Osa 14

Kiitos taas kaikille kommentoijille ja muillekin lukijoille. Pahoittelen suuresti että viime osasta on kulunut niin pitkä aika. Elämässäni on tapahtunut melko iso asia joka on vienyt aikaani enemmän kuin luulin.

Ja hei. Kilpiset täyttää tässä kuussa 1v. Onnea!

Mutta itse osaan. Toivottavasti olette odottaneet sitä. Osa on erittäin Saku ja Sini painotteinen. Muita hahmoja ei pahemmin nähdä.

Loppuun laitan vielä pientä kyselyä johon voitte halutessanne vastata.

 "Elämä on niin epäreilua. Ei toista saa viedä noin vain." Pinja soperteli Lotalle. He istuivat sairaalan kahviossa. Daavid makasi tiedottomana yksityishuoneessa.
"Tiedän äiti." Lotta yritti lohduttaa äitiään.

"Mitä minä teen ilman Daavidia? En osaa elää ilman häntä."
Lotta ei kuitenkaan osannut vastata.

"Lähdetään takaisin ylös." Lotta sanoi ja tarttui äitiään kädestä. Pöydälle jäi koskemattomat kahvikupit. Lotasta  näytti että Pinja olisi vanhentunut monta vuotta muutamassa päivässä. Tämä oli raskasta koko perheelle mutta eritoten heidän äidilleen.

Raskain mielin he odottivat hissiä.

Huoneessa heitä odotti Saku ja Ilona. Ja tietysti Daavid.

Ilona syöksyi äitinsä luo ja halasi tätä itkuisena. He kaikki tiesivät että Daavidilla ei ollut enää montaa hetkeä jäljellä. Raju keuhkokuume oli vienyt Daavidin loputkin voimat ja kuolema oli enää ajan kysymys.

Heille oli järjestetty huoneeseen sohva lepäämistä varten mutta kaikki vain istuivat hiljaa Daavidin ympärillä ja odottivat. Sekunnit muuttuivat minuuteiksi ja minuutit lopulta kahdeksi tunniksi ja kolmeksi minuutiksi. Sen jälkeen tuli täysi hiljaisuus. Ensimmäisenä sen tajusi Pinja.

"Ei!" Pinja lysähti vasten Daavidia ja alkoi itkeä. Daavid oli lopettanut hengittämisen.

Saku auttoi äitinsä takaisin sängylle, josta tämä oli valunut lattialle ja poistui huoneesta hakeakseen hoitajan joka taas kutsui paikalle lääkärin. Lääkäri tarkisti pulssin ja totesi miehen kuolleeksi. Hän kääntyi kohti omaisia.
"Otan osaa."

*****

Daavidin kuolemasta ja hautajaisista oli kulunut jo useampi kuukausi. Vaikka ulkoisesti Pinja vaikutti jo miltei toipuneen, häntä raastoi yhä kova ikävä. Joinakin hetkinä tuntui että hänen sydämensä hajoaisi pieniksi sirpaleiksi. Hän tunsi jopa fyysistä tuskaa rinnassaan, jopa siinä määrin että kerran hän luuli saaneensa sydänkohtauksen.

Sänkykin oli liian suuri hänelle. Vaikka petivaatteet oli vaihdettu moneen kertaan, Pinja yhä pystyi haistamaan Daavidin tuoksun miehen tyynyllä. Alkuun Pinja oli ottanut tyynyn itselleen mutta pelkäsi miehensä tuoksun häviävän siitä. Niinpä hän vain nuuhkaisi sitä ennen nukkumaan menoa ja heti ensimmäiseksi herätessään.

Mutta silti joka päivä oli hieman helpompi kuin edellinen. Pinja oli ottanut tavakseen istua Daavidin lempipaikassaan, terassilla löhöilydivaanissa. Siinä hän tunsi olevansa lähimpänä miestään.




