tulisin joskus kuntosalille sinun kanssa?" Lotta kysyi toiveikkaana. Jospa hän sitten rohkenisi käymään siellä myös yksinkin.

"Enpä tiedä. En usko että pojat pitäisivät siitä." Kasimir vastasi ja nousi mennäkseen keittiöön hakemaan lisää naposteltavaa.

Lotta jäi miettimään Kasimirin sanoja. Häpesikö mies häntä? Vai eikö hän käynytkään poikien kanssa punttiksella vaan jossain muualla? Lotta alkoi tosissaan katua koko tänne muuttoa. Kyllähän he olivat onnellisia mutta jotain silti puuttui. Kasimir oli koko ajan menossa ja Lotan täytyi olla yksikseen miltei koko ajan. Kasimir tuli takaisin olohuoneeseen ja istuutui Lotan viereen.

 "Anteeksi. Ei ollut tarkoitus olla töykeä. Mennään ensi viikolla yhdessä sinne. Ihan  kahdestaan. Käykö?" Kasimir kysyi sivellen samalla Lotan säärtä.
"Hyvä on." Lotta vastasi.

*****

 Viikonloppu meni ja heti maanantaina Lotta ja Kasimir suuntasivat töiden jälkeen kuntosalille. Pukuhuoneessa Lotta katseli ympärilleen ja huomasi ilokseen että moni muukin oli tullut yksin.

Lotta ei ymmärtänyt miksi hän oli nykyään niin ujo. Nuorena hän oli tullut hyvin toimeen kaikkien, tai melkein kaikkien kanssa. Nyt hän kuitenkin alkoi epäillä että itsenäisyys oli tuonut omat vaikeutensa. Hän ei ollut saanut töitä mistä halusi ja se nakersi hänen itsetuntoaan.

Myös kova koti-ikävä vaivasi häntä. Hän karisti moiset ajatukset pois päästään ja päätti että olisi tästä hetkestä alkaen rohkeampi. Hän meni salin puolelle ja näki Kasimirin odottavan häntä erään laitteen äärellä.

"Tulithan sinä. Mistä aloitetaan?"
"Päätä sinä. Minä en oikein tiedä näistä mitään." Lotta myönsi ja antoi Kasimirin näyttää eri laitteita.

 Kasimir opasti juoksulaitteen käytön ja he molemmat alkoivat rehkiä. Lotta tunsi kuinka hänen reitensä alkoivat huutaa lepoa, mutta nainen ei antanut periksi.

Pian Lotta huomasi että vieressä oleva mies katseli häntä. Lotta vilkaisi mieheen päin ja hymyili tälle. Hyvä. Hän oli tehnyt ensimmäisen rohkean liikkeensä. Hän hymyili tuntemattomalle ihmselle.

Kasimir siirtyi sillä välin salin toiselle puolelle ja Lotta jäi vielä kävelemään laitteeseen. Hänen pohkeensa olivat jo ihan maitohapoilla. Kylläpä hänen kuntonsa oli päässyt rapistumaan.

"Hei. Oletko uusi täällä?" Tuntematon mies kysyi heidän jäädessään kahdestaan.
"Kyllä olen." Lotta vastasi ja otti kulauksen vesipullostaan. Lotta katsoi miestä joka esitteli itsensä.
"Olen Jussi."
"Lotta. Hauska tavata." Lotta sanoi. Hän tunsi olonsa itsevarmaksi.

"Saanko tarjota kahvit kunhan olet vetänyt ohjelmasi loppuun?" Jussi kysyi. Ilmeisesti mies ei ollut tajunnut Lotan olevan Kasimirin kanssa. Lotta mietti mitä tehdä. Toisaalta kahvithan olisi ihan viatonta puuhaa ja voisihan hänen tuleva ystävänsä olla mies. Miksei? Hän vilkaisi Kasimirin suuntaan ja näki tämän tuijottavan heitä.

