Kiitos taas kaikille edelliseen osaan kommentoijille. Niitä oli todella mukava lukea.
Sitten itse osaan.
”Nyt kerrot kaiken ihan rauhallisesti.” Pinja pyysi äitiään.
He olivat asettuneet olohuoneeseen istumaan. Helena oli vieläkin järkyttynyt.
”En tiedä mistä aloittaa.” Helena sanoi hiljaa. Hetken
mietittyään hän aloitti.
”Olin
lukemassa kirjaa olohuoneessa ja kuuntelin kun Petra leikki huoneessaan.
Paavo
oli ostanut hänelle vasta uuden leikkimökin. Jossakin vaiheessa minulle tuli
tunne että ulkona oli joku. Ajattelin vain että Paavo on tulossa kotiin.”
”Eikö Paavo ollut kotona?” Pinja kysyi.
”Ei. Hän lähti viikko sitten jonnekin. Kuulemma asioille.”
Helena vältteli Pinjan katsetta.
”Minne asioille?” Pinja tivasi. Nyt hän alkoi olla jo varma
että äiti tiesi Paavon hämäräpuuhista ja yritti suojella tätä.
”En minä tiedä. Ei hän ikinä kerro enkä minä kyllä
kyselekkään. 
"Menin ulos katsomaan kuka siellä oli kun huomasin että talo
oli tulessa. Silloin vasta huomasin hajun. Ihan kuin bensaa olisi kaadettu
jonnekin ja varmaan olikin koska tuli levisi niin nopeasti. Huusin Petralle
että tulee äkkiä pois sisältä. ”Helena hengitti kiivaasti ja joutui välillä
vetämään henkeä.
”Miten sinä voit? Minä voisin viedä teidät molemmat sairaalaan
tutkittavaksi. Vai tutkinko minä teidät?” Daavid puuttui puheeseen.
”Hyvin minä voin. Olen vain järkyttynyt.” Helena kivahti ja jatkoi.
”Kävin äkkiä hakemassa laukkuni sisältä ja menimme autoon.
Silloin näin kahden miehen juoksevan poispäin ja he hyppäsivät johonkin autoon
joka ajoi heitä vastaan.”
”Ettekö te soittanut palokunnalle. Ja poliisille?” Pinja
ihmetteli.
”En minä… minä en ajatellut.” Helena nyyhkäisi. ”Vastaan
kyllä ajoi paloauto mutta en minä pysähtynyt.”
”Minä soitan nyt poliisille.” Pinja nousi sohvalta.
”Minä soitan nyt poliisille.” Pinja nousi sohvalta.
”Ei! Älä soita!” Helena sanoi noustessaan ylös ja tarrasi
Pinjan käteen.
”Miksi? Sehän oli tuhopoltto! Te olisitte voineet kuolla!”
Pinja tunsi kuinka kyyneleet kuumottivat hänen silmissä.
”Odota vähän. Älä nyt hätäile.” Helena yritti.
”Onko Paavo sotkeutunut tähän? Häntäkö sinä suojelet?”
Daavid kysyi.
”Te ette nyt ymmärrä.” Helena sanoi.
”Mitä me ei ymmärretä?” Pinja huomasi korottaneen ääntään.
”Poliisi kuitenkin syyttäisi Paavoa tai pahimmassa
tapauksessa minua. Haluatteko te että Petra joutuu lastenkotiin?”
”Miksi he sinua syyttäisivät. Ethän sinä ole tehnyt mitään?
Ethän?” Pinja kysyi. Kun Helena ei vastannut Pinja jatkoi.
”Äiti kiltti. Älä vaan sano että olet sotkeutunut johonkin
laittomaan.”
”En minä mutta Paavo on.” Helena sanoi hiljaa.
”Ja sinä tiesit.” Daavid enemmänkin totesi kuin kysyi.
Helena nyökkäsi päätään. Kaikki olivat sanattomia. Vain Lotan hiljainen nauru
kuului lastenhuoneesta mutta muuten oli ihan hiljaista.