*****

Saku oli kerrankin päässyt töistä kotiin aikaisin. Sini olisi varmasti mielissään. Astuessaan sisään hän kuuli naisten jutustelua. Sinillä oli ilmeisesti joku ystävä kylässä. Roopekin nauroi iloisesti huoneessaan ja taisi pojallakin olla kaveri.

Ensiksi hän näki vaimonsa istumassa sohvalla joka tervehti häntä iloisesti.
"MIten sinä näin aikaisin tulit kotiin?" Sini kysyi yllättyneenä, vaikkakin Saku kuuli että nainen oli mielissään mukavasta yllätyksestä. Nainen, jolla oli lyhyt, säihkyvän punainen tukka, käänsi päänsä. Naisen ilme muuttui. Hän oli aikeissa sanoa jotain, mutta muutti mielensä.

Myös Saku tunnisti naisen. Sappi nousi hänen kurkkuunsa ja hän luuli oksentavansa siihen paikkaan. Ei inhosta, vaan suuresta häpeästä ja kiinnijäämisen pelosta.

Sini ei tuntunut huomaavan mitään kaksikon välillä käymästä äänettömästä keskustelusta vaan esitteli heidät iloisesti toisilleen.
"Saku, tässä on ystäväni Amanda. Ja Amanda, tässä on mieheni Saku." Sini sanoi naisten noustessa seisomaan.
Saku ei saanut sanaa suustaan. Amandan ilme kuitenkin kieli että mies olisi pahassa pulassa.
"Hauska tutustua." Amanda ojensi kätensä. Vastahakoisesti Saku tarttui siihen ja tunsi kuinka Amanda siveli peukalollaan hänen kättään, vihjailevasti.

 Hetkessä mies jo karkasi paikalta.
"Mikähän sille tuli?" Sini ihmetteli mutta kohautti olkiaan ja istuutui uudestaan alas. Amanda istuutui myös.
"Miehet." Hän sanoi pieni hymynpoikanen suupielessään. Hän oli viimein löytänyt miehen.

Saku istahti toivottomana sängylle.
"Voi helvetin helvetti! Tämä ei voinut olla totta. Nainen ei voinut olla sama."
Mutta Saku tiesi että Amanda oli Mandy. Strippari, jonka kanssa Saku oli ollut polttariyönä. Ehkä. Miksi hän ei voinut muistaa. Nainen takuulla muistaisi.

Tällä hetkellä Saku oli huolissaan vain siitä oliko Amanda kertonut Sinille heistä. Jos oli, hänen ja Sinin liitto olisi ohi. Sini ei ikinä antaisi hänelle anteeksi pettämistä. Sini ei kyllä näyttänyt siltä että tietäisi. Vielä. Jospa punapää on kertomassa juuri nyt! Saku ryntäsi takaisin olohuoneeseen ja huomasi naisen kadonneen.

"Etkö vielä käynytkään suihkussa?" Sini kysyi luullen miehensä menevän suihkuun kuten aina töiden jälkeen.
"Minun täytyy käydä autolla." Saku henkäisi ja paineli ulos.

Amanda oli lapsensa kanssa vielä pihalla ja Saku ryntäsi heidän luokseen.
"Mitä sinä täällä teet? Haluatko pilata avioliittoni?" Saku suuttui.

"Rauhoitu. En minä tiennyt että sinä asut täällä." Amanda puolusteli.
"Vai et tiennyt? Miksi helvetissä sinä sitten olet Sinin etsinyt?" Saku harvoin kiroili mutta nyt hän oli niin vihainen ettei välittänyt vaikka Amandalla oli lapsi mukanaan.
"Se oli ihan sattumaa. Kuule. En halua jutella täällä. Tule käymään luonani tänään niin jutellaan paremmin. Ja voidaan vaikka muistella menneitä." Amanda iski silmää ja kaivoi laukustaan paperia ja kynän ja kirjoitti osoitteensa muistiin.