Kasimir oli nähnyt lihaskimpun vilkuilevan avovaimoaan ja oli nyt tarkkaillut heitä jo tovin. Mieshän suorastaan kuolasi Lotan perään eikä nainen tainnut tajuta sitä. Kasimir ei hyväksyisi tuollaista. Ripeästi hän alkoi astella kohti keskustelijoita.

"Kulta, joko lähdetään?" Kasimir kysyi ja otti Lottaa vyötäröstä tiukasti kiinni osoittaen että tämä nainen ei ole vapaata riistaa. Hän näki kuinka mies hieman perääntyi.

Lotta oli hieman ihmeissään mutta ymmärsi pian mistä kiikasti. Kasimirhan oli mustasukkainen. Tällaista piirrettä Lotta ei ollut vielä huomannutkaan Kasimirissa.

"Lähdetään vaan. Jussi, oli hauska tavata." Lotta sanoi ja lähti miehensä kanssa pois. Hän näki kuitenkin kuinka Kasimir vilkaisi taakseen tuima ilme kasvoillaan. Lottaa hymyilytti.

Sen päivän jälkeen Kasimir viihtyi enemmän kotona. Enää harvoin hän lähti ulos töiden jälkeen ja silloinkin hän joka kerta kysyi Lotalta haluaako tämä mukaan. Heidän suhteensa parani huimasti.

*****

 "Voi ei." Lotta sanoi yrittäessään turhaan saada pukuaan päällensä. He olivat menossa Kasimirin työpaikan juhliin ja Lotta halusi näyttää edustavalta. Hän viskasi puvun lattialle ja katsoi tuskastuneena peiliin. Hänen vatsansa oli turvonnut vaikka hän nykyään kävi säännöllisesti joogassa. Juhliin oli enää pari tuntia eikä hänellä ollut muuta pukua. Tai oli, mutta ei hän niitä kelpuuttanut.

Äkkiä häntä itketti ja Kasimirin tullessa huoneeseen hän oli pyyhkimässä levinneitä meikkejään.
"Mikä nyt on hätänä?" Kasimir kysyi huolestuneena.
"Ei ole mitään päälle pantavaa." Lotta nyyhkytti ja alkoi toistamiseen kaivella vaatekaappinsa sisältöä.

"Tuossahan on vaikka mitä pukuja. Sen kuin valitset yhden."
"Mutta kun ei ne mahdu päälle! Katso nyt miten lihava minä olen!" Lotta huusi.
"Etkä ole." Kasimir yritti mutta tiesi ettei Lotta uskonut. Oli hän huomannut että nainen oli hieman pyöristynyt mutta ei se häntä haitannut. Lotta oli kaunis minkä kokoisena tahansa.
"Mitä minä nyt laitan. Verkkarit ja t-paidanko?"

"Soita Kaisalle. Jospa hän lainaisi jotain." Kasimir ehdotti. Kaisa oli samassa joogaryhmässä ja he olivat ystävystyneet. Kaisa tosiaan oli hieman pyöreämpi ja hän yrittikin saada liikakiloja pois joogan avulla. Kaisa oli vasta muutama kuukausi sitten synnyttänyt toisen poikansa.

Lotta soitti ystävälleen joka lupasi tuoda muutaman puvun näytille. Onneksi hän asui lähellä eikä mennyt montaa minuuttia kun Kaisa jo soitti ovikelloa. Lotta oli kerennyt sillä välin korjata meikkinsä. Helpottuneena Lotta kiepsahti ystävänsä kaulaan.

 "Ihanaa kun tulit." Lotta sanoi ja alkoi sovitella pukuja. Kaisa tarkkaili ystäväänsä ja tokaisi.
"Mikset ole kertonut?"
"Kertonut mitä?" Lotta kysyi.
"Raskaudestasi."

Lotta kääntyi katsomaan Kaisaa.
"Kai minä nyt tietäsin jos olisin raskaana."

"No minusta sinun vatsasi näyttää siltä. Anteeksi." Kaisa pahoitteli. Hän kuitenkin tiesi mitä näki ja hymyili ajatukselle. Viimein Lotta löysi sopivan asun ja he pääsivät Kasimirin kanssa lähtemään.