Ilmeisesti Helena punnitsi mielessään asioita kun aloitti
taas puhumisen.
”Paavo on myynyt huumeita. Ja ilmeisesti hän suututti väärät
ihmiset.”
”Ihanko totta!” Pinja ei voinut välttää sarkasmia äänessään.
Helena ei kuitenkaan joko huomannut tai ei välittänyt.
”Niin. Paavo sai joku aika sitten uhkauskirjeen ja sen
jälkeen hän lähti. En tiedä mitä kirjeessä luki mutta Paavo sanoi ettei minun
tarvinnut olla huolissaan.”
”Mistä tiedät että se oli uhkauskirje. Ettei se vain ollut jotain muuta?” Daavid kysyi.
”Mistä tiedät että se oli uhkauskirje. Ettei se vain ollut jotain muuta?” Daavid kysyi.
”Paavo sanoi niin.”
”Miksi sinä olet mennyt mukaan tuohon? Etkö yhtään ajatellut
Petraa?” ” tai minua?” Pinjan olisi
tehnyt mieli lisätä.
”Ajattelin! Älä yhtään epäile sitä! Minä vain…” Sanat
juuttuivat Helenan kurkkuun.
”Minä rakastan Paavoa.”
”Minusta meidän silti pitää soittaa poliisille.” Pinja
ehdotti.
”Minä joudun vankilaan. Minähän tiesin Paavon touhuista.”
Helena muistutti.
”Ja nyt me ollaan rikostovereita. Hienoa!” 
”Äiti. Mulla on nälkä.” Petra ilmestyi huoneeseen.
”Minä laitan sinulle syömistä.” Daavid sanoi ja johdatti
Petran keittiöön.
”Missä autosi on?” Pinja kysyi istuuduttuaan takaisin
sohvalle.
”Jätin sen huoltoasemalle. Siitä loppui bensa eikä minulla
ollut tarpeeksi rahaa tankata.” Helena vastasi.
”Me lainaamme kyllä.” Pinja sanoi vaikka ei tiennyt kuinka
paljon voisivat antaa. Heillä itselläänkin oli rahat vähissä.
”Mitä aiot nyt tehdä?” Pinja kysyi hiljaa.
”Kai me menemme hotelliin. Jatkosta en tiedä.”
”Kai sinä tajuat että poliisi kyllä saa selville kuka
talossa asui ja rupeaa etsimään sinua.”
”Tiedän. Olen tainnut pilata kaiken.” Helena
vastasi vaisusti.
”Jääkää tänne yöksi ja mietitään huomenna mitä tehdään.”
Pinja ehdotti ja nappasi Lotan syliin joka oli tullut katsomaan mitä hänen
äitinsä puuhasi.
Pinja oli ihan poikki mennessään nukkumaan Daavidin viereen.
Mies havahtui ja Pinja meni tämän kainaloon.
”Petra nukahti sohvalle ja äitikin oli aika väsynyt.”
”Mitä luulet. Meneekö äitisi poliisin puheille?” Daavid
kysyi.
”En tiedä. Toivottavasti.”
Pinja avasi silmänsä ja oli hiestä märkä. Hän oli nähnyt
painajaista jossa Lotta oli keskellä liekkejä eikä Pinja ollut löytänyt lastaan
mistään.
Lotta huusi huoneessaan äitiä. Pinja kampesi itsensä ylös ja
katsoi kateellisena Daavidia joka nukkui sikeästi melusta huolimatta.
”No no. Rauhoitu nyt. Äiti tulee.” Pinja sanoi
rauhoittavasti tyttärelleen ja laski tämän lattialle leikkimään.
”Kohta on aamupalan aika” Pinja muistutti Lottaa ja meni
katsomaan joko hänen äitinsä on herännyt. Sohva oli kuitenkin tyhjä missä hänen
siskonsa nukkui eikä kumpaakaan näkynyt missään.
”Daavid! Herää.!” Pinja ravisteli miestään joka säikähti
vaimonsa raivokasta herätystä.
”Mitä nyt?”