Sakun olisi tehnyt mieli heittää lappu kohti naisen kasvoja mutta malttoi mielensä. Hänen olisi selvitettävä totuus. Amanda käänsi selkänsä ja käveli pois.

*****

Illalla Saku lähti käymään Amandan luona. Sinille hän sanoi unohtaneensa jotain työpaikalle joten vaimo ei epäillyt mitään. Saku oli yrittänyt nähdä, käyttäyikö Sini eri tavalla kuin ennen mutta ilmeisesti nainen ei tiennyt mitään.

Saku saapui vaatimattomalle rivitalolle. Hän oli jättänyt auton hieman kauemmas jotta juorut eivät alkaisi levitä. Hän koputti ovea. Sakusta tuntui että hän olisi pettämässä Siniä.

Ovi avautui ja Amanda oli pukeutunut lyhyeen, kiusoittelevaan mekkoon. Ihan vain härnätäkseen miestä. Sanaakaan sanomatta, Saku meni sisälle.

"Meinaatko sinä kertoa Sinille?" Saku avasi suunsa ensimmäisenä.
"Rauhoitu nyt. Juodaan ensin kahvit." Amanda ehdotti.
"Eikä juoda. Selvitetään tämä asia nyt niin pääsen eroon sinusta."

"Voi kuule. Tuskinpa sinä enää ikinä pääset minusta eroon." Amanda sanoi härnäten.
"Mitenniin. Meinaatko ruveta kiristämään minua?" Saku kysyi. Hän ei voinut uskoa kuulemaansa.
"Ei minun tarvitse. Tiedän että olet vastuuntuntoinen isä Roopelle joten voit olla sitä myös Sofialle."
"Kenelle?" Saku ei tajunnut kenestä Amanda puhui.
"Lapsestasi tietenkin. Meillä on yhteinen lapsi." Amanda sanoi tyytyväisenä. Saku meni sanattomaksi. Tämä ei voinut olla totta.

"Valehtelet!" Mies tiuskaisi ja katsoi lasta.
"Enkä valehtele. Kai sinä muistat meidän yhteisen yön?" Amanda kysyi.
"Itse asiassa en muista. Väitätkö sinä että me olimme yhdessä?" Saku kysyi. Hänen pahin pelkonsa oli juuri käynyt toteen.

"Väitän." Amandan ääni hieman säröili ja hän käänsi katseensa pois Sakusta.
"Tiedätkö  mitä? En usko sinua. Ja tiedätkö miksi? Koska se olisi raiskaus. Minä en halunnut sinua ja sinä tiedät sen."
"Sinä oikein kerjäsit sitä." Amanda sanoi.

Saku ei tiennyt miten päin olla. Hän istahti sohvalle. Hänen avioliittonsa oli ohitse. Sini saisi joskus kuitenkin tietää. Miten hän oli onnistunut sotkemaan asiat näin pahasti.

"Hei. Älähän nyt." Amanda tuli hänen viereensä.
"En minä vaadi muuta kuin auttaisit meitä rahallisesti ja osallistuisit Sofian elämään. Ei meidän naimisiin tarvitse mennä."

 Saku käänsi päätään ja tuijotti vihaisesti naista.
"Älä unta näe. Minä en tee mitään ennenkuin isyystesti on tehty."
"Ihan miten vaan. Jos siihen pakotat, kerron Sinille." Amanda uhkasi.
"Kerro vaan. Mutta isäksi en äpärällesi rupea sillä tiedän että valehtelet!"

Saku nousi, käveli ulos ja paiskasi oven kiinni. Hän kuuli kuinka Sofia alkoi itkemään säikähtäessään oven paukahdusta muttei välittänyt. Eihän tyttö edes näyttänyt häneltä. Hän kuvitteli kuinka Amanda soittaisi Sinille ja kertoisi kaiken. Saku tarvitsi kaljan.

