Osa 1

Ensiksi haluan kiittää kaikkia jotka kommentoitte edellistä osaa. Palautteen saaminen kannustaa entistä enemmän kirjoittamista, vaikka enhän minä tätä tietenkään ole lopettamassa.
KIITOS!
Toivottavasti nautitte myös tästä osasta. Osasta tuli vähän lyhyehkö mutta olen huomannut että en taida kovin pitkiä osata tehdäkään.
Mulla oli sitten suuria ongelmia tämän tekstin kanssa. Se saattaa olla paikoin erilaista eikä tuo bloggerin ohjelma (vai mikä lie onkaan) totellut enkä saanut mieleistä fonttia. Mutta toivottavasti saatte selvää eikä se pilaa lukunautintoa (jos sellaista on).

Pinjan sydän pamppaili kiivaasti. Hän oli ilmeisesti kääntynyt väärästä risteyksestä. Hän kääntyi takaisin nähdessään epäilyttävän näköisen porukan nojailemassa erään talon nurkalla. Päivänvalossa Pinja olisi löytänyt talolle helposti mutta pimeässä seutu vaikutti ihan oudolta

 Juuri kun Pinja oli taas kääntymässä uudelleen ympäri hän hahmotti pienen rakennuksen.

”Ei se tuo voi olla”. Hän ajatteli.

Talohan oli vessan kokoinen. Eihän siitä ollut kuin puoli vuotta kun hän viimeksi täällä kävi mutta ukin talo se oli. Miten hän ei muistanut kuinka pieni se oli. Toisaalta Pinja oli vain iloinen että hänellä vihdoin oli oma paikka ja kiitti mielessään ukkia.

 Pinja avasi oven ja huomasi että lukko oli murrettu.

”Voi helvetti!”. Hän kuulosteli olisiko talossa joku mutta arveli murron tapahtuneen jo aiemmin joten hän meni sisään. Hän etsi valokatkaisimen mutta mitään ei tapahtunut. Pimeässä hän kierteli pitkin huonetta. Kaikki irtokalusteet oli viety pois. 

Yhtäkkiä Pinjaa väsytti suunnattomasti. Eikä hän ihmetellyt miksi. Kello oli jo yli puolen yön ja hän oli tarponut monta kilometriä etsiessään ukin taloa.

Hän otti laukustaan pari vaatetta ja laittoi ne mytyksi päänsä alle ja nukahti kovasta alustastaan huolimatta miltei heti. 

Aamulla Pinja heräsi auringonsäteiden osuessa hänen kasvoilleen. Selkään koski lattialla nukkumisesta joten hän käytti hetken venytellen raajojaan. Vatsakin kurni mutta sille ei nyt voinut mitään. Hän kaivoi puhelintaan. Kukaan ei ollut kaivannut häntä. Jostain syystä hän toivoi näkevänsä Mikon nimen siitäkin huolimatta mitä tämä oli tehnyt. 

Pinjalla ei ollut aavistustakaan miltä hän näytti mutta senkin uhalla hän lähti ulos. Hänen pitäisi löytää automaatti ja tarkistaa olisiko hänellä rahaa. Äiti oli yleensä laittanut hänelle muutaman kympin viikossa ja Pinja toivoi ettei olisi tuhlannut koko tiliä tyhjäksi.  Hänen olisi saatava ainakin ruokaa. Huonekaluista hän ei uskaltanut vielä haaveillakaan.

Ukin, tai siis nyt hänen, talo sijaitsi muutaman kilometrin päästä keskustasta aivan omassa rauhassaan. Nyt päivänvalossa Pinjaa huvitti miten tutulta kaikki näyttikään. Hän huomasi myös risteyksen missä oli yöllä mennyt harhaan. Keskusta alkoi jo häämöttää. Pinja etsi katseellaan automaattia ja löysikin sen melko pian. Onneksi tilillä oli melkein satanen. Näytti siltä että äiti oli juuri eilen laittanut lisää rahaa. 

Seuraavaksi hän etsi lähimmän kahvilan ja käveli pää kumarassa vessaan. Hän katsoi peilistä kuvajaistaan ja huomasi ettei hän onneksi kovin pahalta näyttänyt. Hiukset tosin olivat rasvaiset ja meikit hieman levinneet. 

Hän pesi kasvonsa ja meni kahvilan puolelle josta tilasi kahvin ja istui pöydän ääreen. Nyt hän tarvitsisi suunnitelman. 