”Äiti ja Petra ovat lähteneet.” Pinja sanoi. Daavid nousi
myös ja oli miltei kompastua peittoonsa joka oli valunut hänen jalkoihinsa. Hän
kiirehti Pinjan perässä olohuoneeseen ja näki saman. Vieraista ei näkynyt
jälkeäkään.
”Nyt minä ainakin soitan poliisille.” Pinja päätti eikä
Daavid estellyt häntä. Kumpikaan ei tosin tiennyt mitä sanoa jotta Helena ei
joutuisi pahoihin vaikeuksiin.
*****
Poliisi ei pitänyt mitään kiirettä. Daavid kerkesi laittaa
Lotankin jo päiväunille ennen kuin oveen koputettiin.
”Päivää. Soitettiinko täältä kadonneesta ihmisestä?”
Vanhempi kaksikosta kysyi.
”Kyllä.” Daavid päästi poliisit sisään.
”Minä olen konstaapeli Taneli Laakkonen Myllymäen
poliisista. Tässä on parini Anna Reijonen.” Nainen nyökkäsi kevyesti parinsa
takaa.
”Saammeko nähdä virkamerkit?” Daavid kysyi kohteliaasti. Hän
oli hieman varuillaan viimeaikaisten tapahtumien vuoksi.
”Tottakai.” Mies vastasi. He molemmat näyttivät merkkinsä ja
he menivät keittiöön istumaan.
”Juu. Aloitetaanpas.” Mies mumisi ja hänen parinsa kaivoi
muistivihkon esille. Ilmeisesti nainen ei aikonut puhua sanaakaan vaan mies
hoiti puhumisen.
”Kertokaapas kuka on kadonnut ja milloin.”
”Minun äitini ja siskoni.” Pinja vastasi ja hänelle tuli jo
nyt inhottava tunne että häntä ei kuitenkaan otettaisi tosissaan.
”He tulivat eilen illalla tänne ja… tuota he olivat
hävinneet aamulla.” Pinja änkytti ja konstaapelit katsoivat häntä alta kulmain.
”Ja te soititte poliisit paikalle.” He vilkaisivat toisiaan
ja Pinja oli näkevinään hymyntapaisen kummankin suupielessä.
”Niin soitin.” Pinjaa suututti. ”Äitini kertoi että hänen
miehensä huumekaverit polttivat heidän talonsa ja hän pakeni siskoni kanssa
tänne.” Nyt poliisienkin ilmeet vakavoituivat. Tätä he eivät olleet odottaneet.
”Me emme ole saaneet mitään ilmoitusta tuhopoltoista.”
”No se ei tapahtunut täällä vaan Kultalaaksossa. Parin sadan
kilometrin päässä. Tiedän että se ei ole teidän aluetta mutta olen vain niin
huolissani. Äitini oli todella peloissaan eilen illalla.”
”Totta. Se ei kuulu meidän alueeseen. Mutta virallisestihan
me emme voi vielä tehdä katoamisilmoitusta ennen kuin vuorokausi on kulunut
mutta minä ilmoitan Kultalaaksoon ja kyselen vähän. Luulen että he ottavat
yhteyttä teihin koska kyseessä on huumejuttu. Mutta jos äitisi pakoilee
jotakuta niin en usko että häntä kovin äkkiä löydetään. Kertokaapas kaikki mitä tiedätte.”
Pinja nyökkäsi miehelle. Hän kertoi tarkkaan tietämänsä
poliiseille mutta painotti että hänen äitinsä ei ollut osallisena mihinkään.
Hän oli vain aavistanut jotain. Pinja toivoi todella että poliisit
keskittyisivät Paavoon eikä Helenaan.
*****
Pinja ja Daavid yrittivät keskittyä arkeen. Heitä huoletti
että Paavo tai mikä pahempaa, tuhopolttajat tulisivat heidän luokse ja he
tosissaan pohtivat muuttoa keskustaan. Silloin tällöin Pinja soitteli
Kultalaakson poliisille ja kyseli onko tutkimuksissa edetty mutta sai aina saman
vastauksen. Helenasta ja Petrasta ei ollut kuulunut mitään. Eikä myöskään
Paavosta.