*****

 Seuraavana aamuna Lotta alkoi miettiä Kaisan sanoja. Ei hän voisi olla raskaana. Hänen kuukautisensa olivat melko säännölliset vaikka pieni työstressi oli niitä hieman viivästyttänyt. Eikä hänellä ollut pahoinvointiakaan. Silti hän ei voinut unohtaa ajatusta lapsesta ja hän päätti käydä ostamassa testin.

Tullessaan takaisin kotiin hän päätti ottaa asiasta selvää. Muutaman raastavan minuutin jälkeen hän tiesi tuloksen.

Kasimir luki kirjaa kun Lotta meni Kasimirin luo.
"Kulta. Minulla on asiaa."
Kasimir laittoi kirjansa sivuun ja nousi seisomaan.
"Ehkä on parempi että istut." Lotta sanoi mutta Kasimir vain naurahti.
"Hui. Kuulostaa pelottavalta." Hän otti Lotan kädet omiinsa.
"Mikä on?" Mies kysyi.

Lotta nieleskeli muutaman kerran. Hän ei tietäisi miten kertoa.
"Minun lihomiseni. Sille löytyi syy." Lotta aloitti.
"Niin?"
"Olen raskaana." Lotta kuiskasi niin että sitä tuskin kuuli.

"Mitä sanoit?" Kasimir tiesi kuulleensa väärin.
"Raskaana. Siis minä. Olen raskaana." Lotta takelteli ja etsi miehen kasvoilta pelkoa, iloa, kauhistuneisuutta. Mitä tahansa. Mutta Kasimir pysyi ilmeettömänä. Järkytystä, sitä se oli.
"Tuota. Miten se on mahdollista?"
"Voi luoja. Olet kohta kolmenkymmenen etkä vielä tiedä!" Lotta sanoi.
"Siis tiedän tietysti mutta siis miten? Mehän käytimme ehkäisyä." Kasimir sanoi ja istuutui.

"Niin." Lotta sanoi ja istuutui myös. Hetken he olivat vaiti ja olivat ajatuksissaan. Lotta ei uskaltanut katsoa mieheen. Hän oli jo varma että Kasimirista vauva olisi todella huono idea. Mutta ei hän tähän yksin syypää ollut.

"Pitää sitten tehdä työhuoneesta lastenhuone." Kasimir sanoi ja katsoi Lottaan.
"Ihan totta? Oletko tosissasi?" Lotta hihkui. Hän oli pelännyt että Kasimir ei olisi vielä valmis.

"Tietysti." Kasimir sanoi ja kaatoi Lotan sänkyyn. Hän suuteli naista hellästi ja painoi sen jälkeen huulensa Lotan vatsalle. Lotta nautti miehen kosketuksesta ja tunsi hetken olevan täydellinen. Hän sulki silmänsä ja nautti olostaan.

*****

 Raskaus sujui hyvin ja Lotta jaksoi käydä myös töissä. Lotta ja Kasimir saivat myös kutsut Sakun häihin ja molemmat osallistuivat myös polttareihin. Lotta tunsi olonsa energiseksi ja hänellä riitti virtaa vaikka mihin.

Innokkaasti hän sisusteli lastenhuonetta johon hän hankki jopa keinuhevosen, vaikka eihän vauva sillä heti voinut leikkiäkään.

"Jalkoihin koskee." Lotta valitti kun he saapuivat iltamyöhään Sakun ja Sinin häistä.
"Raskaana ollessa ei kannata tanssia korkkarit jalassa." Kasimir valisti ja auttoi avovaimonsa yläkertaan. Ainut raskausvaiva, jalkojen turvotus, oli alkanut kiusata Lottaa kun laskettuun aikaan ei ollut enää kuin kolmisen viikkoa. Onneksi Lotalla alkoi äitiysloma joten hän sai levätä päivät.

*****

 Viimein koitti suuri päivä, kun Lotan ja Kasimir esikoinen, Tuomo, syntyi. Synnytys oli melko vaikea ja Lotan toipuminen kestikin odotettua kauemmin. Onneksi Kasimir oli kotona isyyslomalla.