*****

Pinja kierteli kirpputorilla katsellen ympäriinsä. Tavara oli melko vanhaa ja huonokuntoista mutta Pinjalla ei ollut vara valita millaisen sisustuksen hän haluaisi. Hän kuitenkin varasi muutaman huonekalun ja sopi myyjän kanssa että hänellä olisi kaksi viikkoa aikaa hakea ja maksaa tavarat. 

Pinja saapui ruokakaupan kautta kotiin. Hänellä oli jo kiljuva nälkä ja valmisti itselleen voileivän kaikilla herkuilla. 

Saatuaan vatsansa täyteen hän rupesi etsimään työpaikkaa päivän lehdestä jonka postipoika oli aamulla tuonut. 

 

Työnhaku oli yllättävän vaikeaa. Hän soitteli moneen paikkaan mutta koulunkeskeytystä ei kuitenkaan katsottu hyvällä ja Pinja meinasi jo luovuttaa. Viimeisessä ilmoituksessa etsittiin levykaupan myyjää  ja palkkakin oli naurettavan pieni mutta jostainhan se oli aloitettava. Pinja sai sovittua työhaastattelun jo samalle päivälle. 

Iloisena hihkuen Pinja saapui haastattelusta kotiin. Hän oli saanut paikan! Hän oli samalla reissulla käynyt myös kirjastossa ja lähettänyt hakemuksen erääseen opiskelupaikkaan jossa sai suorittaa opintoja etäopiskeluna. Hänellä riittäisi runsaasti aikaa opiskeluun sillä töitä oli vain muutama tunti päivässä.

 

Pinjan hyvä tuuli kuitenkin hiipui puhelimen soidessa ja hänen nähtyään kuka soittaja oli. Pinjan sydän jätti yhden lyönnin väliin. Hän mietti vastaisiko vai ei. 

”Niin?” Pinja vastasi hieman vihaisesti.

”Mä täällä.” Hetken hiljaisuus jonka jälkeen miesääni jatkoi.

”Anteeks sitä mitä mä tein. Mä rakastan sua. Tuu takas. Jooko?” Mikko aneli.

”Sori vaan mut mä en oo enää maisemissa.” Pinja sai vastattua.

”Mitenniin? Menitsä äitis luo?”

”No en tietenkään. Mä asun nyt omillani.”

”Saanko mä tulla käymään?”

”Mä en usko et se hyvä ajatus.” Pinja tiesi että jos hän näkisi Mikon, hän ei voisi vastustaa miestä.

”Ehkä myöhemmin. Mä tarviin nyt omaa aikaa.”

”Okei. Soita kun haluut nähdä.” Mikko sanoi.

Miten Pinja olikin niin heikko. Pinja yritti uskotella itselleen että oli tilanteen herra mutta tiesi totuuden. Ja Mikkokin tiesi sen. Pinja oli niin auttamattomasti rakastunut Mikkoon että ottaisi tämän takuulla takaisin. Se olisi vain ajan kysymys.

Suuttuneena itseensä Pinja käpertyi taas lattialle. Toisin kuin edellisenä yönä, uni ei tullutkaan niin äkkiä. 

*****

 Ensimmäinen työpäivä oli takana. Pinja oli viihtynyt töissä. Hänellä ei ollut aikaa ajatella Mikkoa ja tämän kanssa käynyttä keskustelua. Vaikka kauppa ei käynyt vilkkaasti, Pinjan kaikki aika meni uuden opetteluun. Päivän lopussa hän sai ensimmäisen palkkansakin ja pomo oli sen verran mukava että Pinja uskalsi pyytää hieman ennakkoakin. 

Lompakko täynnä rahaa hän suuntasi kirpputorille. Hän sai maksettua tavaransa ja sai sovittua vielä kuljetuksenkin puoleen hintaan. 

Huone näytti jo paremmalta. Ahtaalta kyllä mutta nyt Pinjan ei enää tarvitsisi nukkua lattialla. Häntä ärsytti ettei ollut aikoinaan ottanut kotoa omia tavaroita muuttaessaan Mikon luo.  Ne olivat jääneet äidille ja he olivat myyneet talon kalusteineen. 

Tyytyväisenä näkemäänsä hän istahti rajusti sohvalle joka vanhuuttaan nitisi ja natisi. Vihdoin Pinjasta alkoi tuntua että kyllä hän ehkä sittenkin pärjäisi.