Koko
koettelemus sai aikaan sen, että Pinjaa oli alkanut supistella melko usein. Alkuun
hän ei ollut hätäillyt mutta kun supistukset jatkuivat pidempään ja kipeämmin,
hänen täytyi käydä sairaalassa tarkistamassa tilanne. Lääkärit olivat tietysti
huolissaan sillä vauva oli vielä liian pieni syntymään.
Niinpä Pinja joutui vuodelepoon. Daavid teki lyhyempiä
päiviä töissä. Muulloin heille palkattiin lastenhoitaja Lotan seuraksi jotta
Pinja saisi levätä tarpeeksi.
Vauva jaksoikin pysyä sisällä jonkin aikaa mutta
kuukautta ennen laskettua aikaa synnytys lopulta käynnistyi. Daavid, joka
työskenteli ambulanssilääkärinä, tuli hakemaan vaimonsa sairaalaan ja Lotta jäi
hoitajan kanssa kotiin.
Synnytys sujui hyvin ja heille syntyi pieni poikavauva jonka
nimeksi annettiin Saku. Muutaman päivän päästä Pinja pääsi vauvan kanssa
kotiin.
Kaiken
tohinan keskellä Lotta täytti taas vuosia. Juhlat olivat hyvin vaatimattomat
mutta se ei lannistanut kenenkään mieltä, vähiten päivänsankarin. Vauvaperheen
arki oli äkkiä palautunut vanhempien mieleen ja muutama kuukausi meni yhdessä
hujauksessa.
Saku osoittautui hyvin tyytyväiseksi lapseksi. Vain kun
pojalla oli kova nälkä, hän huusi kuin syötävä.
*****
”Mitä mietit?” Pinja kysyi tyttäreltään nähtyään tämän
istuvan hiljaa sängyllään.
”Mua jännittää hirveesti koulu. Millasta siellä on?”
”Voi kuule. Ei kouluun menoa tarvitse jännittää.” Pinja
jätti kertomatta omat pelkonsa samassa iässä.
”Siellä saat uusia kavereita ja opit kaikenlaista.”
”Entä jos mua kiusataan?” Lotta kysyi huolissaan.
”Ei takuulla kiusata. Sinähän olet maailman ihanin tyttö.
Usko pois. Tulet varmasti pitämään koulusta.”
Aamulla Pinja odotti Lotan seurana koulubussia. Bussin
lähestyessä Pinja sanoi:
”Hyvin se menee.” Hän halasi vielä tyttöä ja vilkutti tämän
noustessa autoon.
Sisällä
Pinjaa odotti kauhea sotku. Vaatteita oli pitkin lattioita, ja astiat odottivat
tiskaajaa. Juuri kun Pinja rupesi poimimaan vaatteita pyykkiin, Saku parahti
huutamaan. Pinja huokasi ja lähti tallustamaan kohti lastenhuonetta.
Saatuaan
vauvan uudestaan nukahtamaan, Pinja ei enää jaksanut ruveta siivoamaan. Hetken
mielijohteesta hän kävi hakemassa päivän lehden ja rupesi selaamaan
työpaikkailmoituksia. Hän oli miettinyt että Sakun kasvettua, hän haluaisi jo
mennä töihin. Hänhän oli valmistunut Lotan vauva-aikana kampaajaksi ja hän
halusi jo viimein päästä työelämään.
Lotta ja Pinja olivat keittiössä kun Daavid tuli töistä.
Pinja oli valmistamassa ruokaa.
”Mitäs minun kaunokaisille kuuluu? Millainen oli ensimmäinen
koulupäivä?” Daavid kysyi istuutuessaan tytön seuraan.
”Isi. Siellä oli tosi kivaa. Meidän ope on kiva ja mä leikin
koko päivän yhen Sannin kanssa.” Lotta selitti innoissaan.
”No sepä kiva kuulla. Nukkuuko Saku?”
Pinja ei ehtinyt vastata kun Lotta aukaisi suunsa.