*****

Pinja kohenteli kukkia miehensä viimeisellä leposijalla ja hyräili. Itku ei ollut kaukana.

Tavallisesti hän olisi kertonut Daavidille päivistään mutta nyt läheisellä haudalla seisoi myös jonkun omaisia joten Pinja  pysyi vaiti. Pinja oli käynyt joka viikko tuomassa uusia kukkia ja siistimässä muutenkin haudan ympäristöä. Hänen katsellessaan ympärilleen hänen mielessään kävi että Daavid olisi pitänyt tästä paikasta. Tällä puolen hautausmaata oli runsaasti puita ja hiljaisuus oli käsinkosketeltavaa. Sellaisesta Daavid piti.

Pinja kääntyi juuri selin hautakiveen kun hän katsoi puuhun joka oli lähellä Daavidin hautaa. Pinjaa huimasi ja hän haukkoi henkeä. Hän katsoi suoraan pöllöön, joka mitä ilmeisemmin oli samanlainen, ellei peräti sama, kuin heidän puussaan ollut. Ei Pinja sitä ollut koskaan nähnyt muuta Saku oli kertonut pöllön värityksen ja samanlaiselta se näytti.

"Daavid!" Pinja kuiskasi. Pinja ei uskonut yliluonnollisuuteen mutta millään muulla tavalla hän ei olisi voinut kuvailla näkyä. Hän päätti pitää tiedon omanaan, hänen, Daavidin ja pöllön omana salaisuutena.

Ensimmäistä kertaa Pinja lähti haudalta hymyssä suin.



*****

Oli kulunut muutama päivä siitä kun Saku oli saanut tietää Amandasta. Naisesta ei ollut kuulunut mitään vaikka Saku oli ottanut yhteyttä terveyskeskukseen saadakseen tehtyä isyystestin. Hän arveli että Amanda oli säikähtänyt ja luovuttanut. Kuinka väärässä hän olikaan.

Saku löysi vaimonsa heidän huoneestaan. Sini itki sängyn vieressä Pinja hänen vieressään.

"Kuinka saatoit tehdä niin?" Pinja sanoi vihaisena.
"Omalle vaimollesi!"
Saku ymmärsi heti mitä oli tapahtunut. Hän yritti katsoa Siniin mutta tämä vain itki itkemistään.
"Sini?" Saku yritti.
"Mene pois! En halua nähdä sinua!" Sini huusi.

"Ole kiltti ja mene. Puhutaan myöhemmin." Pinja sanoi sovittelevasti. Saku tunsi häpeää teoistaan. Hän lähti autolleen ja tiesi minne menisi seuraavaksi.

Saku ajoi selvää ylinopeutta. Hän olisi halunnut nylkeä Amandan vaikkei tietenkään kävisi naiseen käsiksi. Mutta jotain hänen olisi tehtävä. Hänen avioliittonsa oli mennyttä ja se oli yksin sen katalan stripparin syytä. Saku ei voinut millään kuvitella että olisi aikoinaan vaarantanut suhteensa Siniin.

Hän saapui pian Amandan asunnolle ja meni hakkaamaan ovea. Hän huomasi naapurin vilkaisevan ikkunasta pelokkaan näköisenä. Amanda tuli avaamaan oven ja huomatessaan tulijan olevan Saku, nainen hymyili ja pyysi miehen sisään.

Päästyään sisään Saku ei saanut sanottua sanaakaan. Hän olisi halunnut huutaa naiselle törkeyksiä mutta Sofia oli häiritsevästi huoneessa.
"Tulitko katsomaan lastasi?" Amanda kysyi.

"Ja paskat! Me mennään tekemään isyystesti nyt!" Saku sanoi ja tarttui Amandaa kädestä turhan kovaa.
"Au! Päästä irti!" Amanda huusi tietäen että naapurissa olisi uteliaita korvia.