Kumpikin olivat onnensa kukkuloilla. Vaikka Lotan raskaus oli alkuun ollut melkoinen järkytys oli vauva saanut molemmat kiedottua pikkusormensa ympäri. Lotta saattoi ihastella pojan suloisia kasvoja tuntitolkulla ja silitellä pikkuruisia sormia. Hän katseli elämäänsä vaaleanpunaisten lasien läpi.

Lotta ei osannut ajatellakaan elämässään minkäänlaisia vastoinkäymisiä. Hän viihtyi erinomaisesti kotona ja Kasimirin kanssa sujui paremmin kuin hyvin. Lotta oli onnellinen mutta se onnellisuus karisi yhden puhelinsoiton aikana.
Kasimir vastasi kyseiseen puheluun.

"Se on sinulle." Mies sanoi Lotalle joka oli leikkimässä Tuomon kanssa lattialla.
"Odota hetki. Äiti tulee ihan heti." Lotta leperteli iloisena pojalle ja suukotti tätä poskelle.

 "Niin?" Hän vastasi huolettomana.
"Äiti. Älä itke. Rauhoitu vähän." Lotta sanoi kuullessaan äitinsä itkunsekaisen puheen josta ei meinannut saada mitään selvää. Viimein Saku tuli puhelimeen ja asia kirkastui myös Lotalle.
"Minä lähden tulemaan heti." Lotta sanoi ja sulki puhelimen.

"Sinun täytyy ottaa töistä vapaata ja huolehtia Tuomosta. Isä on sairastunut vakavasti ja äiti tarvitsee minua." Lotta kertoi Kasimirille joka nyökkäili vieressä.
"Aja varovasti. Minä rakastan sinua!" Kasimir sanoi halaten ja Lotta vastasi halaukseen.

*****

Isänsä kuoleman jälkeen Lotta yritti parhaansa mukaan olla äitinsä tukena vaikka pitkä välimatka esti heidän tapaamisia. Lotta soittelikin ahkerasti äidilleen ja lähetteli Tuomon kuvia joka oli kasvanut jo isoksi pojaksi.

 He olivat jo päässeet viettämään pojan ensimmäisiä syntymäpäiviä ja Lotta huomasi Tuomon olevan melkoinen rasavilli. Toki hän tiesi että lapset olivat vilkkaita mutta Tuomo oli ihan omaa luokkaansa.

Silti poika toi heille paljon iloa ja varovasti Lotta alkoi jo miettiä toista lasta. Hänen vauvakuumeensa sai kuitenkin väistyä sillä Lotta oli menossa työhaastatteluun Kasimirin työpaikalle.

"Miltä näytän?" Lotta kysyi katsellen itseään epävarmana peilistä.
"Hyvältä. Olen varma että saat sen paikan." Kasimir kannusti ja katsoi ihaillen miten kaunis avopuoliso hänellä olikaan. Kasimir oli alkanut miettiä halusiko Lotta heidän virallistavan suhteensa. Olihan heillä jo lapsikin. Hänestä heillä meni kuitenkin hyvin näin.

"Älähän sano. Eihän minulla ole työkokemustakaan." Lotta sanoi ja alkoi hypistellä hameen helmaa.
"Nyt lopeta. Sinä näytät hyvältä. Myöhästyt kohta." Mies sanoi ja patisti naisen lähtemään.

Tuomo vilkutti äidilleen iloisesti isänsä sylistä. Seuraavana päivänä Lotta sai iloisen puhelun. Hän oli saanut työpaikan. Hän ei voinut uskoa onneaan vaikka toisaalta hän oli harmissaan sillä tiesi että hänen olisi luovuttava vauvahaaveista. Ainakin joksikin aikaa.

*****


Sellainen osa. Mitäs piditte? Tuntui että teksti on paikoin tönkköä ja takkuavaa mutta laitetaan se pitkän tauon piikkiin. Siitäkin huolimatta oli kyllä mukava palata tähän hommaan, eiköhän se varsinainen osakin ole piakkoin tulossa.