”No nukkuu. Miks se aina nukkuu? Millon se kasvaa isoks?”
Pinjaa ja Daavidia hymyilytti. Nyt se kyselykausi ilmeisesti oli alkanut.
”Kyllä Saku kohta kasvaa. Mutta vauvat tarvitsevat
myös paljon unta.” Pinja vastasi ja istuutui myös syömään.
”Muuten. Vauvan kasvamisesta puheen ollen. Minä olen vähän
miettinyt työpaikan hankkimista kunhan Sakun synttärit on vietetty.” Pinja
jatkoi miehelleen.
”Kuulostaa hyvältä. Pääset sinäkin tekemään ammattiasi
vastaavaa työtä.” Daavid mumisi ruoka suussa.
”Pitääkö mun siiten hoitaa Sakua?”
”Ei tietenkään, höpsö. Tänne tulee hoitaja teidän kanssanne.”
”Ai. Mut kyllä mä voisin jo hoitaa. Kyllä mä osaisin.” Lotta
vakuutti.
”No tietysti osaisit. Mutta sinunhan täytyy käydä koulussa.”
Pinja vastasi. Daavidia hymyilytti tyttärensä pohdinnat.
”Ainiin. Enpä muistanutkaan.”
*****
Eräänä
vapaapäivänään, Daavid etsi lapion ja tallusteli pihalle. Etsittyään sopivan
paikan hän alkoi kaivamaan. Työtä riitti moneksi päiväksi ja Daavid ihmetteli
miksi ihmeessä hän ryhtyi hommaan käsivoimin.
Kova monen viikon työ kuitenkin palkittiin kun Daavid
katseli tytärtään joka innokkaasti kalasti heidän pihalammestaan.
”Isi.
Miten ihmeessä sinä olet tänne saanut saappaasi?” Lotta ihmetteli kun koukkuun
tarttui kalan sijasta Daavidin vanha saapas. Nolona Daavid lähti pihalta ja
pohti että ainakin se kadonnut jalkine oli löytynyt.
Pitkään
Lotan ei kuitenkaan tarvinnut kalastaa kun koukkuun tarttuikin jo melkoinen
vonkale.
*****
Vaikka
Pinja olikin nauttikin kiireettömistä päivistä lasten kanssa kotona hän huomasi
ilokseen että pian koitti Sakun syntymäpäivät. Saku ihmetteli kovasti
kynttilöiden liekkien lepatusta isänsä sylissä joka juuri ennen töihin menoaan
auttoi poikaansa puhaltamaan kynttilät.
*****
Viimein työnhaku tuotti tulosta. Pinja pääsi työskentelemään
erääseen keskustan kampaamoon. Hän kuitenkin joutui aloittamaan pohjalta, sillä
hänellä ei ollut yhtään työkokemusta. Pinjaa se ei kuitenkaan haitannut sillä
he tarvitsivat rahaa.
Lotalle ja Sakulle palkattiin lastenhoitaja päiviksi. Hoitaja
oli sama joka hoiti Lottaa aiemmin.
Pinja
kiiruhti kotiin. Hänen oli täytynyt jäädä ylitöihin sillä heille oli tullut
tärkeä asiakas eikä hänen pomonsa uskaltanut käännyttää asiakasta pois. Niinpä
Pinjan oli täytynyt keittää kahvia ja hakea uusin juorulehti jotta asiakas oli
tuntenut itsensä tärkeäksi. Viimein hän
oli päässyt lähtemään. Kotimatkalla hän oli jo ehtinyt hieman rentoutua mutta
käännyttyään kotikadulle hän seisahtui paikoilleen.
Kun hänen aivonsa ymmärsi viimein näkemänsä, hän pinkaisi
juoksuun. Heidän talonsa edessä oli poliisiauto.
Heidän olohuoneessaan seisoi ne samat poliisit jotka olivat käyneet
heidän luonaan aiemminkin. Lastenhoitaja näytti järkyttyneeltä ja ensin Pinja
luuli että tämä oli tehnyt jotain hänen lapsilleen.
