Osa 6

Uusi osa olisi nyt luettavissa. Suurkiitos taas edelliseen osaan kommentoijille. Niitä oli todella ihana lukea ja ne piristää aina niin mukavasti päivääni.

Tämä osa on aika Lotta-painotteinen. Toivottavasti pidätte.

Lotta odotteli veljeään koulun portilla. Sisarusten oli määrä käydä yhdessä kaupassa ja tehdä ruokaa sillä välin kun Daavid hakisi Pinjan ja perheen vauvan kotiin sairaalasta. Lotta ei malttanut odottaa näkevänsä ensimmäistä kertaa pikkusiskonsa.

Lotan ajatukset katkaisi eräs poika joka oli ilmestynyt Lotan näköpiiriin. Make, oikealta nimeltään Marko, käveli kavereidensa kanssa suoraan kohti. Lotan jalat tuntuivat muuttuvan vastakeitetyksi spagetiksi kun Make katsoi häntä suoraan silmiin ja hymyili.

”Moi Lotta.” Make sanoi ja pysähtyi Lotan kohdalla. Pojan kaverit jatkoivat vähän matkaa eteenpäin ja jäivät odottamaan muutaman metrin päähän.

”Moi.” Lotta vastasi takaisin.

”Tota, mä vähän tossa ajattelin et haluttaisko sua lähtee ens viikolla yksiin bileisiin?”

 Lotta ei voinut uskoa onneaan. Make, koulun suosituin poika pyytäisi hänet treffeille. Lotta tiesi että vanhemmat ei häntä päästäisi mutta hän tahtoi niin kovasti Maken mukaan että suostui.

”Voisin mä lähteekin.”

”No kiva. Me voitas vaikka nähdä siellä bileissä.” Make sanoi ja kertoi Lotalle osoitteen ja kellonajan. Onneksi poika kerkesi jo lähteä sillä Lotta näki Sakun tulevan alakoulun ovista. Lotta ei halunnut että veli näkisi hänet Maken seurassa sillä Saku taatusti kertoisi hänestä heti vanhemmille.

Kotona Lotta aloitti ruoan valmistuksen ja ohjeisti veljeään siivoamaan keittiötä. Ei mennyt kauaakaan kun taksi hurahti talon eteen. Pihalta kuului vaimeta jutustelua.

”Tuoksuupas täällä hyvältä.” Pinja kehui ylpeänä lapsiaan hänen saapuessaan keittiöön vauva sylissään.

Lotta ja Saku olivat mielissään äitinsä sanoista. Koko perhe ihastelivat hetken uutta tulokasta joka sai nimekseen Ilona. 

Pian he siirtyivätkin pöytään. Lotta mietti kuumeisesti miten kysyisi vanhemmilta pääsystä bileisiin. Hän ei kuitenkaan keksinyt mitään joten hän päätti pysyä toistaiseksi hiljaa.

 ”Eikö hän olekin kaunis?” Pinja kysyi mieheltään katsellen kuopustaan. Pinja muisteli synnytystä joka oli vaikeampi kuin edelliset ja kiitti onneaan että kaikki meni lopulta hyvin. Pinjan toipuminen oli kuitenkin selvästi hitaampaa joten hän meni varovasti istumaan sängyn laidalle.

”On. Täydellinen vauva.” Daavid sanoi ja suukotti vaimoaan. Vaikka Daavid oli onnellinen vauvasta häntä suretti nähdä Pinja kivuliaana. He eivät totisesti enää olleet nuoria.

Samassa Saku pyyhälsi huoneeseen.

”Voinko mennä Simon luo pelaamaan pleikkaa?”

”No pariksi tunniksi vain. Tulet sitten viimeistään seitsemäksi kotiin.” Daavid sanoi.

”Joo joo.” Poika vastasi ja oli jo menossa ovella. Onneksi Saku oli saanut uuden ystävän Simosta joka oli vasta muuttanut lähelle heitä. Nykyään pojat olivat kuin paita ja peppu ja oli ilo nähdä kuinka onnellinen Saku viimein oli.

Lotta makasi sängyllään ja odotti että Kirsi vastaisi.

”Moi Lotta.” Kirsin paras kaveri vastasi langan toisessa päässä.