***** 

Pikkuhiljaa arki alkoikin sujua. Pinja oli saanut opiskelupaikan ja hän rupesi opiskelemaan kampaamoalaa. Hän suorittaisi teoriaosuudet netin välityksellä ja näytöt kävisi suorittamassa paikallisessa kampaamossa. Pinjalla itsellään ei ollut tietokonetta mutta hän sai käyttää kirjaston konetta aina halutessaan. Pinja oli ilmoittanut äidilleenkin tilanteestaan ja äiti lupasi tulla joku kerta käymään.

Pinja kaipasi kuitenkin seuraa ja eräänä päivänä hän tunsi olonsa tavallista yksinäisemmäksi. Heikkona hetkenä hän lähetti viestin Mikolle.

”Haluutko tulla joku päivä käymään?”

Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen Mikko vastasi.

”Voisin tulla jo tänään? Missä oot?”

Pinjan vatsassa lepatteli perhosia. Hän laittoi osoitteensa ja jäi odottamaan. Hän tiesi että tekisi virheen mutta ei voinut itselleen mitään.

  ”Vai täällä sä piileksit.” Mikko sanoi tullessaan sisään muutamaa tuntia myöhemmin.

”Siisti mesta.”

”No, onhan tää vielä vähän vaiheessa.”

Mikko tarttui Pinjaa vyötäröltä ja painoi huulensa Pinjan huulia vasten. Voi, kuinka Pinja olikaan kaivannut miehen huulia ja käsien kosketusta kun ne vaeltelivat Pinjan vartalolla.

 

Mikko kahmaisi Pinjan syliinsä ja kantoi tämän sänkyyn. He ottivat kaiken menettämänsä ajan takaisin. Pinjasta tuntui kun he eivät olisi olleetkaan erossa ja kaikki tapahtunut olikin vain pahaa unta.

”Ainakin sulla on hyvä sänky.” Mikko tokaisi kun he makasivat toisiaan vasten peiton alla. Pinjalla oli niin hyvä olla. Hän tunsi Mikon lämpimän vartalon omaansa vasten ja toivoi hetken kestävän ikuisesti. 

 

Hetki kuitenkin loppui lyhyeen kun Mikko nousi. Pinja jo luuli että mies lähtisi ja särkisi taas Pinjan sydämen.

”Lähettäskö jonnekin tanssii?”. Mikko kysyikin ja Pinja huokaisi helpotuksesta.  

”Lähetään vaan?” Aikoinaan he olivat käyneet useinkin tanssimassa sillä Mikon seurassa Pinjalta ei koskaan kysytty papereita.

 

Samoin kävi tälläkin kertaa. Sisällä ei tosin ollut juurikaan muita sillä Myllymäki oli pieni kaupunki jonka asukkaat harvoin kävivät yömyöhään ulkona, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. 

 Pinja tunsi basson jytinän vartalossaan hänen ja Mikon tanssiessa lähekkäin. Heidän liikkeensä sulautuivat yhteen.

  Joitakin kappaleita myöhemmin dj alkoi soittaa hieman hitaampaa ja Mikko kysyi herrasmiesmäisesti luvan tanssiin. He tuijottivat toisiaan silmiin ja Pinjan keho kihelmöi miehen kosketuksesta kun tämä hivutti käsiään Pinjan pakaroiden yli.

”Lähdetään ottamaan jotain juotavaa.” Mikko kuiskasi Pinjan korvaan.

Yläkerrassa baarin puolella oli väkeä jo hieman enemmän. Pinja ja Mikko menivät istumaan baarijakkaroille kun heidän seuraansa istui eräs tumma mies. 

 ”Saanko tarjota neidille jotain?” Mies kysyi Pinjalta.

”Ei kiitti. Mulle on jo tulossa. ”

Mikko katseli tilannetta selvästikin vihaisesti mutta antoi asian olla. Mies kuitenkin jatkoi jutustelua Pinjan kanssa jolloin Mikko nousi ylös kaataen tuolinsa ja rynnisti miehen luo.

  ”Yritätsä iskee mun naista? Hä?” Mikko meuhkasi ja jopa hieman tönäisi miestä. Joitakin ihmisiä alkoi jo kerääntyä ympärille. Pinjaa tilanne hävetti suunnattomasti.