"Miksi kerroit Sinille? MIKSI?" Saku huusi.
"Sinä olet pyytänyt testiä. Minulle soitettiin terveyskeskuksesta. Minähän sanoin etten siihen rupea." Amanda sanoi itsevarmuutta äänessä.
"Mutta kun se ei ole sinun käsissäsi. Nimittäin jos meinaat saada minulta rahaa, niin sinun täytyy osoittaa että lapsi on minun. Luuletko että olen niin tyhmä että uskoisin sinun sanaasi ja antaisin rahaa? Turha luulo."

"Ei ne voi pakottaa." Amanda sanoi jo hieman huolta äänessään. Hän oli arvellut että Saku alkaisi mukisematta maksaa jotta Sini ei saisi tietää. Asiat ei mennyt nyt niin kuin hän oli suunnitellut.
"Kyllä voivat. Hankin vaikka asianajajan ja mennään käräjille jos tarpeen on. Ja silloin sinä maksat koko hoidon."
"En usko sinua."

"Usko pois. Taidankin tästä lähteä samantien etsimään itselleni asianajajaa." Saku sanoi ja lähti.

Amanda jäi oven taakse ja ensimmäistä kertaa hän jopa hieman katui tekoaan. Hän todella piti Sinistä. Mikä sotku tästä tulikaan.

Sakun tullessa takaisin kotiin hän kuulosteli taloa. Se oli kuitenkin hiljainen. Saku ei ollut varma oliko hän edes tervetullut enää takaisin. Hän käveli kohti heidän huonettaan mutta se oli tyhjä.

Sitten hän kuuli ääniä kylpyhuoneesta. Joku kakoi siellä jonka jälkeen joku veti pöntön. Saku toivoi että se olisi hänen äitinsä mutta kuuli harmikseen vaimonsa vaimean itkun oven toisella puolen. Saku hätkähti kun ovi äkkiä avautui. Sini säikähti yhtä lailla.

Sini mulkaisi miestä ja käveli tämän ohitse. Sini asteli pesualtaan luo ja otti lasillisen vettä. Saku seurasi hiljaa perässä.

"Missä Roope on?" Saku kysyi varovasti.
"Kävitkö Amandan luona? Oliko kivaa?" Sini kysyi vastaamatta Sakun kysymykseen.

"Älä viitsi. En ole ikinä ollut Amandan kanssa."
"Pyhästä hengestäkö Sofia on saanut alkunsa?"
"Lapsi ei ole minun. Se akka valehtelee. Sinun täytyy uskoa minua!" Saku aneli ja tunsi tuskaa nähdessään Sinin katseen joka muuttui vihaisesta surulliseksi.

Sinin kyneleet alkoivat taas valua.
"Luulin että me oltiin onnellisia. Miksi sinun piti pilata kaikki?" Sini vapisi itkun voimasta ja Saku yritti halata naista mutta Sini ravisti itsensä irti.

"Älä koske minuun!"
"Anteeksi."
Pitkän aikaa he olivat hiljaa. Viimein Saku rikkoi hiljaisuuden.
"Saanko kertoa koko jutun?"
"Meinaatko valehdella lisää?"
"En. Haluan kertoa totuuden. Tiedän että olen tehnyt väärin mutta en sitä mitä Amanda väittää." Saku sanoi.

Sini punnitsi pyyntöä. Hän pelkäsi että Saku saisi hänet antamaan anteeksi ja pahimmassa tapauksessa syyttämään häntä itseään. Sakun katseessa oli kuitenkin jotain erilaista, syvää syyllisyyttä ja katumusta. Sini päätti ottaa riskin.

He menivät istumaan sohvalle. Saku alkoi kertoa.
"Silloin polttari-iltana, minä, Simo, Nuutti ja Kasimir menimme baariin."