”Et ikinä arvaa mitä mulle tänään tapahtui.” Lotta hihkui iloisena.

”Öö. Äitis tuli kotiin vauvan kanssa?”

”No sitäkin mut jotain vielä parempaa. Make pyysi mut treffeille!”

”Eikä! Ootsä tosissas?” Kirsi kysyi melkein yhtä innostuneena kuin Lottakin oli.

”Joo joo. Tai oikeestaan se pyys mut joihinkin bileisiin. Mut kai niitä voi pitää treffeinä?”

”No tietty. Ihanaa. Mä arvasin et se on kiinnostunut susta kun se aina kattelee sua.”

”Oishan se ihanaa olla Maken tyttöystävä.” Lotta haaveili ja jatkoi.

”Mut hei. Pääset sä tulee tänne niin katotaan mulle jotain vaatetta sinne bileisiin?”

”Joo. Mä tuun ihan heti.” Kirsi lopetti puhelun.

”Joko sä oot kysynyt äidiltäs?” Kirsi kysyi kun Lotta sovitti jo ties kuinka monennetta paitaa yllensä.

”En. Ei ne päästä kuitenkaan. Joten mä arvelin et voinko mä sanoo niille et mä tuun sun luo yöks?” Lotta kysyi anova katse silmissään.

”Sä tiedät että mä en tykkää valehtelusta.” Kirsi sanoi. Hän kuitenkin tiesi miten kovasti Lotta halusi mennä.

”No okei. Tään kerran.”

”Voi kiitos!” Lotta sanoi ja halasi kaveriaan.

Pinja oli unohtanut kuinka raskasta vauvan hoito olikaan. Hän ei päivisin jaksanut tehdä muuta kuin nukkua. Hän havahtui ovikellon soimiseen.

”Ai terve Laura.” Pinja sanoi työnantajalleen avatessaan tälle oven. Pinja ihmetteli minkä ihmeen takia Laura oli heille tullut. Se ei ollut naisen tapaista.

”Tule sisään.” Päästyään istumaan Pinja kysyi.

”Onko jotain tapahtunut?”

”On.” Laura vastasi katsellen käsiinsä.

”En tiedä miten sanoisin tämän mutta minun on pakko irtisanoa sinut. Olen pahoillani.”

Pinja meni täysin sanattomaksi.

”Minä tiedän että tämä tuli pahaan aikaan kun teille syntyi vauvakin mutta en voi muuta.”

”Niin.” Pinja ei saanut muuta sanottua.

”Muistat varmaan sen uuden kampaamon joka avattiin ostoskeskukseen puoli vuotta sitten?” Laura kysyi ja Pinja nyökkäsi muistavansa.

”Se on vienyt melkein kaikki asiakkaat. Tätä menoa minulle itsellenikään ei riitä töitä.”

”Älä huoli. Kyllä minä ymmärrän.” Pinja sanoi. Hän tiesi että Laura oli reilu eikä tekisi näin ellei olisi pakko.

”Kyllä minä löydän töitä muualtakin.”

”Varmasti löydät. Minä kirjoitan sinulle hyvät suositukset.” Laura lupasi.

Lauran lähdettyä Pinja ei tiennyt mitä tekisi. Mistä he nyt saisivat rahaa? Toisaalta olisi ihana kasvattaa Ilona kotona mutta hän ei tiennyt pärjäisivätkö he Daavidin tuloilla. Varsinkin kun he olivat ajatelleet hankkia viimein oma auto. Nyt se ainakin pitäisi unohtaa.

Lotta käveli kohti taloa ja tiesi olevansa oikeassa paikassa sillä musiikki kantautui kadulle asti. Hän oikoi vaatteitaan ja hiuksiaan ja tarttui ovenkahvaan.

Ovi oli raolleen ja Lotta meni sisään. 

Musiikki soi erittäin kovalla ja hän näki useamman parin liimautuneena toisiinsa eri puolella taloa. Näytti siltä että bileet olivat alkaneet jo paljon aiemmin.

Lotta etsi katseellaan Makea ja pian hän huomasikin tämän istumassa sohvalla. Häneen nojasi vaaleatukkainen tyttö jonka Lotta tunnisti Tuijaksi, koulun suosituimmaksi tytöksi.