”En tietenkään. Näenhän minä että hän on varattu.” Tuntematon mies yritti pysyä tyynenä.

”Parempi on nähäkin tai mä en vastaa miten sulle käy!” 

 ”Mikko! Rauhotu!” Pinja tuli väliin ja yritti houkutella Mikkoa sivummalle. Siinä olikin täysi työ sillä Mikko oli tosiaan menossa miehen kimppuun.

 ”Ei sun tartte olla huolissaan.” Pinja sanoi ja lisäsi mielessään ettei ollut samanlainen kun Mikko joka pettää tilaisuuden tullen mutta malttoi olla hiljaa.

”Tuu, lähetään mun luo. Vai pitääks sun jo lähtee kotiin?” Pinja kysyi.

”Ei tartte. ”Mikko kahmaisi Pinjan itseään vasten ja näytti vielä kansainvälisiä käsimerkkejä tummalle miehelle.

"Tarkotitsä tosiaan sitä mitä sanoit sille miehelle?" Pinja kysyi uteliaana.
"Mitäs mä sanoin?"
"No et mä oon sun nainen."
"Sanoinko? En mä muista." Mikko vastasi saaden Pinjan surulliseksi.
Pinja toisteli itselleen että hänen olisi parempi unohtaa Mikko seuraavan yön jälkeen. Hän ei nimittäin ollut ennen nähnyt Mikon tätä puolta. Vaikka salaa hän toivoi että suhde tällä kertaa kestäisi sillä hänen rakkautensa Mikkoon ei ollut kadonnut mihinkään. Pinjan tunteet olivat ristiriidassa keskenään ja sekoitti hänen päänsä täysin.

Seuraavana aamuna Pinja heräsi hiljaa ja jätti Mikon nukkumaan lähtiessään töihin. He olivat sopineet että Mikko tekisi jotain hyvää ruokaa Pinjan palatessa kotiin ja he kävisivät yhdessä kävelyllä. 

Vatsa kireänä jännityksestä Pinja lopetteli päivän työt ja suuntasi kotiin. Kuitenkin talo oli hiljainen kun Pinja saapui. Ketään ei ollut paikalla ja pöydällä oli lappu.

  ”Piti mennä.” 

Pinja rytisti paperin ja viskasi sen menemään. Hän lysähti seinää vasten ja antoi kyynelten tulla. Hän arvasi että näin käy. Pinja tunsi itsensä typeräksi kun oli jälleen antanut Mikon vetäistä maton hänen jalkojen alta. 

*****

Kului noin kaksi kuukautta jonka aikana Pinja ei ollut nähnyt Mikkoa kertaakaan. Pinja oli huomannut että ilman Mikkoa hänen oli paljon parempi. Opiskelut sujuivat hyvin ja työpaikallakin hän oli saanut paljon enemmän vastuuta. 

Pinja odotti ja odotti. Äiti ei vastannut.

”Helena.” Hengästynyt ääni vastasi.

”No mä täällä. Soitin ilmeisesti huonoon aikaan.” Pinja sanoi ja irvisti mielikuvalle jossa äiti ja Paavo peuhasivat sängyssä.

”Ei kun minä olin lenkillä enkä heti kuullut puhelinta.”
  ”Lenkillä? Millon sä oot ruvennu lenkkeilee?”

”Siitä asti kun housut eivät enää mahtuneet kiinni. ” Äiti vastasi tiukasti. Pinja pystyi kuvittelemaan äidin ilmeen kun tämä peilin edessä väkisin yritti laittaa vetoketjua kiinni, tuloksetta.

”Onko joku hätänä? Tarvitsetko sinä rahaa?”

”En mä sitä. Mä arvelin kutsuu sut kahville kun mullahan on kohta synttäritkin.” Pinja sanoi.

”Vainko minut?” Äiti vastasi pettyneenä.

”No… saa kai se Paavokin tulla. Jos voit luvata ettei se taas rupee huutaa mulle.”

”Miksi Paavo sinulle huutaisi?”

Pinja ei kuitenkaan viitsinyt vastata itsestäänselvään asiaan.

”Pääsettekste tulee lauantaina puolilta päivin?”

 ”Tietysti. Nähdään silloin. Hei hei kulta.” Äiti lopetti liian nopeasti puhelun. Ei varmana se millään lenkillä ollut vaan Paavon kanssa kuhertelemassa. 
Pinjaa hieman jännitti äidin näkeminen. Hänellä oli ollut niin seesteistä viimeaikoina kun ei tarvinnut kinata kenenkään kanssa.