Saku kertoi kuinka muiden lähdettyä, Simo oli vienyt Sakun tietämättä hänet strippariyökerhoon. Hän kertoi aivan kaiken minkä muisti. Ja senkin mitä ei muistanut. Kuinka Simo oli vihjaillut että Sakun ja Mandyn, kuten Simo naista kutsui, välillä olisi ollut jotain mutta mitä Saku ei voinut muistaa eikä uskoa todeksi.

Sini kuunteli hiljaa ja välillä silmiään kuivaten. Sini halusi palavasti uskoa että Saku ei ollut pettänyt häntä. Mutta ääni hänen päässään sanoi että hänen piti olla varuillaan. Jos kerran pettää, aina pettää. Siihen Sini uskoi. Saku lopetti kertomuksensa tähän päivään, mitä Amanda oli sanonut kaikesta ja siitä että Saku halusi ehdottomasti isyystestin.
"Kulta. Sinun täytyy uskoa minua. Minä rakastan vain sinua." Saku yritti vedota.

Sini mietti. Hän ei tietäisi mitä tehdä. Toisaalta hän ei haluaisi heittää hukkaan heidän yhteisiä vuosia mutta kuinka hän voisi enää jatkaa.

"Minun täytyy miettiä." Sini vain sanoi ja nousi ylös. Saku yritti kutsua naista nimeltä mutta tämä meni jo heidän huoneeseen.

*****

Kului viikko. Kotona ilmapiiri oli kylmän kalsea. Sini ja Saku eivät puhuneet toisilleen, vaikkakin Sakua ei voisi ainakaan syyttää yrityksen puutteesta.
Saku alkoikin jo hieman tuskastua vaimonsa mykkäkouluun.
"Yritä ymmärtää Siniä. Ei hän voi noin vain palata entiseen. Sinähän tässä olet väärin tehnyt." Pinja muistutti poikaansa pestessään samalla Roopea. Pikkupojan hoito oli jäänyt melkein kokonaan mummon vastuulle sillä Sini kulutti päivänsä lähinnä nukkumalla. Sekä Saku, että Pinja pelkäsivät että Sini alkaisi masentua.

Saku oli saanut asioihin vauhtia ja niin koitti päivä kun Amandan täytyi viedä Sofia verikokeisiin. Myös Saku kävi niissä ja täytyi enää odotella tuloksia.
Sini kuunteli oven raosta kuinka Saku puhui puhelimeen.
"Oletteko varmoja? Kiitos." Saku lopetti puhelun.

"No?" Pinja kuului kysyvän.
"Sofia ei ole minun lapseni. Arvasin. Se nainen valehteli minulle." Saku hihkui ja Sini kuuli kuinka Pinjakin oli mielissään.


*****

Sini seisoi kädet täristen tutun oven edessä. Hän oli jo kääntymässä takaisin mutta rohkaisi mielensä ja soitti ovikelloa. Kukaan ei tullut avaamaan ja Sini lähti takaisin kotiin. Hän katsoi ohikulkiessaan vaivihkaa ikkunasta josko näkyisi verhon liikettä mutta kukaan ei kurkkinut ikkunasta.

Hän päätti oikaisi puiston halki. Sini ei ollut aikoihin käynyt ulkona. Hän oli ollut todella väsynyt. Koko tilanne kuvotti häntä ja aina kun hän oli ajatellutkin Sakua ja Amandaa yhdessä, häntä oli oksettanut.

Sini vilkaisi leikkialuetta ja havaitsi tutun näköisen tytön. Sofia. Nopeasti hän löysi myös Amandan ja asteli päättäväisesti naisen luo. Amanda oli niin keskittynyt lapseensa ettei nähnyt Sinin lähestymistä.

"Kävin luonasi." Sini tokaisi. Hän taisteli kyyneleitä vastaan. Sini ei olisi halunnut puhua naiselle mutta hänen täytyi ainakin yrittää.
"Miksi?" Amanda kysyi. Hän oli hämmästynyt nähdessään entisen ystävänsä ja tunsi syyllisyyden piston nähdessään Sini syvälle painuneet silmät joita reunusti tummat renkaat. Nainen oli todellakin kärsinyt.