”Olisihan se pitänyt arvata. ” Lotta supisi hiljaa. Lotta tosiaan kuvitteli että Make olisi kiinnostunut hänestä mutta näköjään ei.

Samassa Make huomasi hänet ja hymyili taas sitä ihanaa hymyään. Poika nousi sohvalta ja tuli Lotan luo.

”Mä luulin jo ettet sä tulekaan.” Make huusi musiikin yli.

”Haluutsä jotain juotavaa?”

Lotta kuitenkin pudisti päätään. Hänestä alkoi tuntua että tämä ei ollutkaan niin hyvä idea vaikka ei saanutkaan katsettaan irti pojasta.

  ”Ottasit nyt.” Make maanitteli ja otti Lottaa kädestä kiinni. Pojan käsi oli lämmin ja pehmeä. Lotan ajatukset harhailivat ja hetken hän jo kuvitteli miltä Maken kädet mahtaisivatkaan tuntua hänen kehollaan. Poika veti häntä kohti keittiötä ja tarjosi Lotalle juotavaa.

”Tuu. Mennään tänne.” Make johdatti hänet yhteen huoneeseen ja Lotan pulssi kiihtyi sekä jännityksestä että kiihtymyksestä. Make laittoi oven kiinni heidän perässään. Musiikki kantautui yhä huoneeseen mutta vaimeampana.

”Tosiaan kiva kun tulit. Luulin et sä teet mulle oharit.” Make sanoi ja laittoi mukinsa lattialle istuuduttuaan samalla tuolille. Lotta katseli ympärilleen ja huomasi huoneen kuuluvan pojalle.

”Onks tää sun huone?”

”Ei. Tää on Tuomon huone. Se on mun kaveri.”

”Ai.” Lotta sanoi ja mietti mitä hänen pitäisi tehdä.

”Sä oot tosi nätti.” Make sanoi ja Lotta tunsi punan kohoavan kasvoilleen.

”Kiitos.”

Make nousi ylös ja meni Lotan luo. Hän tarttui Lottaa vyötäisiltä ja veti tytön lähemmäksi itseään. Pojan otteet olivat varmat ja Lotta tunsi leijuvansa pilvissä.

Make alkoi keinua ja silloin Lotta tajusi että musiikki oli vaihtunut hitaaseen.

 He tanssivat siinä pitkän aikaa vain tuijotellen toisiaan silmiin. 

Välillä Maken kädet laskeutuivat Lotan pakaroille mutta nousivat kuitenkin taas ylöspäin. Lotan mielestä kuitenkin aivan liian pian.

”Saanks mä suudella sua?” Make kysyi mutta ei jäänyt kuuntelemaan vastausta. Poika painoi huulensa vasten Lotan huulia ja suuteli tätä hitaasti ja harkiten. Pian Lottakin rentoutui ja suuteli poikaa takaisin. Maken huulet tuntuivat samanlaisilta kuin tämän kädet, pehmeiltä ja lämpimiltä mutta sata kertaa paremmilta.

Poika vetäytyi irti Lotasta ja sanoi.

”Sä maistut hyvältä.” Lotta janosi kuitenkin lisää. Nyt vuorostaan hän painoi huulet Maken huulia vasten ja he suutelivat vieläkin ahnaammin kuin aiemmin.

Ilta sujui nopeasti ja Lotan yllätykseksi Make ei yrittänyt päästä Lotan pöksyihin. Lotta oli siitä iloinen koska tiesi että ei todennäköisesti olisi vastustellut jos Make olisi yrittänytkin. Epähuomiossa Lotta menikin kotiinsa vaikka äiti ja isä luulivat hänen olevan Kirsin luona. 

Pahaksi onneksi Pinja oli juuri syöttämässä vauvaa ja oli siksi hereillä.

”Mitä sinä täällä teet? Sinunhan piti olla Kirsin luona.”

”No enkö mä saa kotiini tulla?” Lotta kysyi ihmeissään.

”Tietysti saat. En minä sitä tarkoittanut. Riitelittekö te?” Pinja kysyi huolissaan.

”Ei kun… Siis joo. Riideltiin me. Mä meen nyt nukkumaan.” Lotta kiirehti huoneeseensa. Hän toivoi että äiti ei huomannut tupakanhajua joka oli varmasti tarttunut Lotan vaatteisiin.