”Mitä on tapahtunut?” Hän kysyi yhä hengästyneenä ja kääntyi
lastenhoitajan puoleen.
”Mitä sinä olet tehnyt?” Samassa Pinja kuuli kuitenkin
lasten iloiset äänet heidän huoneestaan.
”En mitään. Poliisit vain ilmestyivät tänne.” Lastenhoitaja
yritti selittää.
Pinja tiesi että hänen olisi pitänyt pyytää anteeksi mutta
sitten hän ymmärsi mistä oli kyse. Hän lysähti sohvalle.
”Oletteko te löytäneet perheeni?”
”Voisitteko te poistua?” Poliisi sanoi
lastenhoitajalle ja kaikki odottivat vaiti että lastenhoitaja lähti huoneesta.
”Tiedän että tämä on vaikeaa mutta läheltä Kultalaaksoa on
löytynyt tunnistamaton ruumis. Tuntomerkit viittaavat äitiisi. Pystyisittekö te
tai miehenne mennä tunnistamaan ruumis?”
Pinjasta tuntui kuin häntä olisi lyöty. Tätä hän oli
alitajunnassaan odottanut mutta samalla toivonut viimeiseen asti ettei tämä olisi totta. Kun Pinja
ei vastannut kysymykseen naispoliisi jatkoi.
”Toivottavasti hän ei ole äitinne mutta emme voi olla
varmoja ennen kuin joku käy hänet tunnistamassa.”
”Entä siskoni?” Pinjan ääni särkyi ja hän tunsi kuinka hänen
poskensa kastuivat kyynelistä.
”Löytyi vain yksi ruumis.”
”Miten hän…?” Pinja ei voinut sanoa lausetta loppuun.
”Sydänkohtaus. Hänet löydettiin syrjäiseltä kadulta.”
”Minun täytyy soittaa miehelleni.” Pinja nousi sohvalta ja
pyyhki silmänsä kädellään.
Daavidin
tullessa kotiin Pinja lähti poliisien mukaan. Matka sujui hitaasti. Poliisit
yrittivät jututtaa Pinjaa mutta hän ei ollut puhetuulella. Mitä lähemmäksi he
saapuivat sitä pahemmalta Pinjasta tuntui.
Ilta oli jo pitkällä kun he saapuivat Kultalaakson
ruumishuoneelle. He kävelivät ripein askelin käytäviä pitkin ja Pinjan nenää
pisteli erilaisten kemikaalien tuoksu. Hänet johdettiin pieneen huoneeseen
jossa oli yksi iso ikkuna. Ikkunan toisella puolella oli paarit jossa makasi
lakanan alla ruumis.
”Oletteko
valmis?” Naispoliisi oli tullut huoneeseen mukaan. Pinja veti syvään henkeä ja
nyökkäsi.
Ikkunan
toisella puolella oleva lääkäri nosti lakanaa ja paljasti naisen pään. Se oli
hieman turvonnut mutta tunnistettavissa. Pinjaa rupesi huimaamaan ja hän tajusi
ettei ollut muistanut hengittää. Hän päästi hermostuneen
naurahduksen.
”Ei tuo ole äiti.”
”Oletteko varma?”
”Kyllä olen.” Pinja tunsi kuinka hänen ruumiinsa täytti helpotuksen
lämmin aalto.
Daavid odotti häntä olohuoneessa. Mitään sanomatta hän otti
vaimonsa syleilyynsä. Hän aisti Pinjan ilmeestä että ruumis ei ollutkaan
Helenan.
”Kuinka sinä voit?”
”Se oli ihan hirveää. En ole koskaan ennen nähnyt
ruumista. Onneksi se ei ollut äiti.””Onneksi. Missähän he mahtavat olla?”
”En tiedä. Minä ainakin alan tulla vihaiseksi.”
”Miksi?” Daavid ihmetteli.
”Miksi?” Daavid ihmetteli.
”No ensin he häipyvät tuolla lailla ja sitten minä joudun
kestämään tällaista. Kuinka monta ruumista minun täytyy käydä katsomassa ennen
kuin äiti itse on ruumishuoneella ja tämä loppuu.”