Pinja yritti siistiä paikkoja ennen kuin äiti ja Paavo tulisi. Hän oli hankkinut viimeisillä rahoillaan verhot ikkunaan ja maton jotta huone näyttäisi kodikkaammalta. Äiti ja Paavo tulisivat hetkenä minä hyvänsä.

Pinja oli ulkona vastassa ja äiti ryntäsi Pinjan luo.

”Hyvää syntymäpäivää!” Äiti halasi tiukasti tytärtään. Vasta silloin Pinja huomasi Paavon joka kantoi televisiota. 

”Toivottavasti sinulla ei ole vielä televisiota.” Paavo sanoi kysyvä ilme kasvoillaan.

”Ei oo. Ei teidän ois mitään tarvinnu tuoda. Kiitos tosi paljon.”

Paavo vei television sisälle ja Helena ja Pinja seurasivat häntä.

”Onpas täällä mukavan näköistä. Ihan erilaista kuin ukin aikaan.” Helena katseli ympärilleen Paavon nyökytellessä päätään kuin vieteri.

”No en nyt tiedä. Kirpparilta hankittuja tavaroita. ”

Kaikki olivat jonkin aikaa hiljaa kunnes Pinja tokaisi äidilleen.

”Sä oot tosiaankin lihonut. Ettet vaan ois raskaana.”

Helena ja Paavo katsahtivat toisiinsa.

”Sä siis oot paksuna! Eiks niin?” Pinja kysyi ja tunsi miten viha alkoi kuplia hänen sisällään vaikkei ymmärtänyt miksi. Hän kuitenkin sai hillittyä itsensä.

”Niin. Se oli vähän niin kuin vahinko…”

”Ei sun mulle tartte selittää. Aikuisiahan te ootte.” Pinja yritti sulatella asiaa ja huomasi ettei se nyt niin kamalaa ollutkaan vaikka sääli lasta jo nyt kun Paavo oli hänen isänsä.

”Mä voisin keittää kahvit. Maistuisko?” Pinja halusi jo vaihtaa aihetta.

”Keitä vaan. Voi! Minä melkein unohdin. Minä käyn autolla.” Helena riensi ulos samalla kun Pinja kaivoi kahvinkeittimen kaapin kätköistä.

”Vieläkös sinä ja se Mikko olette yhdessä?” Paavo kysyi.

”Ei olla.” Pinja vastasi ärtyneenä. Taasko se riitely alkaa. Paavo kuitenkin vastasi vain ”hyvä”.

 Äiti palasi autosta kakun kanssa ja laittoi sen pöydälle.

”Uskaltaaks tuota syödä kun se on muhinu autossa ties miten pitkään?” Pinja kysyi.

”Tottakai uskaltaa. Tuosta lähikaupasta ostettiin just äsken.” 

Äiti rupesi laittamaan kynttilöitä kakkuun jonka jälkeen Pinja pikaisesti puhalsi kynttilät sammuksiin. 

 

Pinja vietti 17-vuotis synttäreitään hieman erilailla kuin olisi vielä muutamia kuukausia sitten kuvitellut. Oikeastaan päivä oli ollut ihan mukava. Äiti ja Paavo eivät yrittäneetkään riidellä Pinjan kanssa ja Pinja sai kauan kaipaamansa telkkarin. Kakkukin oli ihmeen hyvää eikä ainakaan vielä mahaan koskenut. Kaipa se oli sitten ihan syötävää. Päivän pilasi vain tekstiviesti illalla Mikolta joka toivotti hyvät syntymäpäivät. Pinja mietti vastaisiko jotain ivallista mutta päätti poistaa Mikon numeron kokonaan pois ja soitti eräälle toiselle henkilölle.

”Moi kulta. Joko sinne voi tulla?” Miehen ääni kysyi.

”Tuu vaan. Ota joku elokuva mukaan. Mä sain telkkarin lahjaksi mutsilta.” Pinja sanoi hymyillen.

”Okei. Oon ihan pikana siellä.” Kuului toisesta päästä.

Toivottavasti piditte. Kommentit yhä ilahduttavat päivääni. Saa viskellä risuja ja ruusuja.
Ja ne jotka haluavat että ilmoitan uusista osista saa vinkata.