Pinjaa huolestutti. Ei ollut Lotan ja Kirsin tapaista riidellä. Luultavasti kyse oli jostain pojasta. Enemmän Pinjaa huoletti se että Lotta oli kävellyt yksin keskellä yötä ulkona. Väsymys kuitenkin valtasi Pinjan ja saatuaan Ilonan nukahtamaan hän itsekin meni sänkyyn.

Lotta muisteli edellisiltaa ja nuoli huuliaan. Hän maistoi vielä hivenen kitkerän boolin joka oli tarttunut Maken huulista. Lotta ei ollut juonut yhtään eikä Make ollut hänelle uudestaan tarjonnutkaan. 

Koko illan aikana he eivät olleet juurikaan jutellut kuin muutaman sanan. Mutta se ei Lottaa haitannut. Hänestä oli ihana istua Maken vieressä tämän kietoessa kätensä Lotan harteille. Jossain vaiheessa iltaa he olivat siirtyneet muiden joukkoon ja Lotta lähinnä katseli muita.

Lotta nousi ja venytteli. Vaivihkaa hän meni kylpyhuoneeseen ja vei haisevat vaatteensa pesukoneeseen. Äiti ei ihmettelisi sitä sillä Lotta silloin tällöin pesi omat vaatteensa. 

Seuraavaksi hän suuntasi keittiöön aamupalalle ja istahti Sakun seuraan. Lotalla oli jo kova nälkä ja äidin paistamat räiskäleet nostivat veden kielelle.

Saku tiesi että sisko salasi jotain. Oikeastaan siskon asiat ei häntä edes kiinnostanut. Saku mietti vain uutta peliä jonka isä oli tuonut töistä tullessaan. Hän tuumi että voisi soittaa Simolle jos kaveri pääsisi heille.

”Jee. Voitin!” Simo huusi innoissaan.

”Ääh. Otetaan uusi peli.” Saku ehdotti. Pojat keskittyivät täysillä peliin. Sakusta oli mukavaa kun hänellä oli kaveri. Simosta olikin tullut hänen paras kaverinsa ja he olivatkin melkein joka ilta jommankumman luona.

Vauvavuosi meni nopeasti ohi ja koitti pienokaisen ensimmäiset syntymäpäivät. Niitä vietettiin ihan vain perheen kesken. Itse päivänsankarikin väsähti pian lahjojen avattua ja päästyään sänkyynsä tyttö nukahti samantien. Pinja katseli hetken tyytyväistä tuhisijaa. Hän kuuli ovikellon soivan ja näki ovenraosta Daavidin joka meni avaamaan oven.

 ”Onko Lotta kotona?” Nuori poika kysyi.

”On. Kukas sinä olet?” Daavid kysyi hieman vihaisesti. Hän ei pitänyt siitä että Lotta salaisi asioita eikä tyttö ollut näköjään muistanut kertoa uudesta kaveristaan.

”Mä oon Make. ”

”Kuka Make?”

”Marko Miettinen. Lotan kaveri.”

”Oletko sinä Lotan poikaystävä?”

”En kun ihan vaan kaveri. Tulin lainaamaan Lotalta läksyjä kun oon ollut vähän sairaana.” Daavid tiesi pojan valehtelevan mutta päästi pojan silti sisälle.

Oveen koputettiin ja Lotta käänsi katseensa lehdestä. Hän ilahtui nähdessään Maken.

”Mitä sä täällä teet?” Lotta kysyi kuiskaten. Lotta ei ollut kertonut vanhemmilleen Makesta vaikka he olivat tapailleet epäsäännöllisen säännöllisesti melkein vuoden.

”Halusin nähdä sut.” Make sanoi ja suuteli Lottaa.

”Joko sä oot tehnyt päätöksen?” Lotta kysyi vakavana.

”Joo. Siks mä tulinkin. Halusin sanoo tään kasvotusten.”

Lotan sydän alkoi hakata. Nyt se sitten tapahtuisi. Make ei sittenkään halunnut olla hänen kanssaan. Lotta tiesi tehneensä väärin kun painosti poikaa tekemään vihdoin päätöksen.