Daavid ei osannut muuta kuin kuunnella ja tukea
vaimoaan. Ei tilanne häntäkään miellyttänyt. Daavidin mielestä Helena oli
raukkamainen pelkuri joka ei ottanut vastuuta teoistaan. Nyt Pinja joutui
kärsimään ja murehtimaan vuosikausia.*****
Eräänä päivänä Pinjan tullessa töihin hänen pomonsa, Laura,
antoi hänelle kirjeen.
”Sinullekin tuli postia.”
Pinja ihmetteli asiaa. Miksi joku lähettäisi hänelle töihin
postia. Hän kuitenkin vilkaisi kuorta ja tunnisti käsialan.
”Voinko käydä lukemassa tämän takahuoneessa?”
”Tottakai.” Laura hymyili hänelle iloisesti. Pinjalla
oli onnea kun hänellä oli mukava työnantaja. 
Pinja istuutui pienelle sohvalle ja kädet täristen avasi
kuoren.
”Rakas Pinja.
Halusin vain ilmoittaa
että minä ja Petra olemme kunnossa. Älä ole huolissasi. Me pärjäämme kyllä. Anna
anteeksi aiheuttamani mielipaha. En ymmärtänyt kuinka paljon sinulle aiheutui
ongelmia kun pakenin sillä tavalla. Petra lähettää terveisiä. Minä rakastan
sinua ja lapsiasi. Minä lupaan että näemme vielä.
Terveisin:
Helena”
Pinjan täytyi lukea kirje uudestaan sillä hän ei
kyyneliltään nähnyt tekstiä. Jostain syystä Pinja uskoi että äiti todella
pärjäisi. Tuntui kuin taakka olisi nostettu hänen harteiltaan. Ei hän tosin
ymmärtänyt miten paljon helpotusta pelkät sanat paperilla sai aikaan mutta oli
iloinen että hänen äitinsä otti yhteyttä.
”Onko kaikki hyvin?” Laura kysyi huolissaan kun Pinja palasi
takahuoneesta. Ilmeisesti Pinjan silmät olivat vielä kyynelistä kosteat.
”On kyllä.”*****
Toisaalla:
Helena
katseli kuinka Petra valmistautui kouluun. Helena ei voinut olla miettimättä
miten typerästi teki aikoinaan lähtiessään Pinjan luota. Joka kerta sitä
miettiessään hän tunsi ikävän vihlaisun sydämessään. Hänen pitäisi tehdä tästä
loppu. Helena nimittäin tiesi mitä Paavo salasi.
Petra lähti ja Helena käveli kuistille kuinka tyttö lähti
kävelemään koulua kohti. He asuivat melkein koulun vieressä ja kun Helena näki
Petran olevan koulun pihalla hän palasi sisään.
Hetken päästä oveen koputettiin. Varovasti Helena katsoi ovisilmästä
kuka tulija oli. Oven takan seisoi nuori mies mutta Helena tunnisti hänet kyllä
ja päästi hänet sisään. Vaikka miehellä oli tavalliset vaatteet päällä, Helena
tiesi että hän oli huumepoliisi.
”Joko olet valmis kertomaan kaiken?” Mies sanoi matalalla
äänellä.
”Kyllä. Minä kerron kaiken.”
Toivottavasti piditte osasta. Itseäni harmittaa kun sekä Lotan huoneeseen että kampaamon takahuoneeseen tuli vahingossa samanlaiset tapetit. Mutta toivottavasti se ei haittaa.
Tästälähin päivitystiheys luultavasti hieman pitenee koska ensi viikolla alkaa arki tässä perheessä ja se vaikuttaa siten että en pääse pelaamaan niin usein kun tähän asti. Mutta mihinkään ei tämä tarina häviä. Sen verran olen tykästynyt Kilpisiin.
Jättäkäähän samaan malliin kommentteja kuin edellisiinkiin osiin. Ne niin ilahduttavat mieltäni.