"Haluan jutella kanssasi." Sini sanoi ja istahti Amandan viereen.
"Miksi valehtelit? Sofia ei ole Sakun." Sini aloitti.
"Niin. Tiedän. Anteeksi. Tarkoituksena ei ollut sotkea sinua koko asiaan." Amanda sanoi pahoittelevasti.
"Mitä tapahtui?"

"Mitä tarkoitat?"
"Minun täytyy saada tietää. Olitteko sinä ja Saku yhdessä?" Sinin täytyi ponnistella saadakseen sanat suustaan.
Amanda oli hetken hiljaa kunnes vastasi.
"Ei. Minä kyllä yritin. Simo oli maksanut siitä ja usko pois, yritin ihan tosissani. Mutta Saku ei vain halunnut. Arvaa oliko se iso kolaus minulle. Olin siihen aikaan melkoisen tietoinen ulkonäöstäni joten se oli rankkaa. En kuitenkaan pystynyt pakottamaan häntä. Saku vain toisti että rakastaa tulevaa vaimoaan."

"Puhutko varmasti totta?" Sini kysyi haluten viekä varmistuksen.
"Kyllä. Saku ei pettänyt sinua." Amanda vastasi.
"Miksi sitten  väitit niin?"

"Minä olen rahapulassa. En ole ihan varma kenen Sofia on. Ajattelin että elämäni helpottuu jos saan hieman rahaa ja Sofia isähahmon. Anteeksi kaikesta. Voimmeko olla vielä  ystäviä?"" Amanda kysyi.

"En usko. Mutta kiitos kun kerroit totuuden." Sini lähti miltei juoksujalkaa kotiin.

Sini saapui kotiin. Saku ja Pinja olivat juttelemassa keittiössä. Saku nousi ylös tuolista ja riensi vaimonsa luo.

"Missä olet ollut?" Saku kysyi huolissaan.
"Ulkona."
"Minulle soitettiin testistä. En ole Sofian isä!"
"Tiedän." Sini sanoi vaimeasti.

"Olen tehnyt päätöksen." Hän jatkoi ja Pinja tajusi mennä pois huoneesta. Saku ja Sini jäi kaksin.

"Haluan meidän yrittävän vielä. Mutta yhdellä ehdolla." Sini sanoi.
"Niin?" Saku teki mitä vain jotta Sini ei jättäisi häntä.
"Haluan että käydään juttelemassa jollekin."
"Tarkoitatko terapiaa?"
"Tarkoitan."
"Onko se ainut ehto?" Saku kysyi.
"On." Sini vastasi.

"Hyvä on. Mennään vaan. Jos se helpottaa sinun oloa." Saku sanoi ja halasi Siniä. Hän oli niin onnellinen saadessaan vaimonsa takaisin.



Siinäpä se. Toivottavasti piditte. Seuraavissa osissa keskitytään enemmän myös Roopeenkin. Nyt poika on jäänyt vähän varjoon. Ainiin, minun varmaan täytyy muuttaa Kilpiset uuteen taloon kun kaikki ei tunnu enää toimivan kunnolla.

Ja kommentithan on sitten taas tervetulleita.



Sitten se kysymys. Seuraavaksi olisi suunnitelmissa tehdä Lotta-ekstra. Nyt saa vaikuttaa ja kertoa mielipiteensä millainen se voisi olla.

Haluatteko enemmän kuvia ja vähemmän tekstiä. Vai olisiko tällainen tarinamainen kerronta hyvä myös eksroissa. Ja haluatteko samaan ekstraan sekä Lotasta ja Ilonasta vaiko molemmista siskoksista oma, erillinen osa?
Paljon kysymyksiä, mutta jos jaksatte ja haluatte niin saa kertoa mielipiteensä.