  ”Tietty mä haluun olla sun kanssa.” Make sai sanottua ja Lotta halasi poikaa tiukasti. Make oli halunnut pitää matalaa profiilia koko heidän seurustelunsa ajan ja viimein Lotta oli käskenyt poikaa päättämään haluaako hän olla yhdessä vai ei.

”Menikö joku poika Lotan huoneeseen?” Pinja kysyi Daavidilta.

”Joo. Mikä lie juippi.” Daavid tuhahti. Mies ei tykännyt että hänen pikkutyttönsä aikuistui eikä enää tarvinnut isäänsä niin paljoa.

”Sanoiko hän edes nimeään?”

”Marko Miettinen.” 

”En muista että Lotta olisi puhunut kenestäkään Markosta.” Pinja ihmetteli.

”En minäkään. Mutta hyväksi tuo poika ei ainakaan ole. Haisi ihan tupakalta.”

”No. Lotta on jo iso tyttö. Pakko hänen on joskus itsenäistyä.” Pinja sanoi ja muisteli omaa nuoruuttaan. Ei hänkään aina ihan viaton ollut. 

Daavid istui henkilökunnan taukohuoneessa. Hänen vatsansa kurni mutta hänen ei tehnyt mieli syödä. Juuri aiemmin hän oli diagnosoinut nuorella yksinhuoltajalla syövän. Onneksi kasvain löytyi ajoissa mutta silti Daavidista tuntui pahalta. Hän todella toivoi että nainen selviäisi. 

Daavidin juodessa kahviaan sisälle astui Kaarina, yksi sairaanhoitajista. Daavid tiesi naisesta vain sen että hänellä oli yksi lapsi ja ero vireillä. Daavidia ei niinkään kiinnostanut työkavereidensa asiat mutta pienessä sairaalassa pakostikin tiesi muiden kuulumiset.

”Olipa onni että huomasit kasvaimen. Saa nainen ajoissa hoitoa.” Hoitaja sanoi.

”Niin.” Daavid tuhahti ja kuuli naisen kolistelevan kahvinkeittimen ääressä.

”Kylläpä jo odotan lomaa.” kaarina sanoi istuuduttuaan Daavidin viereen.

”Mitä aiot tehdä?” Daavid kysyi pelkästään kohteliaisuudesta.

”Olen vain kotona. Pojalla on koulua joten en voi minnekään mennä. Olisi kyllä ihana päästä jonnekin lämpimään maahan ja ottaa aurinkoa pelkät bikinit päällä.” Kaarina huokaisi.

”No eipähän tarvitse ainakaan tulla töihin.” Daavid totesi.

”Totta. Vaikka on täällä töissäkin omat hyvät puolensa.” Kaarina sanoi vihjailevasti ja iski Daavidille silmää. Mies oli hieman hämillään. Hänhän oli jo vanha mies ja Kaarina ainakin kymmenen vuotta nuorempi.

”Jaa. Pitää kai palata töihin.” Daavid sanoi ja nousi ylös. Myös Kaarina nousi ja sanoi.

”Odota vähän.”

”Niin?”

”Ajattelin vain että haluaisitko lähteä töiden jälkeen drinkille. Vähän rentoutumaan.”

”Enpä tiedä. Pitäisi mennä kotiin. Vaimo ja lapset odottavat.” Daavid vastasi.

”Yhdelle vain. Eivät he sieltä mihinkään karkaa.” Kaarina yritti.

”Ei kiitos. Pojallani on tänään syntymäpäivät.” Daavid sanoi ja pakeni paikalta. Hän ei ollut kiinnostunut naisesta ja Pinjaa hän rakasti enemmän kuin mitään muuta. Etsiköön Kaarina toisen miehen saaliikseen.

Saku ei halunnut juhlia synttäreitään koska Simo ei päässyt tulemaan eikä Sakulla ollut muita kavereita. Mutta Pinja halusi välttämättä leipoa pojalleen kakun ja vasten tahtoaan Saku puhalsi kynttilät ja teki toivomuksen.

Eräänä päivänä Daavid yllätti perheensä tullessaan töistä.

”Kenen auto tuo on?” Lotta kysyi isältään.

”Meidän.” Daavid vastasi lyhyesti.

 ”Kulta. Millä rahalla sinä tuon ostit?” Pinja kysyi hieman huolissaan mutta samalla uteliaana.

”Minä sain palkankorotuksen. Olen nyt virallisesti erikoislääkäri ja sain aika muhkean bonuksen.”

Koska rahasta ei nyt ollut hirveä pula, Pinja keskitti kaiken tarmonsa uuteen harrastukseen. Hän oli tehnyt omin käsin pienen siistin kasvimaan ja kylvänyt ensimmäiset tomaatinsiemenet. Ylpeänä hän katseli kuinka työ tuotti tulosta. 

Ilona oli kuitenkin yhtä kiinnostunut kasveista kuin äitinsäkin ja Pinjalla oli täysi työ pitää taapero pois kasvimaalta. Tyttö kuitenkin pyristeli itsensä vapaaksi nähtyään siskonsa tulevan.

”otta, otta” Ilona lähti konttaamaan kohti siskoaan. Lotta ja Make kulkivat käsi kädessä kohti taloa ja huomatessaan äitinsä paheksuvan katseen Lotta nykäisi kätensä vapaaksi ja kaappasi pikkuisen syliinsä.

Pinja ei oikein tiennyt mitä mieltä Makesta oli. Poika oli käynyt heillä silloin tällöin mutta Pinja ei vieläkään tiennyt seurusteliko nuori pari. Hän päätti ottaa tilanteesta selvää.

”Hei Marko.”

”Heipä hei.” Make vastasi takaisin.

”Ajattelin että haluaisitko jäädä tänään syömään? Olisi kiva tutustua sinuun hieman paremmin.” Pinja kysyi.

Make vilkaisi Lottaa ja tämä kohautti olkapäitään.

”Kai se käy.”

”No sepä kiva. Minä menenkin tekemään ruokaa. Daavidkin tulee kohta kotiin. Voisitko hoitaa siskoasi hetken aikaa?” Pinja kysyi Lotalta.

”Onko pakko?”

"On." Pinja vastasi ja poistui sisään.

 Lotta ja Make seurasivat perässä. Lotta vei  Ilonan huoneeseensa ja antoi tälle lelun käteen.

”Joko sä oot kertonut että me seurustellaan?” Make kysyi kun he menivät Lotan sängylle.

”En mut nyt kai on pakko kertoa. Ei äiti muuten sua ois pyytänyt jäämään.” Lotta sanoi ja siveli pojan poskea.

He katselivat kuinka tyttö leikki nallella ja jutteli omaa kieltään.

”Haluutko sä ikinä lapsia. Siis aikuisena?” Lotta kysyi Makelta.

”No en varmasti. Mä haluun elää elämääni ilman rajoitteita.”

”Ai.”

”Haluutkos sä?” Make kysyi takaisin.

”Kai mä joskus.”

”Miks ihmeessä? Eihän niistä oo kun harmia.”

”No mä tykkään lapsista. Ja oishan se kiva kun ois joku josta pitää huolta.” Lotta sanoi hieman vaisusti.

”Kerropas jotain itsestäsi.” Daavid kehotti Makea heidän istuessaan pöydän ääressä. Pinja oli kantanut herkullisen näköistä ruokaa kaikkien eteen.

”Ei sun oo pakko.” Lotta sanoi poikaystävälleen. Välittämättä Lotasta Make kuitenkin kysyi.

”Mitä te haluutte tietää?”

”No, vaikka perheestäsi.”

”Mä asun mutsin kaa kun faija otti ja lähti. Mitä muuta?”

”Onko sinulla sisaruksia?” Daavid jatkoi. Hän vihasi poikaa jo nyt sillä asenne mikä pojasta huokui ärsytti Daavidia enemmän kuin mikään muu.

”Ei oo. Ellei faija oo sit jättänyt jotain kertomatta.” Make virnisti.

”Eli olet kuitenkin tekemisissä isäsi kanssa?” Daavid uteli.

”No se aina soittelee välillä. Tai sit mä jos tartteen rahaa.”

Pinja ei enää kestänyt vaan töksäytti väliin.

”Seurusteletteko te?”

”Ai mä ja mun faija?” Make nauroi. Nähtyään muitten ilmeet hän vakavoitui.

”Anteeks. Jos tarkoitat Lottaa ja mua niin kyllä. Kyllä me seurustellaan.”

Pinja ja Daavid katsoivat Lottaa ja tyttö punastui silminnähden.

”Joo. Totta se on. Make on mun poikaystävä. Ei kai siinä ole mitään väärää?”

”Ei tietenkään. Eihän Daavid?” Pinja sanoi ja katsoi miestänsä.

”Minä pidän sinua poika silmällä.” Daavid yritti kuulostaa uhkaavalta mutta tiesi ettei onnistunut. 

Pojan kasvoilla oli omahyväinen ilme ja Daavid tiesi että Make särkisi vielä Lotan sydämen.

Lotta saattoi Maken ulos ja huomasi että isä oli ikkunan takana katsomassa.

”Miks sä olit tollanen?” Lotta kysyi olevinaan toruvasti.

”Ai millainen?”

”Suututit mun isän.”

”Mistä mä oisin voinu tietää et se suuttuis. Itsehän sä poikaystäväsi valitsit.” Make sanoi ja rupesi kopeloimaan Lottaa tietäen että Daavid kihisi raivosta tämän nähtyään.

”Lopeta!” Lotta sihahti mutta kietoi kuitenkin kätensä pojan kaulalle.

”Yrittäisit edes. Ei oo kiva jos sä et tuu juttuun isän kanssa. Sä tiedät että sä oot tosi tärkee mulle.” Lotta sanoi.

”Miten tärkee?”

”No kyllä sä tiedät. Mä rakastan sua.” Lotta sanoi ja toivoi että Make vastaisi samoin. Mutta joutui kuitenkin taas pettymään.

”Mun pitää mennä. Nähdään huomenna koulussa.” Make sanoi ja he suutelivat pitkään. Lähtiessään Make heilautti kättään Daavidille joka yhä katseli ikkunasta.

”Annas äidille käsi niin lähdetään hakemaan välipalaa.” Pinja sanoi ja tarttui pieneen käteen joka puristi tiukasti äitinsä sormia. Nostettuaan tytön syöttötuoliin Pinja tunsi selkänsä valittavan. Vaikka hän tiesi jo olevansa turhan iäkäs äidiksi hänestä tuntui haikealta kun hänen nuorimmainenkin kohta kasvaisi ja lähtisi kouluun. 

Kaiveltuaan hetken jääkaappia hän kuuli kuinka Lotta tuli itkuisena kotiin ja paiskasi huoneensa oven kiinni.

”Mikä on hätänä?” Pinja meni tyttärensä huoneeseen. Lotta makasi vuoteellaan.

”Ei mikään. Mee pois!” Lotta nyyhkytti ja vilkaisi äitiään. Pinja huomasi kyyneleet jotka valuivat Lotan poskia pitkin.

”Kuulitko! Mee pois!” Lotta toisti.

”Enkä mene.” Pinja tunsi kuinka pala nousi hänen kurkkuunsa nähdessään Lotan surun.

”Nyt kerrot mikä sinulla on. Tekikö Marko jotain?” 

Pinja istahti sängylle ja Lotta nousi myös itkien istumaan. Hän ei kuitenkaan hetkeen saanut sanaa suustaan. Pinja kuitenkin odotti kärsivällisesti.

”Mä vihaan sitä!” Lotta puuskahti vihaisempana kuin koskaan.

Loppuun vielä kuva  Ilonasta.

 

 Ja huomasinpa että teiniksi kasvaneesta Sakusta ei ollut kuin yksi kuva.

Jes. Ilman mitään ongelmia sain tämän eka yrittämällä valmiiksi.

Seuraavassa osassa  varmaankin on jo perijä-äänestystä. Arvelin että lukijat saa vaikuttaa kun itsellä ei ole vielä suosikkia perijäksi. Saa toki jo nyt vaikuttaa. Laitan seuraavassa osassa tarkempia tietoja muksuista.

Ja perheen aikuisetkin saavuttavat jo vanhuuden. Kyllä! Ne on jo niin iäkkäitä.

Ja sitten vielä sellaista. Musta tuntuu että tämä tarina on tosi hitaasti edennyt joten kysyn sellaista että pidättekö tällaisesta samanlaisesta etenemisestä vai haluatteko että aika menisi tässä nopeammin.

Ja laittakaahan taas niitä kommentteja tulemaan. Niitä on niin mukava lukea.